Muuttamisesta.

Täällä Australiassa on hieman erilaiset systeemit vuokra-asunnon hakemisen ja sopimusten kanssa. Prosessi voi olla melko tuskaisakin, mutta meillä kävi tällä kertaa varsin helposti saada kämppä Brisbanesta. Meidän kaveri Tuomas kävi muutamassa näytössä, mutta tätä kyseistä asuntoa hän ei päässyt katsomaan. Näyttö oli kyllä sovittu, mutta jonkinlainen informaatiokatkos oli vuokravälitysfirman kanssa ja Tuomas sekä agentti odottelivat toisiansa eri paikoissa. Kyseinen talo on maksimissaan 2 vuotta vanha ja kuvat olivat asunnosta selkeät ja pohjapiirrustuskin ilmoituksesta löytyi, joten uskallettiin hakea asuntoa näkemättä. Tätä en suosittele vanhemmille kohteille tässä maassa, koska kuvat voivat puhua aivan eri kieltä, kuin mitä todellisuus on. Melko kamalia asuntoja tuli Bunburyssa nähtyä, kun nykyistä kämppää etsimme.

Hommahan menee lyhytkäisyydessään niin, että soitetaan agentille ja kysytään milloin asunnossa olisi näyttö. Mennään näyttöön ja joko saadaan agentilta hakulomake käteen, se lähetään sähköpostitse tai kaivetaan vuokravälitysfirman nettisivuilta. Läpyskän täyttää kukin vuokralainen eli me molemmat täytimme omat noin 5-7 sivuiset hakemukset ja täytimme mm. kohdan, jossa kysellään suosittelijoita. Juu kyllä vain. Täällä vuokra-asuntoa hakiessa suosittelijat ovat elintärkeitä ja meidän tapauksessa suosittelijoita olivat esimerkiksi nykyisen asunnon agentti, kollega ja ystävä. Tässä kyseisessä tapauksessa kaksi kolmesta suosittelijasta täytyi olla Australian kansalainen.

Lisäksi hakemuksen liitteeksi vaaditaan sadan pisteen verran henkilöllisyystodistuksia. Tästä pistebingosta olen aikaisemminkin täällä blogissa kirjoitellut ja kyse on siis siitä, että erilaisilla dokumenteilla todistat olevasi sinä. Esimerkiksi passista saa tietyn määrän pojoja ja Australialaisesta ajokortista taas toisen määrän pisteitä. Me liitimme hakemukseen passin, ajokortin ja medicare-kortin eli paikallisen Kela-kortin. Näistä kertyi 100 pistettä. Lisäksi liitimme hakemukseen säästötilimme tiliotteen, josta käy ilmi paljonko dollareita kummallakin meistä on kasassa osoittaaksemme maksukykymme, sillä töitähän meillä Brisbanessa ei vielä ole.

Lisäksi kirjoitimme agentille ja omistajalle kirjeen, jossa kehuimme olevamme hyviä vuokralaisia, maksavamme vuokran aina ajoissa ja vakuutimme, että pidämme hyvää huolta asunnosta. Kehuimme myös kissojamme ja olimme erikseen pyytäneet nykyiseltä agentilta kissoillekin suositukset, josta käy ilmi, etteivät ne ole mitään vahinkoa asunnolle aiheuttaneet. Lisäksi liitimme kirjeeseen vielä kuvia asunnostamme ja kissojen naamavärkit, jolla haimme söpöyspisteitä tottakai.

Skannasimme kaiken tämän ja lähetimme agentille. Agentti luki hakemuksemme läpi ja välitti sen omistajalle. Koska olimme kirjoittaneet hakemukseemme, että olemme valmiit maksamaan 3-6kk vuokran etukäteen (lupasimme tämän siksi, ettei meitä hylätä työttömyyden takia) ja tästä johtuen seuraavana päivänä tulikin soitto, että omistaja on hyväksynyt hakemuksemme ja vuokrasopimus tulee perästä!

