Kisat #1

Alkukäynti.

Osallistuin viime viikonloppuna oman tallini kouluratsastuskilpailuihin. Ne olivat ensimmäiset kisat ikinä missään lajissa. Edellisenä päivänä jo jännitti, mutta pääsin onneksi vielä harjoittelemaan yksityistunnille (synttärilahja Annulta) ja ilman tuota harjoittelua olisi kisat menneet kyllä ihan mäkeen.

Kisoja edeltävänä yönä nukuin ennätyshuonosti ja klo 6:00 päräytti herätys. Väsytti niin paljon, ettei jaksanut jännittääkään. Yllättävää kyllä, koko päivänä ei jännittänyt juuri ollenkaan ja hallitsin hermoni uskomattoman hyvin.

Olin tallilla klo 7:20 ja odottelin hetken aikaa että muitakin alkoi tulla paikalle ja menimme yhdessä talliin kiillottelemaan ratsujamme, letittämään harjaa ja muuten valmistautumaan. Luokkia oli kolme ja minä starttasin niistä viimeisimmässä ja olin omassa luokassani lähtövuorossa ensimmäisenä.

Olin hyvissä ajoin verkkaamassa (=verryttely), koska hevonen jolla ratsastin, on aluksi aika köpö ja sitten kun pääsee vauhtiin, kaahottaa pää pilvissä ja sit pitääkin etsiä jarrut ja rentous. Buffo tuntui aika jännittyneeltä, mutta onneksi minun luokassa (helppo C:2 2000) ei hepan tarvitse mennä peräänannossa, joten sinällään ei hätää vaikka juoksisi pää pystyssä, kunhan pystyisin siellä istumaan.

Verkkaamassa.

Lopulta oli meidän vuoro mennä radalla. Yleensä Buffoa ei pahemmin hätkäytä mikään, mutta nyt tuomaripääty oli vähän jännittävä ja siellä piti hieman hypähdellä rataan tutustuessamme. En ehtinyt kävellä tuomarin edestä kuin kaksi kertaa, kun jo vihellettiin. Sitten vain menoksi.

En paljoakaan muista radasta muuta, kuin että koitin vain suoriutua tehtävistä ja muistaa radan oikein. En muistanut kiinnittää huomiota taivuttamiseen, pohkeet eivät olleet tarpeeksi töissä, en myödännyt tarpeeksi ja olisi pitänyt valmistella paremmin aina seuraava liike. Ei-ratsastaville tuo termistö lienee aika hepreaa, veikkaan ;)

Radalla.

Radalla ollessa minusta tuntui, että meno oli ihan holtitonta, mutta myöhemmin kun katsoin suoritukseni videolta, oli se ihan suht ok ja tasainen. Toki montakin asiaa olisin voinut tehdä paljon paremmin, mutta nämä olivat ekat kisat ja ensi kerralla ehkä pystyy ratsastamaankin enemmän :)

Kiitos hevoselle.

Suoritukseni jälkeen repesin leveään hymyyn, annoin hepalle pitkät ohjat ja taputin. Voi että oli mahtava fiilis! Olin niin tyytyväinen suoritukseeni, että meinasin ihan haljeta! Väsymyksestä huolimatta olin koko illan kuin jossain pilvessä.

Koulukisoissa annetaan tulokset prosentteina, 100% on paras ja sitä ei kukaan koskaan ole saanut. Minun prossat olivat niinkin huikeat kuin 65%!! Tuomari (oma ratsastuksenopettajani) oli ilmeisesti hyvällä tuulella... Pisteet eivät ihan riittäneet palkinnoille, mutta jaettu neljäs sija siitä irtosi. Osallistujia oli 9 eli sijoitukseeni olen enemmän kuin tyytyväinen. Ensi kerralla voikin tavoitella jo ruusuketta ;)

Radalta vapaassa käynnissä.

Hiljaista.

Laitoin viikko sitten Lissulle viimeiset liitteet ja infoa lääkärintodistusten postituksesta. En ole saanut viestiini vielä mitään vastausta. Lissu lienee lomilla. Eli ei mitään uutta raportoitavaa.

Kuva Google-haku.

Terveystarkastus.

Kävimme viikko sitten lääkärin pakeilla. Näitä Ausseille passaavia lääkäreitä on Helsingissä tasan kaksi ja muualla Suomessa vielä muutamia. Lääkäri oli minun mielestäni jo eläkeikäinen ja vaikutti hieman hajamieliseltä. Ensinnäkin tutki meidät eritavalla ja kyseli eri asioita ja lisäksi unohti Annun labralähetteestä englanninkielisen HIV-todistuksen. No täytyy toivoa, että paperit menevät perille kokonaisuutenaan ja homma on sillä sipuli. Ihan kohtuullisen mukavasti taas kukkaro keveni...

