Hevosen selässä Viron metsissä.

Varasimme ratsastuskaverini kanssa jo talvella vaelluksen Viroon Kuusekännuun ja odotettu reissu oli vihdoin käsillä pari viikkoa sitten. Menimme perjantaina laivalla yli ja saavuimme tallille klo11 maissa. Vaatteiden vaihdon jälkeen kukin laittoi oman ratsunsa valmiiksi ja matka alkoi. Minun hevonen oli ruunikko tamma Fiona, joka osoittautui ehkä maailman kilteimmäksi hepaksi :)

Säät suosivat ja saimme nauttia kuivasta ja riittävän viileästä säästä (kuumuus on tuskaista hevosen selässä + houkuttelee paarmat). Yhteensä ratsastimme n. 12h ja pisin pätkä taisi olla 4h pitkä. Yllättävän nopeasti aika vaelluksella meni ja aina tuli yhtä suurena yllätyksenä, että nytkö jo me ollaan perillä!

Nautin vaelluksesta joka ikinen hetki. Metsäteitä, ihanaa mäntymetsää, sammalta, jäkälää, kanervaa...Ja vain hevosen kavioitten kapse polulla. Päästiin revittelemään myös pitkiä laukkapätkiä ja minun hevonen olisi mielellään mennyt kovempaakin (ja ratsastaja myös, heh), mutta ohittelu ei tietenkään ollut sallittua ja piti tyytyä siihen vauhtiin, mitä edellä mentiin. Pisimmillään laukkapätkät olivat yli 5min kestoisia eli ihan kunnon pätkiä päästiin vauhdista nauttimaan.

Kolme päivää menivät todella nopeasti ja kun sunnuntaina saavuimme hevosten laitumelle, sanoin, että höh nytkö tämä jo loppui!! Halasin vielä omaa polleani ja haikein mielin laskin sen laitumelle piehtaroimaan. Tyytyväisen näköisenä Fiona jäi mussuttamaan ruohoa :)

Paikkana Kuusekännua voin lämpimästi suositella. Järjestelyt toimivat todella hyvin, kaikki hevoset olivat turvallisia ja maastot hienoja.

Tässä vähän kuvia. Laatu ei ole kummoinen, koska nämä on räpsitty pokkarilla hevosen selässä keikkuen, mutta onpahan nyt jotain räpsyjä matkan varrelta.

Lähdössä.

Piknik-lounas.

Suuriherra Delton ja oma ratsuni Fiona.

Toinen majapaikka.

Valmiina lähtemään viimeiselle pätkälle.

Tässä vielä video. Kuva heiluu aikalailla. Ei ole helppoa pitää kameraa vakaana hevosen selässä. Loppupätkä on kaverin kuvaamaa laukassa ja se se vasta heiluukin :)

Muuttokirppisblogi.

Kuten edellä jo mainitsin, loin uuden blogin kirppistavaroille. Tätä osoitetta saa levittää laajalle :)

http://muuttoausseihin.blogspot.fi/

Muuttoa valmistellen.

Blogi on ollut tässä kesäloman aikana aika hissukseen, mutta koitan saada tänne jotain aikaiseksi kirjoitella. Loma meni ja keli on tällä hetkellä ikkunasta katsottuna harmaa ja tuulinen eikä ulkona liene kovin lämmin ole. Tämä kesä on kelien suhteen tuntunut varsinaisen surkealta, mutta vaikka välillä on tullut valiteltua kylmyyttä, niin toisaalta eipä haittaa, kun alkuvuodesta vaihdetaan miinusasteet +30C asteisiin. 

Aikataulu on tällä hetkellä se, että tammikuussa pyritään lähtemään. Kissat ovat siis saaneet rabies-rokotteet ja vasta-ainetestiin täytyisi ne seuraavaksi kuskata. Hommaa hieman jarruttelee ranteeni tilanne ja siksi ollaan vähän pysähdyksissä asioitten suhteen. Ranteeseen on kehkeytynyt krooninen jännituppitulehdus ja vaiva on puhtaasti työperäinen. Tällä hetkellä olen jälleen sairaslomalla ja hieman (eli aika paljon) käden tilanne huolestuttaa. Leikkaushoito voi olla edessä, mikäli tässä en nyt mitään ihmeparantumista tapahdu. Paska juttu. Toivottavasti syksyn aikana tämä käsijuttu ratkeaa ja mielellään parhainpäin. Töitä kun Ausseissa on pakko pystyä tekemään. Piste.