Olipas helpotus! Kovin montaa asuntoa ei nimittäin ole vapaana, joka kattimuksetkin majoittaisi.

Saimme sopimuksen tänään sähköpostilla ja se vasta onkin kevyttä iltalukemista! Liitteenä oli 11-sivuinen taloyhtiön säännösläpyskä, jonka lukeminen näin yövuorossa oli vähän tuskaisaa... Siitä läpyskästä löytyy mm. kohta, jossa sanotaan, ettei parvekkeelta saa laittaa roikkumaan mitään niin, että se näkyy parvekkeen kaiteen ulkopuolelle. Esimerkiksi petivaatteet tai käsipyyhe! Jos jotain parvekkeelta haluaa roikottaa, on siitä pyydettävä kirjallinen lupa. Ikkunoihin ei myöskään saa liimailla mainoksia ja eläimille täytyy olla lupa asua talossa ja niistä kuulemma pitäisi taloyhtiölle kuvakin toimittaa! Niin ja roskata ei saa. Sekin mainitaan erikseen.

Myös itse sopimus on 11 sivua pitkä ja täynnä pientä tekstiä. Vuokrasopimukset täällä tehdään määräaikaisiksi ja valittavana on joko 6kk tai 12kk pitkä sopimus. Meidän tapauksessa vuokra maksetaan viikottain (Bunburyn kämpässä maksamme kahden viikon välein). Kun asuntoon muutamme, on meidän täytettävä vikalappunen/asunnon kunnon tarkastuslappunen ja palautettava se agentille kolmen päivän sisällä. Heillä sentään on kaksi viikkoa aikaa palauttaa kopio siitä meille. Sopimuksessa on pitkä lista asioista, mitä asunnossa ei saa tehdä. Mm. nauloja ja ruuveja täällä ei seiniin nakkailla ilman kirjallista pyyntöä ja pyynnön hyväksyntää. Täällä käytetäänkin paljon tarrakiinnitystä tauluissa ja peileissä, joista ei jää jälkiä seinään kun ne poistetaan. Ihan järkevää mielestäni.

Poismuuttaessa asunto on tietenkin siivottava ja mahdollinen puutarha nypittävä kuntoon. Kokolattiamatot täytyy pesettää firmalla ja osoittaa siitä kuitti agentille. Ja jos asunnossa on pidetty lemmikkejä, on paikalle tilattava tuholaistorjuja, joka myrkyttää asunnon. Tästäkin on todisteeksi esitettävä kuitti.

Meidän uusi koti on jonkinsortin luksustaloyhtiö. Naapurissa on luksushotelli ja meidän vuokraan kuuluu sali, uima-allas, spa-alue ja sauna. Asuntomme on ylimmässä kerroksessa ja meillä on kaksi parveketta, pyykinkuivaaja ja astianpesukone, jota onkin kaipailtu ;)

Tässä pieni sneak peek tulevasta asuinympäristöstä.

Sitä sun tätä turinaa sieltä sun täältä.

Olen nykyään ihan kauhean laiska kirjoittamaan tätä blogia. Olisihan tässä ehkä jotain asiaakin välillä, mut ei enää niin paljon kuin alussa kaikkea uutta ihmetellessä. Arki pyörii täälläkin ihan normaalisti. Aamulla töihin ja iltapäivällä uimaan Intian valtamereen. Eikun hetkinen...Ei se ihan taida sittenkään samalla tavalla Suomessa mennä ;) No mutta jotakuinkin kuitenkin aika normaalia elämää :)

Täällä on menossa kuumin aika vuodesta ja eilen lämpömittari kohosi +39 asteeseen ja juu käytiin uimassa töitten jälkeen. Aallot olivat melko isoja aina välillä ja minähän en ole mikään hyvä vedessä ja pari kertaa otinkin vähän turpiini. Jos aalto on niin iso, että se muodostaa harjanteen, on siitä pakko sukeltaa ali. Ihan hyvin meni siihen asti, kun tuli niin vahva aalto, joka vei ihan totaalisesti jalat alta ja veti minut ympäri. Tuli siinä vähän otettua extra suola-annos samalla... No mutta virkistähän se joka tapauksessa mukavasti :)