Meidät siis ensin tutkittiin lääkärinvastaanotolla päällisesti, katsottiin näkö, refleksit, kurkittiin suuhun ja paineltiin mahaa. Sitten marssimme labraan, jossa otettiin HIV-testi (Annulta myös B- ja C-hepatiitti, koska työskentelee terveydenhoitoalalla), pissanäyte sekä keuhkoröntgen. Lääkäri vie paperit postiin tulosten saavuttua ja ehkä joskus ensi viikolla kirje on Adelaidessa.

Muitten vaadittavien lisäselvitysten osalta olen ladannut eVisa -järjestelmään rikosrekisteriotteet. Vielä odottelen kääntäjältä työsopimuksia ja sitten on vaihteeksi vaaditut tehtävät tehty ja voidaan jälleen jatkaa odottamista.

Minunkin mielestä grillattu broileri tuoksuu ja maistuu hyvältä - en vain syö sitä.

Sain eräältä blogin lukijalta kirjavinkin: Eläinten syömisestä, kirjoittanut Jonathan Safran Foer. Sattumoisen tämä kirja löytyi meidän kirjastosta ja nappasin mukaani. Takakansi kuvaa kirjaa näin:

Tiedätkö, mistä syömäsi liha on peräisin? Lihaa on tarjolla enemmän kuin koskaan, ja se on halvempaa kuin ikinä. Mutta tiedämmekö, että lihantuotannossa on tehtävä monia myönnytyksiä edullisen lihan eteen ja että vuonna 2050 maailman karja syö saman verran kuin neljä miljardia ihmistiä? Söisinkö pihvini, jos tietäisin, miten paljon eläimelle on aiheutettu kärsimystä? Miksi tuen ympäristöä saastuttavia lihateollisuuden suuryrityksiä? Kuinka epätäydellistä eläintenpidon ja teurastuksen pitää olla, ennen kuin niihin todella puututaan?

Päätin kirjoittaa blogiini referaatin kirjasta. Tarkoitukseni ei ole käännyttää kaikkia maailman lihansyöjiä (jos yhtäkään) kasvissyöjäksi, mutta toivoisin ihmisten enemmän ajattelevan, että jokainen voi vaikuttaa valinnoillaan. Jos jokainen sekasyöjä pitäisi kerran viikossa kasvisruokapäivän, tämä meidän rakas ja kaunis maapalleromme kiittäisi. Lisäksi monta elävää olentoa vähemmän tehotuotettaisiin ja tehotapettaisiin vuodessa. Jo pelkästään Yhdysvalloisa teurastetaan yli 10 miljoonaa maaeläintä vuodessa. Lihansyönti on yli 140 miljardin dollarin teollisuutta, joka käyttää hyväkseen lähes kolmanneksen planeettamme maa-alasta, muokkaa merten ekosysteemejä ja saattaa hyvinkin määrittää maapallon ilmaston tulevaisuuden. Yhdysvaltalaiset syövät elämänsä aikana keskimäärin lihamäärän, joka vastaa 21 000 kokonaista eläintä.

Ympäristö. Tehotuotanto lyhyesti ajatellen on teollinen maatalousjärjestelmä, jossa eläimiä (kymmeniä, jopa satojatunhansia yksilöitä) muunnellaan geneettisesti, niiden liikkumatilaa rajoitetaan ja niille syötetään luonnottomia rehuja. Tehotuotannossa tuotantokustannukset supistetaan mahdollisimman pieniksi ja jätetään ulkoiset kustannukset - esim. ympäristön tuhoutuminen, ihmisten sairaudet ja eläinten kärsimykset -järjestelmällisesti huomiotta. Maapallon lämpenemiseen karjataloudella on 40% suurempi vaikutus kun maailman koko liikenteellä. Mikään ei aiheuta läheskään yhtä paljon kärsimystä eläimille kuin lihansyönti, eikä millään muulla arkisella valinnallamme ole suurempaa vaikutusta ympäristöön. Arviot osoittavat, että kanojen, nautojen ja sikojen ulosteet ovat saastuttaneet jokia 54 000 km matkalta (Jenkeissä). Vertailun vuoksi: maapallon ympärysmitta on n. 40 000 km.

Ihmisten terveys. Kirja käsittelee tilannetta USA:ssa ja meillä Suomessa terveyspuoli on paremmalla tolalla - onneksi. Vai miltä kuullostaisi lintujen jäähdytys vesialtaassa, jossa likaiset (uloste) ja sairaat linnut aiheuttavat kontaminaation myös puhtaisiin lintuihin. Tämä p***avesi imeytyy lihaan ja päätyy ihmisten lautasille. Bon appetit! Suomessa jäähdytys tapahtuu ilmajäähdytyksellä, joten tätä ilmiötä ei meillä esiinny.

Jokainen on varmasti kuullut H5N1 -viruksesta, SARS:ista jne. Nämä virukset muhivat linnuissa ja sioissa ja siirtyvät sitä kautta ihmisiin. Kuinka suuri vaikutus näihin influenssoihin on tehotuotetulla lihalla? Kuinka paljon sairaudet ovat lisääntyneet tehotuotannon myötä? Lihakarjalle syötetään miljoonia kiloja antibiotteja ennaltaehkäisevänä ja broireleille mätetään kasvuhormoneja. Nämä päätyvät myöt lihansyöjän elimistöön. Nykyisin ihmisillä on paljon enemmän sairauksia, joita ennen ei tavattu lainkaan: nuorten diabetes, tulehdus- ja immuunikatosairaudet, allergiat, astma, tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin...