Olemme pikkuhiljaa alkaneet käydä myytäviä kamoja läpi ja makuuhuoneen nurkassa on jo 1,5 muuttolaatikollista kamaa myyntiin menossa. Ajattelin myytävälle tavaralla avata oman blogin ja toivottavasti mahdollisimman paljon saataisiin kaupaksi ja muuttokassaa täten kartutettua. Myös UFF saa meiltä lahjoituksia ja ensimmäinen täyteen tumpattu pussillinen heilahti UFF:n laatikkoon tänään. Jos jotain jää myymättä, niin todennäköisesti lahjoitamme ylijäämätavarat esim. HESY:lle, joka voi omalla kirppiksellään sitten myydä tavaraa ja saada varoja eläintenhoitoon.

Olemme myös aloittaneet kuivaruokakaapin tyhjennysprojektin, eli pyrimme hyödyntämään olemassa olevia tarvikkeita mahdollisimman tarkasta ruoanvalmistuksessa. Samoin saadaan cappuchinoa kitata ihan urakalla, jotta saadaan kahvivarastot tyhjäksi. Ei huono projekti kylläkään :)

Elämä raiteilla.

Jälleen yksi kännykkäkuva kuvaussessioistamme.

Mallina.

Sain Annulta lahjaksi jokin aika sitten Maailman ihanin tyttö -kirjan. Koska Annu on kiinnostunut valokuvaamisesta ja minä mielelläni saan hienoja kuvia itsestäni ;) niin päätimme ottaa pienen projektin ja tehdä oman kuvakansion kirjan inspiroimana. 

Prosessi on ollut puheasteella jo puolisen vuotta ja nyt kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitimme vihdoin kuvailun. Kävimme äitini vaatekaapilla ja etsiskelimme kivoja paikkoja kuvailuille. Valitettavasti vielä en voi kuvia tänne enempää laitella, koska ne ovat tiukasti kamerassa niin kauan, kunnes palaamme lomilta. Mutta tässä iPhonella otettu yksi kuva.

Welcome to Australia!

No nyt se sit tuli! Tai siis jo eilen 12.7.2012.

MEILLÄ ON VIISUMI!!!

Google kuvahaku

Madeira 2010

Kävin reilun parin vuoden takaisia kuvia läpi ja järjestykseen (joo hieman viiveellä) ja innostuinpa laittamaan tänne kuvia 2010 helmi-maaliskuun reissustamme Madeiralla. Tekstit kopioin ja hieman muokkasin vanhasta blogistani.

Meidän matka Madeiralle ei alkanut kovin sujuvasti. Heräsimme 2.30 ja kentällä olimme neljän maissa. Tarkastukset sun muut menivät jouhevasti, joten eikun nuokkumaan penkeille ja odottamaan koneeseen pääsyä. Jossain vaiheessa taululle tuli ilmoitus meidän lennon kohdalle, että lisätietoa tulee klo 6.20. No ei ainakaan siis kone kuudelta lähde...Lopulta saimme lisätietoa ja sen mukaan arvioitu lähtöaika on 7.40. Lisää nuokkumista. Konetta alettiin lopulta lastata ja pääsimme paikoillemme. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Jonkin ajan päästä ilmoitettiin, että Ranskan lennonjohtajien lakon vuoksi olemme joutuneet ottamaan jonotusnumeron, jolla pääsemme vuorollamme Ranskan ilmatilaan. Lähtö viivästyy lisää kaksi tuntia. Olkaa hyvät ja poistukaa koneesta. Aika metkalta kuullostaa, kun koko koneellinen sanoo yhtä aikaa: "Jumalauta..." ;)

Vihdoin ja viimein pääsimme matkaan. Perillä oli pilvinen sää, mutta toki se tuntui Suomen pakkasten jälkeen lämpimältä. Saapumispäivänämme emme muuta jaksaneet, kuin käydä tervetulotilaisuudessa ja ruokakaupassa. Meillä oli huoneistohotelli ja tarkoitus oli itse väsäillä osa ruuista. Nukku-Matti tuli visiitille jo paikallista aikaa kahdeksan maissa ja hyvin kuittasimme univelkoja n. 12h yöunilla.  