Nahkaani en ole polttanut kertaakaan tänne tulon jälkeen. Päinvastoin Ausseja näkee punoittavan ihon kanssa viilettämässä harva se päivä. Pahimmat polttavat itsensä monta kertaa kesässä. Ihosyöpäklinikalle seuraava vapaa aika luomientarkastukseen on maaliskuussa. Sinne suuntaan itsekkin skannaukseen, kunhan ruuhka helpottaa. Niillä on siellä sellainen pieni vekotin, jolla pystyvät katsomaan luomet tarkasti ja näkevät jos on aihetta huoleen. Ei maksa paljoa ja voi pelastaa hengen.

Tällä hetkellä täällä on myös puskapalosesonki. Tänään kuulin radiosta pitkän hälytysäänen jota seurasi tiedote. N. 60 km meiltä on annettu emergency warning eli pahin mahdollinen ja ihmisiä kehoitettiin lähtemään kotoa heti jos tie suinkin on turvallinen. Kotiinjääminen uhkaa henkeä ja jos ei ole kotona, ei sinne myöskään saa nyt palata. Iho meni kananlihalle tätä kuunnellessa. On se vaan aika pelottava asia... Me ei asuta niin puskassa, että olisi vaaraa joutua puskapalojen keskellä, mutta onhan se tietysti aina mahdollista. Keskiviikkona meidän kylällä oli ruohikkopalo noin 6km meidän talolta ja melkoiset savupilvet sieltä tuprusi, kun jouduin töitten takia melko läheltä ohi ajamaan.

Tupruttelusta tulikin mieleen, ettei täällä Länsi-Australiassa tarvitse autoja katsastaa millään tavalla. Päästöjä ei tarkasteta ja kaikenlaista tupruttelijaa tuolla liikenteessä näkeekin harva se päivä. Kaunis maa ja ainutlaatuinen luonto ja sitten näin retuperällä on tämä(kin) asia. Tsot tsot. Ilmeisesti ainakin Queenslandissa jonkinlainen katsastus täytyy läpäistä, mutta tarkemmin en tiedä.

Ja kun nyt tuli Queenslandista puhe, niin ollaan tässä nyt tosissamme mietiskelty Brisbaneen muuttoa. Sehän se meidän kohde olisi ollut, jos viisumi olisi sen alunperin sallinut. No nyt on tullut tasan kaksi vuotta tässä maassa täyteen (24.1. klo 23.55) joten ollaan vapaita lähtemään jos halutaan. Pysyvä viisumi laitetaan vetämään heti, kunhan ollaan tultu pieneltä lomamatkalta takaisin Australiaan. Niin se Brisbane. Onhan se taas vähän tuntemattomaan lähtemistä, uuden työn etsimistä, asunnon löytämistä ja piirien luomista. Mutta sitten taas toisaalta jos jäätäisiin Bunburyyn ja tultaisiin Suomeen 2016, niin saattaisihan se jossain vaiheessa käydä harmittamaan, että koko Australiassa olo aika oltiin tässä tuppukylässä. Lisäksi Brisbane voi töitten suhteen tarjota myös minulle jotain vähän mielekkäämpää, kuin nykyinen duuni. Bunburyssa niitä mahdollisuuksia ei vaan ole. Itse olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että täältä itsemme itään kammetaan kesä-heinäkuussa, jolloin nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy. Mutta ehtiihän tässä seuraavan viiden kuukauden aikana tilanteet muuttuakin, joten mikään ei ole vielä kiveen kirjoitettu.