Suomessa on suositus, että antibiootteja käytetään vain silloin, kun eläinlääkäri näkee sen aiheelliseksi. Lääkkeiden käyttö on kuitenkin ollut Suomessakin kasvussa.

Kalat. Kaloihin monellakaan ei ole tunnesidettä ja ne asuvat jossain valtamerissä emmekä niitä hirveästi tule ajatelleeksi. Melko tuore tutkimus osoittaa, että kalat kokevat kipua enemmän, kuin aikaisemmin on luultu. Kalat tuntevat herkästi esim. vedenpaineen vaihtelut kehossaan, miksi siis nostokoukun iskeminen kalan silmään on sallittua? Eihän kukaan hyväksyisi moisen koukun iskemistä koiran silmäänkään. Onko tuskallisen kuoleman aiheuttaminen mille tahansa kokevalle eläinlajille julmaa vai onko julmaa aiheuttaa tuskallinen kuolema vain joillekin eläinlajeille? Jos joku päivä kohtaisimme itseämme älykkäämmän elämänmuodon, joka suhtautuisi meihin samalla tavalla kuin me kaloihin, millä argumentilla vastustaisimme syödyksi tulemista?

50-100 vuotta sitten uiskennelleista suurista saaliskaloista on jäljellä enää vain kymmenesosa. On ennustettu, että kaikki kalalajit romahtavat totaalisesti alle viidessäkymmenessä vuodessa - silti samalla kaloja pyydetään, tapetaan ja syödään koko ajan enemmän. Kaloihin kohdistuva toiminta on alkanut muistuttaa hävityssotaa. Joka vuosi kaloja pyydetään yli 1,4 miljardilla pitkäsiimakoukulla, joissa syöttinä on kalan-, kalmarin-, tai delfiininlihaa. 1200:lla 50km pituisella verkolla, jolla yksi laivasto voi nostaa vedestä muutamassa minuutissa viisikymmentä tonnia merieläimiä. Pitkäsiimakalastuksen vuoksi vuosittain saa surmansa 4,5 miljoonaa merieläintä, mukaanluettuna 3,3 miljoonaa haita, miljoona marliinia, 60 000 merikilpikonnaa, 75 000 albatrossia ja 20 000 delfiiniä ja valasta.

Esimerkiksi yhtä katkarapukiloa kohden kuolee muita merieläimiä 26 kiloa. Sushilautasen takia on tapettu niin paljon muita eläimiä, että sushilautasen pitäisi olla halkaisijaltaan 1,5 metriä, että kaikki nämä "sivusaaliit" mahtuisivat lautaselle. Monet "sivusaaliina" kuolleet lajit ovat uhanalaisia.

Ns. Vapaipa kanoja. Kuva Julma totuus

Kanat. Mieti meneväsi täyteen hissiin, joka on niin täysi ettet pysty kääntymään törmäämättä toiseen ihmiseen. Muut jäävät jalkoihisi vaikkakin tämä on sinulle tavallaan siunaus, sillä lattia on kalteva verkko, joka viiltää jalkoihin haavoja. Jonkun ajan päästä jotkut muuttuvat väkivaltaisiksi ja toiset menettävät järkensä. Muutamat alkavat ruuan puutteen ja tilanteen toivottomuuden takia syödä toisiaan. Et pääse pakoon eikä kukaan tule korjaamaan hissiä. Ovi avautuu vain kerran, silloin kun elämäsi on aika päättyä. Silloin joudut vielä pahempaan paikkaan. Kirjassa kuvataan linnun teurastus melko tarkasti ja säästän teidät siltä. Itse aloin voimaan pahoin sitä kohtaa lukiessani...

Broilereita on jalostettu niin, että ne kasvavat kuusiviikkoisiksi ja ovat sen jälkeen teurastuskokoisia (Suomessa 35-39 päivän ikäisenä). Loppuajasta ne pystyvät ottamaan pari askelta ja lysähtävät maahan. Niitten elimistö ei pysy mukana kasvuvauhdissa. Suomessa broilerilla on tilaa loppuvaiheessa siten, että neliömetrin alueella on n. 23 broileria. Kullakin eläimellä on siis liikkumatilaa vähemmän kuin A4 paperiarkkia. Lattiakanalassa kanoja saa olla neliömetrillä 9 ja luomutilalla 6. Munijakanoja ei syödä eli mitä tapahtuu munijakanan koiraspoikasille? Kukin voi pohtia vastausta...