Seuraavan päivän keli näytti lupaavalta. Lämmintä tähän aikaan vuodesta Madeiralla ei vielä kovinkaan ole ja varsinkin, kun nyt Euroopassa on ollut niin kylmä talvi. Aurinko kuitekin paistoi ja lähdimme keskustaan päin hissukseen kävelemään. Joimme vastaantulleessa puistossa aamukahvit ja ihastelimme näkymiä. Ihmettelimme kukkasia ja rahapuita, jotka rehottivat suurina pensaina.

 

Kadut ova kuin taidetta.

Madeiralla oli viikko aikaisemmin ollut myrsky ja vuorilta oli tullut kaupunkiin maanvyöryjä. Kuulimme paikanpäällä, että monet ihmiset kuolivat parkkihalleihin, jotka siellä ovat maan alla. Missään Suomessa ei taidettu uutisoida sitä, että kaksi suomalaista poikaa olivat juuri ehtineet ajaa autonsa pihalle hallista, ennen kuin se täyttyi vedellä ja mudalla!

Osa kaduista oli vieläkin suljettuna ja työmiehet ahkerasti raivasivat tuhojen jälkiä. Keskustassa olevat kanavat (jotka on useita metriä syviä) olivat tulvineet yli.

Seuraava aamu valkeni auringonpaisteessa ja hyvillä mielin hyppäsimme pikkubussin kyytiin, joka vei meidät läntiselle saarikierrokselle. Ensimmäinen pysähdys oli pienessä kalastajakylässä Câmara de Lobosissa. Rinteissä näimme viljelmiä ja ihmettelimme, että mahtaa paikallisilla olla hyvät reisilihakset, kun punnertavat peltoa ylös ja alas. Näimme valitettavan paljon myös kulkukoiria ja - kissoja.

 

 

Seuraavaksi pysähdyimme Madeiran kuuluisimmalle näköalapaikalle Cabo Girãolle. Pudostusta maahan on 580 m ja tästä sanotaan, että se on toiseksi korkein jyrkänne Euroopassa, mutta wikipedia paljasti, että on olemassa kaksi korkeampaakin. No korkea jokatapauksessa :) Kaukana alhaalla näkyy viljelmiä.

Jatkoimme pohjoissaarelle São Vicente nimiseen paikkaan. Ylimmäisen kuvan tie on yhden auton levyinen. Me ei sinne päästy, koska se on vain kesäisin auki ja toisekseen maanvyöryt olivat tehneet tuhojaan sielläkin.

 

Porto Monizissa on laavakivestä muodostuneita altaita. Meri oli aika villillä tuulella ja saatiin nauttia auringon lisäksi ihanasta meri-ilmasta.

Matka jakui ja suunnattiin kukkuloille keskisaarelle. Täällä meitä odotti ihana pieni levadakävely. Meri näkyi kaukana alhaalla ja vihreitä kukkuloita ja lisää vihreitä kukkuloita.

Levadakävelyn jälkeen suuntasimme takaisin Funchaliin.

Seuraava yö olikin mieleenpainuva. Ensimmäisenä heräsin minä vatsakipuun ja aikani taistelin sängyssä kipua vastaan. Sitten päätin lähteä vessaan, josko viileämpi ilma auttaisi huonoon oloon. No ei auttanut, vaan päivällä syöty lounas tuli ulos. Molemmista päistä....Kohta heräsi Annu ja tuli vessaan ja valitteli huonoa oloa. Sama juttu hänellä. Tätä toistimme n. 10 kertaa molemmat yön aikana. Seitsemännen oksennuskerran jälkeen menimme laskuissa sekaisin...Aamulla uskalsin siemailla ihan vähän vettä ja onneksi se pysyi sisällä. Olo oli todella heikko ja vietimme koko päivän sängyssä nuokkuen. Meillä oli jääkaapissa hedelmiä, mehua ja jugurttia ja pikkuhiljaa lusikallinen kerrallaan saimme jugurttia alas ja vähän hedelmää syötyä. Onneksi tälle päivälle sattui pilvinen sää niin ei harmittanut kovinkaan paljoa sairastaa.

Seuraavana aamuna olo oli jo parempi, mutta ruokahalu ei ollut palannut. Söimme vähän hedelmää, jugurttia ja sämpylän ja odotelimme, että vatsat vähän rauhoittuisivat syömisen jälkeen. Päätimme lähteä keskustaan kävelemään ja hetken mielijohteesta otimme taksin ja ajoimme sillä Monten kylään. Se on ihan Funchalin yläpuolella rinteessä ja matkaa sinne ei ole montakaan kilometriä.

