45 minuuttia elämästäni

Tällä viikolla olen:
taluttanut 45 minuuttia ähkyhevosta iltamyöhällä
laskenut minuutteja spinning pyörän päällä

Kuva: Google

Keskiviikkona tallilla yksi hevosista oli huonovointinen. Maha oli kuin pallo ja hevonen irvisteli, makasi maassa oudossa asennossa ja rykäisi ripulit hännälleen. No ähkyhän sillä. Opettaja käski joitain tyttöjä taluttelemaan sitä ja oman tuntini jälkeen heppa oli edelleen huonona. No minä ja Aija jäimme kävelyttämään Netteä ja kehoitettiin hevosta kakkaamaan. No eihän se mitään tehnyt. Kyllä se kävelytyksen aikana selvästi piristyi, mutta edelleen oli todella arka kyljistään. Seuraavana päivänä kuulin, että Nette oli viety klinikalle Viikkiin ja tällä hetkellä kaiketi voi ihan hyvin. Toivotaan, että tulee pian kotiin :)

Monen vuoden (4v??) tauon jälkeen uskaltauduin taas spinning-tunnille. Yleensä tunti on ollut melkoista tuskaa ja minuuttien ja (kyllä) sekunttien laskemista ja holtitonta hikoilua. Päätin antaa tunnille jälleen mahdollisuuden ja vaikka iso kynnys olikin, menin eilen 45min kestävälle tunnille. Ja kyllä vain. Se oli ihan yhtä hirveää kuin muistinkin. "Vielä 23 minuuttia, puolessa välissä, jaksaa jaksaa, 17min...14min...Lopu jo!" Ei ehkä ole minun laji siis. Combattia taas voisin mättää vaikka kaksi tuntia putkeen :) (mikäli kunto vain riittäisi...)

Vaikeinta on laskea irti.

Pitkän pitkän tauon jälkeen väänsimme itsemme Salmisaareen (täältä katsottuna melkein meren toisella puolen...) ja kipusimme seinille. Meinasi aluksi ottaa kovasti psyykkeen päälle ja piti harjoitella tippumista ensin vähän matalammalta.

Google kuvahaku.

Otsikko sopii moneenkin eri elämäntilanteeseen ja myös tuleva muutto ulkomaille saa vähän vastaavanlaisia tunteita aikaiseksi. Olen katsellut Suomea erilaisella silmällä nyt, kun tiedän (tai toivon) lähdön lähestyvän. Toki kevät ja kesä ovat aina olleet minulle mieluista aikaa, mutta nyt vielä enemmän imen tätä vuodenaikaa jokaisella solulla itseeni. Tämä ehkä on meidän viimeinen kevät täällä...Valkovuokot, hiirenkorvat, kevään tuoksu...

En edes viitsi mainita ystäviä ja perhettä, koska jokainen tietää sanomattakin, että heidän jättäminen kauas Suomeen on vaikea paikka. Se vaan on valitettava tosiasia, että Australia on kaukana, eikä siitä yhtään lähemmäksi siirry. Välimatkaa toki lyhentää nykyinen tekniikka, jokseenkin yhteydenpitoa saattaa hieman haitata aikaero. Oma äitini lähettäisi minut mieluummin vaikka Italiaan, sehän olisi näppärän matkan päässä. Tässä vaan kun ei ole kyseessä vain se, että olisi halu päästä ulkomaille, vaan se, että on halu päästä Australiaan.