Suomalainen sikala. Kuva Julma totuus

Sika. Niin Suomessa kuin muuallakin emakot makaavat porsitushäkeissä, joissa ne eivät mahdu kääntymään. Syynä tähän on se, että muuten emakko litistäisi poikasensa. Jotkut tilat antaneet emakon olla vapaana ilman häkkejä ja silti porsaat ovat pysyneet hengissä, ilman että jäisivät emonsa alle. Karjuporsaiden kastroiminen tehdään ilman puudutusta, joskus jopa pelkästään käsin repien. Luomutiloilla ilman anestesiaa ja/tai puudutusta tehtävä kastraatio on kielletty Suomessa vuoden 2011 lopussa.

Suomi. Meillä asiat eivät onneksi ole yhtä hurjassa tilassa, kuin Jenkeissä, mutta myös Suomessa on viimeisen 50v aikana koettu suuria muutoksia eläintuotantoalalla ja muutokset jatkuvat. Vaikka meillä etäisyydet ovat pitkiä ja ilmasto aiheuttaa omat rajoituksensa, pyrkii Suomi tuottamaan yhtä halpaa lihaa kuin muuallakin länsimaissa. Se siis tarkoittaa samanlaista eläintenkohtelua kuin muissakin maissa. Eläintuotannon alalla työskentelevät tahot väittävät usein, ettei Suomessa ole todellista tehotuotantoa. Tehotuotanto määritellään sellaiseksi, jossa suuria määriä eläimiä pidetään pienissä tiloissa tuotannon maksimoimiseksi. Juuri tällaista suomalainen moderni eläintuotanto on. Suomen ja Yhdysvaltojen ero on siinä, että USA:ssa tilat omistavat isot yritykset, kun taas Suomessa tilat ovat perhetiloja. "Perhetila" status ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö tuotantomenetelmät poikkeaisi Jenkkien isoista yritysten omistamista tiloista. Kymmenien tuhansien broilereitten hoito ei ole yhtään sen yksilöllisempää, vaikka työntekijät kuuluisivatkin kaikki samaan perheeseen.

Suomessa lihantuotanto on kolminkertaistunut viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Maassamme tuotetaan lihaa vuosittain noin 400 miljoonaa kiloa. Keskimäärin suomalainen syö lihaa lähes 80 kg vuodessa. 1950 -luvun alkupuoliskolla suomessa teurastettiin 0,1 miljoona kiloa siipikarjaa vuodessa. 2000 -luvulla määrä on noussut 100 miljoonaan kiloon vuodessa.

Luomu on nykyisin in. Meillä Suomessa on joitakin luomutiloja ja yleisesti ottaen luomueläimet ovat saaneet elää väljemmin, mutta luomutiloissakin on eroja. Myös luomutiloilla eläinmäärät ovat kasvussa, koska kysyntä on kasvanut. Valitettavasti tämä vaikuttaa luomutuotantoon siten, että myös se on muuttumassa entistä teollisemmaksi. Kuitenkin luomutilalla on hivenen paremmat käytännöt, kuin normaalituotannossa. Jotkut luomutilat voivat olla hyvinkin pieniä ja idyllisiä.

Parhaat oltavat lihakarjaeläimistä on naudoilla. Suomessa 90% naudanlihasta tulee maidontuotannosta eli meillä ei ole jaettu lihakarjaa ja maitokarjaa erikseen. Jonkun verran meillä kasvatetaan varsinaista lihakarjaa ja eläinsuojelullisesti nämä lehmät saavat elää varsin mukavasti. Emolehmät saavat hoitaa jälkeläisensä seuraavaan tuotantokauteen asti ja lauma elää vapaana pihatoissa ja niillä on usein ulkoilumahdollisuus myös talvella.

Uudessa-Seelannissa asuu onnellisia lehmiä.

Linkitän tähän loppuun vielä toisen blogin, jossa tätä kirjaa käsitellään ja kirjoittaja on myös ottanut selvää, kuinka meillä täällä Suomessa asiat ovat Eläinten syömisestä Suomessa

Lissu! :D

Keskiviikkona oli todella kylmä päivä. Asteita n. 10C ja kesä pitäisi olla. No poskia alkoi kummasti kuumottamaan, kun huomasin sähköpostiini tulleen viestin Australian immigrationilta. Meille on nimetty Case Officer!! Tämä on iso juttu, koska nyt joku käsittelee meidän papereita ja homma alkaa edetä. 

Lisa (joka sai aika pian lempinimen Lissu) haluaa vielä nähdä lisää todistusaineistoa. Aikaa on 28 päivää...

1) Lomake 80 Annulta

2) Rikosrekisteriotteet molemmilta

3) Lääkärintarkastus + keuhkoröntgen molemmilta

4) Minulta työsoppareita, verotustietoja, eläketietoja ja palkkatietoja viimeisen 10v ajalta niin monelta työnantajalta, että 5v työkokemusta täyttyy

Kohta 1 on hoidettu järjestelmään. Rikosrekisterit tilattu, lääkärintarkastusajat varattu, kääntäjälle laitettu työsopparit käännätykseen ja työnantajille laitettu viestiä, josko olisi palkkatodistusta mahdollista saada. Lissu vastasi kyselyyni, että jos nuo voisin esittää ja hän katsoo sitten tarvitseeko lisätodisteluja. Toivotaan, että saan palkkatodistukset vaivatta ja, että nämä riittäisivät eikä tarvitsisi kaivella enää muualta aineistoa.