Tuli tuossa mainittua, että ollaan lähdössä reissuun. Lennetään neljäksi päiväksi Singaporeen. Tässä ei kovin montaa kaupunkikohdetta ole ympäristössä (vähän toista kuin siellä Euroopassa) ja aika moni, kohde kuten Tokio (eikä sekään lähellä ole) on niin tyyris lennoiltaan, että oikeastaan kaikki muut vähänkin lähettyvillä olevat kohteet karsiutui hinnan takia pois. Mutta kiva päästä vähän taas reissailemaan ja näkemään uusia paikkoja ja ennen kaikkea päästä vähän lomalle ;)

Joulun välipäivinä oltiin lomalla Stirling Rangesilla ja Esperancessa ja tällainen ei-telttailuhenkinen ihminenkin jopa nautti tästä viiden yön telttaretkestä. Annun blogista voi katsella kuvia. En viitsi samoja kuvia alkaa latailemaan uudelleen http://theoceandrive.blogspot.com.au

Miten Australia on muuttanut minua?

Uuteen maahan muutto väistämättä muuttaa ja muokkaa ihmistä. Miten Australia on minuun vaikuttanut?

Kesällä oli välillä vähän lämmin...

1. Autolla ajo
Koska olen viimeisen vuoden aikana ajanut enemmän autolla, kuin Suomessa viimeisimpään 7 vuoteen, olen pikkuhiljaa kehittynyt koko ajan varmemmaksi kuskiksi. No tämä nyt ei ole Australian tai maahanmuuton ansioita, mutta kaippa tämänkin voi mainita :)

2. Kielitaito
No ylläri ylläri. Englanti on huomattavasti sujuvampaa, kuin mitä se oli vuosi sitten. Suollan tekstiä ulos nopeammin, mietin vähemmän ja sanavarasto on kehittynyt. Kehittämisen varaa tosin on edelleen erittäin runsaasti ja välillä turhauttaa, kun ei oikein keksi miten asian sanoisi ja monesti edelleen monimutkaisemmat asiat jää sanomatta, kun ei vaan jaksa pohtia ja miettiä miten sanansa järjestelisi lauseiksi. Oletettavaa kuitenkin on, että vuoden päästä tästä päivästä kieli pyörii suussa taas vähän paremmin :) Olen myös vähän omaksunut Aussiaksenttia. Esim. car ei ole caar vaan se on caa. Here ei ole hiö vaan se on hia. Suomenkieli taas. Noh. Kyllähän minä nyt vielä suomea osaan, mutta välillä tulee sanottua asiat aika hassusti ja käännettyä ne suoraan englannista. Esim. is there something you would like to mention? Onko täällä jotain mitä haluaisit mainita? Suomenkieleen tulee väännettyä sanoja suoraan englannista ja toisinaan suomenkielinen vastine ei vaan löydä perille ja on helpompi käyttää englanninkielistä sanaa. Paras esimerkki lienee se, kun kävimme eläinlääkärissä ja hoitaja kysyi laskun maksettuamme, että do you want to have a receipt? Eli haluatteko kuitin? Autossa selitin A:lle, että Suomessa ei kysellä, että haluatko reseptin vai et, vaan se aina annetaan. A ihmetteli, et ai mitenniin, et annetaanhan se resepti jos sitä kerran tarviaa. Joo joo, mut täällä ne aina kysyy, et haluatko vaiko etkö. Hetken kesti tajuta mitä olin sanonut... Receipt = kuitti, mutta vääntyikin reseptiksi! Saatiin aika hyvät naurut ;) Ihan normaalia on myös puhua, että laitetaanko sitä garliccia tähän ruokaan? Tai: missä se teidän shedin (vaja) avain on? Tällainen puhe on aivan arkipäivää nykyään.