Olisimme halunneet kävellä levadaa pitkin alas takaisin kaupunkiin, mutta tämä oli yksi niistä levadoista, joka oli sortunut myrskyssä, joten täytyi tulla alas katuja pitkin. Tiet ovat TODELLA jyrkät ja pohjelihakset huusivat armoa jo aika pian. Näimme vuorten takaa tulevat tummat pilvet ja puimme kertakäytösadetakit päällemme. Ja sieltähän se sitten tuli. Hirveä tuuli ja sade. Meni pari minuuttia, niin aurinko taas paistoa. Otimme sadetakit pois ja meni hetki, kun tuli uusia pilviä näkyviin ja taas takit niskaan. Tämä toistui monta kertaa.

Hotellille päästyämme tutkin karttaa ja laskeskelin vähän. Olimme tarponeet n. 14 km.

Seuraavana päivänä oli vuorossa itäinen saarikierros. Opas tuli hakemaan meidät aamulle pikkubussilla ja ajoimme ensin Camacha nimiseen kylään. Minä olin herännyt aamulla huonovointisena ja hyvä että pystyssä pysyin. Huimasi kovasti ja epäilimme Annun kanssa, että edellispäivän tuuli oli käynyt korviin niin, että joku tasapainoelin oli heittänyt kuperkeikkaa korvassani. Sää ainakin suosi meitä jälleen ja päivä oli kaunein ja lämpimin koko viikon aikana.

 

Suuntasimme nokan kohti Pico de Areeiroa. Madeiran korkeinta huippua, jonne pääsee autolla. Korkeutta on 1818m ja täältä lähtee kävelypolku Pico Ruivolle, joka on saaren korkein huippu 1861m. En edes Alpeilla ole käynyt yhtä korkealla, kuin mitä nyt käytiin. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman upeat! Huipulle oli juuri satanut lunta ja kuskin kurvailu kapealla tiellä lähes olemattomien kaiteiden turvassa hiukan hirvitti. Kylmähän siellä huipulla oli, mutta maisemat saivat melkein unohtamaan kylmyyden ja huonon oloni. Ihanaa raikasta vuoristoilmaa! Näitä maisemia olisi voinut tuijotella vaikka kuinka pitkään.

Vasemmassa laidassa menee polku, josta lähtee reitti Pico Ruivolle

Laskeuduimme hiukan alemmaksi Ribeiro Frioon, joka tarkoittaa suomeksi vapauden lähdettä. Matkaa merenpinnalle oli täältäkin vielä 880 m. Vuorossa oli päivän toinen kohokohta eli lyhyt levadakävely satumetsässä. Täällä olisi voinut tallustella pidempäänkin. Minulle tästä paikasta tuli mieleen Uusi-Seelanti. Samanlaista epätodellisen kaunista metsää ja sammaleen kuorruttamia puunrunkoja.

Lounaan jälkeen suuntasimme pohjoissaarelle Santanan kylään, jossa vielä oli turistien ihmeteltäväksi muutama madeiralainen vanhanaikainen olkikattotalo.

Viimeinen lomapäivä valkeni pilvisenä ja sateisena. Puimme hyvin päälle ja reippaasti päätimme lähteä katsomaan, joska pääsisimme jollekin levadalle. Kunnollista levadakävelyä kun emme vielä olleet päässeet tekemään. Kävelimme keskustaan infopisteeseen kysymään, millä bussilla pääsisimme jollekin hyvälle levadalle. Infon täti sanoi, että tälle päivälle oli luvattu 25 m/s tuulta ja hän ei suosittele lähtemään levadalle. Se voi olla jopa vaarallista. Päätimme levadan sijasta lähteä kävellen tutustumaan orkideapuutarhaan. Puutarhalle kävely ei olisi ollut juttu eikä mikään, jos tie sinne olisi ollut tasamaata. No näin ei ollut vaan kiipesimme pää hiessä pitkän pitkän aikaa, mutta lopulta maali häämötti ja pääsimme nauttimaan kauniista kukista. Puutarhan ympärillä oli vähän seinää ja kattoa, joten vältyimme vesisateelta ja siltä tuulelta, jota infotäti oli povaillut. Oli muuten melkoisen napakka tuuli ja onneksi emme lähteneet levadakävelyllä...

 Seuraavana aamuna oli aika lähteä kotiin. Aamu valkeni aurinkoisena...tietysti...