Ressihän tässä pukkaa! Kuukauden ehti hengähtää ja nyt höykytetään jo eteenpäin :) No tämä tarkoittaa sitä, että parhaimmassa (tai pahimmassa) tapauksessa meillä on viisumi kahden kuukauden päästä! Tässä pitäisi nyt alkaa miettiä koska rokotamme kissat ja otatamme vasta-ainetestit. Vasta-ainetestistä 5kk päästä kissat voivat lähteä matkaan eli vasta-ainetestistä alkaa meidän countdown. 

Täytyy sanoa, että pientä paniikkitunnetta ehti molemmille tulla. Asiat konkretisoituvat ja lähtö lähenee, jäähyväiset lähenee...No nämä tunteet kuuluvat asiaan ja ne on läpi käytävä. Milloin se meidän lähtö sitten olisi? Joko joulun jälkeen tai jo ennen sitä. Pitäisi sekin nyt miettiä, että halutaanko olla joulu vielä Suomessa. Itse äänestän, että oltaisiin joulu täällä ja alkuvuodesta uusi maa, uusi elämä.

Kisaura käyntiin!

Menin sitten ilmoittautumaan ihka ensimmäisiin ratsastuskisoihini! Kyseessä on kouluratsastus ja koitos on kesäkuun lopussa. Opettelin jo radan, enää pitäisi oppia ratsastamaan, hehe :D En ole ikinä kilpaillut missään lajissa, joten täysin uusi juttu mulle. Mutta joskushan tämäkin on alotettava ja mitäpä sitten vaikka mokaisinkin kaiken :)

Tässä uljas kisaratsuni Buffo.

http://kilontalli.kuvat.fi/kuvat/

Vaikeinta on laskea irti.

Pitkän pitkän tauon jälkeen väänsimme itsemme Salmisaareen (täältä katsottuna melkein meren toisella puolen...) ja kipusimme seinille. Meinasi aluksi ottaa kovasti psyykkeen päälle ja piti harjoitella tippumista ensin vähän matalammalta.

Google kuvahaku.

Otsikko sopii moneenkin eri elämäntilanteeseen ja myös tuleva muutto ulkomaille saa vähän vastaavanlaisia tunteita aikaiseksi. Olen katsellut Suomea erilaisella silmällä nyt, kun tiedän (tai toivon) lähdön lähestyvän. Toki kevät ja kesä ovat aina olleet minulle mieluista aikaa, mutta nyt vielä enemmän imen tätä vuodenaikaa jokaisella solulla itseeni. Tämä ehkä on meidän viimeinen kevät täällä...Valkovuokot, hiirenkorvat, kevään tuoksu...

En edes viitsi mainita ystäviä ja perhettä, koska jokainen tietää sanomattakin, että heidän jättäminen kauas Suomeen on vaikea paikka. Se vaan on valitettava tosiasia, että Australia on kaukana, eikä siitä yhtään lähemmäksi siirry. Välimatkaa toki lyhentää nykyinen tekniikka, jokseenkin yhteydenpitoa saattaa hieman haitata aikaero. Oma äitini lähettäisi minut mieluummin vaikka Italiaan, sehän olisi näppärän matkan päässä. Tässä vaan kun ei ole kyseessä vain se, että olisi halu päästä ulkomaille, vaan se, että on halu päästä Australiaan.

Toistolla tehoa.

Pari päivää viisumihakemuksen lähettämisen jälkeen sain sähköpostiini kuittauksen, että ovat saaneet sekä hakemuken, että maksun. Mailissa oli vielä lista liitteistä, joita hakemus täytyisi sisältää. Listassa oli kaksi lomaketta, jotka tulisi täyttää vielä lisäksi. Tulosteltiin lomakkeet (toisessa 8 sivua, toisessa 19) ja täytteltiin ne. Molemmissa lomakkeissa kyseltiin ihan samat asiat eli pidempi lomake oli lyhyemmän toisintoa. Lisäksi pidemmässä kysyttii mm. milloin aiomme tulla Ausseihin, lennon numero ja päivämäärä jne. Ja jos haemme väliaikaista viisumia, niin koskas meinasimme lähteä. Kysynpä vaan, miksi meillä olisi lennot varattuina, kun ei ole koko viisumiakaan vielä? Pöljää. 

Siellä kysyttiin myös kaikki viimeisen 10v aikana tekemäni matkat ulkomaille päivämäärineen ja matkan tarkoituksineen. Myös viimeisen 10v ajalta piti listata kaikki ne osoitteet, joissa olen asunut. Turhauttavin kohta oli työhistorian listaaminen - jälleen kerran. Olen laittanut CV:ni viisumin liitteeksi, kaikki työtodistukset, kirjoittanut työhistorian viisumihakemukseen ja nyt vielä kerran tuohon hemmetin lomakkeeseen. Minkä ihmeen takia sama asia halutaan tietää 3-4 kertaa? No tulipahan kirjoitettua ja siinäpähän pläräävät läpi. Tekstiä nimittäin syntyi aikalailla.

Jos Suomi on byrokraattinen maa, niin Australia on potenssiin viisi. Olen tästä kuullut puhuttavankin, mutta nyt sain sen oikein omissa nahoissanikin kokea. Seuraavaksi odottelemme Case Officerin nimeämistä. Sitä ennen ei tapahdu mitään.

Mielessä on.

Kirjoitin jääkaapin ovessa olevaan liitutauluun jo yli 2v sitten tuon tekstin. Vuosiluku on vain tässä viisumiprosessin venyessä vaihtunut. Nyt vaikuttaisi siltä, että vuosilukua ei enää tarvitse päivittää suurempaan.

Ihana kevät!

Käytiin vappupäivän kävelyllä. Nähtiin yhden omakotitalon pihalla kaksi ankkaa!! Musta ja valkoinen. Ihana pariskunta :) Siellä ne tepastelivat peräkanaa varmaan maailman onnellisimpina ankkoina.

Suomen kuukausista mun mielestä parhaat ovat toukokuusta elokuuhun. Huhtikuu ja syyskuu vielä menettelevät, mutta ne loput voisin skipata mielelläni.

Meidän (oma!!) piha.

Pihalta alkaa nousta kaikenlaista mielenkiintoista. Ruusuja tiesin siellä kasvavan, mutta kaikki muut tulee yllätyksenä :) Tällaisia maasta pilkistää tällä hetkellä.

 

Lilja - osa 4

Yksi alku kuihtui, mutta tilalle on tulossa uusia. Meillä ei normaalisti saada olla pöydällä...Tai no sellaisen säännön olemme me henkilökunta asettaneet, mutta opetapa kissa kunnioittamaan sääntöjäsi. Tuhoon tuomittu idea ;)

Luomua, kiitos.

Jatkoa edelliselle. Me ei olla vegaaneja. Kuitenkin, pyrimme myös maito-ja munatuotteiden kohdalla valitsemaan sen paremman vaihtoehdon. Meidän talous ei kaadu, jos maksetaan maitolitralta muutama kymmensenttinen extraa. Tilasin eilen myös kissoille luomunappuloita. Luomupurkkiruokaa eivät mokomat suostuneet syömään. Kaikki kolme syljeskeli kuppeihinsa. Liekkö ollut liian lisäaineetonta heidän mieleensä?

 

Food Inc.

Pari vuotta sitten eräs Amerikkalainen mies päätti tehdä dokumentin siitä, kuinka ruokamme tuotetaan. Olin jo pitkään halunnut nähdä tämän dokkarin ja nyt viimein vuokrattiin se videovuokraamosta. Olin ajatellut, että filmi olisi karmeampi, mutta se olikin tehty siististi kauheuksilla pröystäilemättä. Siinä vain kerrottiin totuus ja toki näytettiin myös sellaista materiaali, joka herkemmille voi olla ikävää katsottavaa. Mutta toisaalta, jos lautaselleen pystyy mättämään broileria, silloin pitäisi myös pystyä katsomaan, kuinka se ruoka siihen on päätynyt ja mitä se on ennen kaupan hyllylle tulemistaan joutunut kestämään.

Me ryhdyimme A:n kanssa reilu 1,5v sitten kasvissyöjiksi. Ennen tätä päätöstäkään ei punaista lihaa juuri kulutettu, mutta kana kyllä maistui. Jossain vaiheessa vaan tuli totaalinen stoppi. Meidän kiintiö tuli kertakaikkiaan täyteen. Suurin syy kasvissyöjäksi (lakto-ovo-vege) ryhtymiselle on nimenomaan eettiset syyt. En halua olla osa sitä bisnestä, jota tehotuotanto on. Toisekseen liha vain alkoi yksinkertaisesti tökkimään, jopa kuvottamaan. Päätös ja kasvisruokavalioon siirtyminen oli helppoa enkä ole kaivannut lautaselleni lihaa sen jälkeen.

Food Inc. valoittaa mitä tehotuotanto on ja miten eläimiä sekä ihmisiä sen bisneksen ympärillä kohdellaan. Filmi kuvaa USA:n tilannetta, mutta onko tilanne paljoakaan kummoisempi täällä meilläkään? Mm. sika on viisain eläin heti ihmisen, delfiinin ja apinan jälkeen. Silti sitä pidetään likaisissa läteissä liian ahtaissa oloissa vailla virikkeitä. Nämä tuotantoeläimet eivät myöskään koskaan näe päivänvaloa saati pääse kävelemään ruohikolle. 

Suosittelen tämän dokumentin katsomista ihan jokaiselle. Mikäli filmi ei herätä minkäänlaisia tunteita elävän olennon kohtelusta, voi jo luokitella itsensä melko kylmäksi ihmiseksi. Itselläni pariin kertaan teki todella todella pahaa katsoa, kuinka nautoja ja kanoja kohdellaan. Niitä paiskottiin surutta kuin kiviä kuormurin lavalle. Ihan kuin eläimen elämällä ei olisi minkäänlaista arvoa.

Ihminen itsekkäistä syistä ja rahan kiilto silmissä, on valmis tekemään mitä tahansa. Jos haluat vaikuttaa, voit ostaa luomua ja näin edesauttaa luomutuotannon yleistymistä. Filmin lopussa oli lopputekstit, jossa sanottiin: Every bite counts. Jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa.

The BIG day!

Nyt se sitten lähti. Hakemus viisumia varten. Aloiteltiin hakemusta netissä jo edellisenä päivänä. Istuttiin koneella varmaan 3 tuntia ellei pidempäänkin. Saatiin kaikki kohdat täytettyä, mutta homma tyssäsi maksuvaiheeseen. Kas kun luottokorttini raja on 1000€ ja sehän ei riittänyt alkuunkaan. Soitin pankkiin ja luottorajan nosto onnistui puhelimessa. Jätettiin asia siihen ja päätettiin jatkaa seuraavana päivänä eli eilen. 

Eilen siis maksettiin viisumimaksu ja ladattiin liitteet perästä. Edelleen jäi jotain uupumaan, sillä esim. mun työtodistukset ovat kaikki samassa tiedostossa ja sepä olikin liian iso mälli ohjelmaan syötettäväksi. Pitää siis skannata nämä suurimmat tiedostot kahteen osaan ja ladata ne ensi viikolla hakemuksen liitteiksi. Lisäksi minulta puuttui passikokoinen kuva, joten täytyy käydä kameran edessä.

Jaa että miltäkö se nyt sitten tuntuu? Maksun maksaminen tuntui aika jännältä paikalta. Liikahtihan siinä aika iso summa rahaa...Tuolla hinnalla olisi jo matkustanut Ausseihin kaksi kertaa edestakaisin. No mut me halutaankin vain menolippu ;) Nyt on olo huojentunut kun homma on vihdoin saatu tähän pisteeseen eikä enää tarvitse miettiä ja stressata dead-linestä. Parhaimmassa tapauksessa meillä on loppukesästä viisumi taskusta tai sitten saatetaan joutua odottelemaan seuraavaan kevääseen. Mutta ainakin asia on nyt hyvällä mallilla ja pikkuhiljaa voisi alkaa luopumaan maallisesta omaisuudestaan.

Viisumin jättöpäivänä oli tällainen ilma. Sumuinen, harmaa ja tihkutti vettä. Ja oli kylmä. 

Kohta valmista.

Kävimme tänään maistraatissa leimauttamassa nipun papereita ja saimme myös vakuutushtiöltä viimeisen puuttuvan todistuksen. Eilen rustailimme puolitoista sivuiset sepostukset parisuhteestamme ja nekin allekirjoitimme maistraatissa virkailijan silmien alla. Molemmat jouduimme kirjoittamaan omat tarinat. 

Huomenna töissä skannaan nämä loput paperit ja siinäpä olisi sitten liitenivaska kasassa ja valmiina viisumia varten! Eli tämä on nyt se viikko, jolloin viisumi lähtee matkaan. Jänskättää!

Haloo haloo, täältä Suomesta päivää.

Viime viikolla alkoi olla jo vähän hermostuneisuutta ilmassa. Nimittäin lännestä ei vastattu sähköposteihini enkä siis saanut mitään kommenttia oliko laittamani linkkilista riittävä. Perjantaina WA:n officeri sai puhelun Suomesta ja tällä soitolla selvisi, että keissini on mennyt hyväksyttäväksi ja tuloksen pitäisi tulla alkuviikosta. No mutta jopas helepotti :)

Tänä aamunna tsekkailin mailit ja siellähän se tulos pötkötti. Tällä kertaa viestin aukaiseminen ei jänskättänyt ihan niin paljon kuin assessment -tulosta tarkastellessa. Kuitenkin kun jo tiesin, että todennäköisesti hyväksyttynä se tuli.

Näin, ja paljon muutakin toki, mailissa sanottiin:

We confirm State sponsorship has been agreed on your skilled visa application based on the agreement attached.

Tämä tulos on kolme kuukautta voimassa, mutta mehän käytämme tämän kupongin heti, kun viimeisetkin viisumia varten tarvittavat todistelut on raavittu kasaan. Tärkeimmät ja suurinosa on jo skannattuna pdf-muodossa, mutta joitain lappusia pitää käyttää notaarin leimasimen alla ja jotain täytyy vielä parisuhteen aitoudesta todistella. Hyvällä mallilla kuitenkin ja viisumihakemus (ja paljon dollareita) saadaan matkaan varmasti toukokuun alkupuoliskolla.

Immin sivujen mukaan käsittelyaika meidän hakemalle viisumille on 12kk, mutta huhujen mukaan se olisi tällä hetkellä 3-6kk eli aika nopeastikin saattaa muuttolupa irrota! Melko jännittäviä aikoja siis elelemme :)

Ei mikään läpihuutojuttu...

Laitoimme kolme viikkoa sitten WA:n state sponsorship hakemuksen. Kysyessäni käsittelyajaksi ilmoitettiin 2-3 viikkoa. No siitä on nyt se kolme viikkoa mennyt...Ei sinällään yllätä yhtään, ettei nuo Aussien lupaukset pidä paikkansa.

No mut eipä siinä vielä mitään. Viime viikolla tiistaina aamulla sähköpostia tsekatessani huomasin, että sieltä oli tullut kaksi viestiä. Toisessa luki, että hakemukseni on nyt otettu käsittelyyn. Good news siis. Toinen viesti ei ollutkaan niin hyvää mieltä kohottava. Siinä pyydettiin (käskettiin) esittämään kolme Chemistry Technician työpaikkailmoitusta Peel nimiseltä regional alueelta. Siis kolme!! Hakemuksessahan pyydettiin listaamaan kolme regional aluetta mitkä kiinnostaisivat ja olimme laittaneet Peelin ensimmäiseksi. Eipä arvattu, että siitä koituisi vielä jotain lisätehtäviä. Toinen tehtävä oli esittää linkkejä, joista käy ilmi living costs Peelissä. No tämä nyt ei ole paha nakki ollenkaan. Äkkiäkös sitä parit real estate linkit heittää ja vähän muutakin infoa. Mikäli emme esittäisi näitä tietoja 14 päivän sisällä, hakemuksemme saatettaisiin hylätä.

Katsoin silloin aamulla nopeasti, että no löytyykö sieltä Peelistä yhtään mitään oman alan työpaikkoja. Löysin kaksi. Ne molemmat olivat Wagerup nimisessä kaupungissa, joka on ihan Peelin ja South West alueen rajalla. Wikipedia osasi kuitenkin kertoa, että Wagerup tosiaan on Peelissä. No kaksi työpaikkaa ei vielä riittäisi...

Päivä töissä meni murheellisissa mietteissä. Tähänkö tämä nyt kaatuisi? Ja miksi ihmeessä kaikki työpaikat pitää listata Peelistä? Ollaan kiinnostuneita muistakin alueista, riippuen ihan siitä, miten töitä löytyy. Illalla käännettiin internet ympäri ja lopulta löydettiin noitten kahden paikan lisäksi yksi sellainen, jossa etsittiin eri alan osaajia ja siellä luki myös Lab Techs. Lisäksi iskettiin mukaan linkki jo kiinni menneestä paikasta ja boonuksena vielä yksi FIFO (fly in fly out) paikka vaikka se ei Peelissä ollutkaan. Living costs linkkejä laitettiin vuokrailmoituksista, autojen hinnoista, ruokakaupan sivut ja sivuja, joista ilmeni sähkön, vakuutusten yms hintoja. 

Ainakin tehtiin perinpohjainen tutkimus ja osattiin esittää monta linkkiä. Mutta riittääkö se? Sitä ei vielä tiedetä. Laitettiin mailin loppuun, että ilmoittakaa mahd. pian mikäli meidän tarvitsee vielä etsiskellä jotain tietoja. Mitään ei ole vielä kuulunut. Liekkö hyvä vai huono merkki. 

Että eipä ollutkaan mikään läpihuutojuttu tämä sponssaus asia vaikka siksi erehdyinkin sitä luulemaan. Toivoa sopii, että tämä linkkien metsästys oli tarpeellista siksi, että A) näkeevät meidän olevan tosissaan ja paneutuneita asiaan, B) tiedetään varmasti, ettei Australiassa ole halpa elää (siis haloo, tullaan tällä hetkellä ihan hyvin toimeen kalliimmassa maassa paljon pienemmillä palkoilla...) ja C) tiedetään mistä niitä työpaikkoja aletaan etsimään eikä siis tarvitse alkaa rikollisiksi tai tehdä pimeää työtä. Mikäli näin on, pitäisi meidän linkkikokoelmalla homma mennä läpi. Mutta nyt ei auta kuin odotella. Pääsiäisen pyhien jälkeen laitan sinne viestiä ja tiedustelen, josko meidän research oli riittävä ja koskas saisin tiedon tuloksesta. Dedis lähenee koko ajan. Enää 7 viikkoa armon aikaa...

Jälleen Ausseja potkimassa.

Joskus syksyllä kun kyselin state sponsorshipin käsittelyaikaa, sain vastaukseksi 1 week. No jostain syystä en tätä oikein usko ;) Aloitin hiillostuksen viikko hakemuksen jättämisen jälkeen ja nyt odottelen vastausta viestiini. Tätä steppiä täytyykin nyt urakalla potkia eteenpäin. Dead-line lähestyy...Enää 2kk aikaa laittaa viisumihakemus.

Kesäkissa :)

Mocca on kesäkissa henkeen ja vereen. Talvella se murjottaa ja hermot on piukealla, mutta kevään ja auringon koittaessa kissa rentoutuu ja nauttii elämästä. Tämä video on vuodelta 2010.