Kesä <3

3. Awesome!
Asiat ovat useimmiten mahtavia, tosi hyviä, loistavia, sen sijaan, että ne olisi ihan ok tai että mulle kuuluisi ihan hyvää. Tämä on positiivisilta Ausseilta perittyä ja ei ollenkaan hassumpi perintö :)

4. Positiivisuus
Yleensäottaen asenne on muuttunut positiivisemmaksi ja vaikka välillä tuleekin vähän valitettua, teen sitä nykyisin vähemmän ja negatiivisuus esim. facebookissa ärsyttää. Olen itsekin joskus postaillut sinne lähinnä valitusta ja negaatiota, mutta joku kytkin päässäni on kääntynyt positiivisemmalle puolelle ja tästä olen erittäin onnellinen. Elämä on helpompaa, kun asioihin suhtautuu myönteisemmin.




5. Kohteliaisuus

Meidän ruska on auringonpolttamat lehdet.

Olen joutunut opettelemaan olemaan kohtelias. Kuullostaa hassulta, mutta suomalaiset töksäyttävät asiat aika suoraan sen enempää kaunistelematta. Englanninkielisessä maassa se ei käy ja sekaan pitää viljellä pliissiä ja voisitko ystävällisesti mitenkään ja kiitos oikein todella paljon ja arvostan suuresti apuasi jne. Tämä on huomaamatta tullut myös suomenkieleeni ja havahduinkin yksi päivä tähän asiaan. Ei varmaan huono piirre tämäkään :)

Lista jatkuu joskus myöhemmin, mutta tässä nyt jotain. Lisäksi minulla on uutisia. Näin vuoden ja kahden kuukauden Australiassa elämisen jälkeen voin ilmoittaa, että olen alkanut viihtyä täällä! Kauan siihen menikin, mutta vihdoin arki on alkanut sujua ja rullata ja asiat, jotka aikaisemmin ärsyttivät, eivät enää ihan niin paljon potuta. Sitävastoin nautin valosta, lämmöstä, ihmisten ystävällisyydestä ja luonnosta yhä vain enemmän.


Kuvan rekisterikilvestä nappasin tänään. En ehkä allekirjoittaisi, että tämä maa on paratiisi, mutta hyvä maa tämä on joka tapauksessa :) Yritämme saada pysyvän viisumin, mutta se ei silti tarkoita sitä, että jäisimme tänne loppuelämäksi. Mutta niin kauan kuin tässä maassa ollaan, aion nauttia siitä täysillä!

Black Diamond

Maaseutua.

Asiakkaan kanssa wildlife parkissa.

Mangolla on kuuuuuuma!!

Auringonlasku tältä illalta.

Vauvakäärme.

Kastelukannun asukki.

Täällä taas - videopostaus

Pahoittelut piiiiitkästä radiohiljaisuudesta. Tässä on arki koittanut Australiaankin ja blogiaiheet ovat olleet vähän vähissä :) Samoin on ollut kirjoitusinto ja aika. No nyt tulee vaihteeksi jotain asiaakin tänne. En lupaa kovin usein tänne päivitellä ennen kuin palaan takaisin Suomen visiitiltäni. Tässä on hieman kiirusta ennen sitä... 

Lähtö lähenee ja enää alle 2kk kun pärähän Suomen maankamaralle! A tuli eilen omalta reissultaan ja tasoittelee aikaerorasitustaan.

Päätin tähän laitella muutamia kännykällä ottamia videoita. Lähinnä haluan niillä tuoda esille paikallisia ääniä ja toki maisemiakin. Äänimaailma täällä on ihan täysin erilainen kuin Suomessa ja rakastan lintujen moninaisia vihellyksiä, luirutuksia ja mitä kummallisempaa määyntää. 

Pari videota täkäläisistä jouluvaloista. Ai että vähän överit?!

Black Diamond - paikalla on ollut joskus kaivos ja nyt siellä on tällainen helmi! Vesi on hapanta ja itse jätin uinnit väliin, mutta rohkeimmat hyppivät kalliolta veteen. Paikka ei ole kartassa eikä yleisessä tiedossa, koska uhkarohkeiden hyppyjen takia moni on heittänyt henkensä.

Nämä tontut ovat saaneet alkunsa yhdestä puutarhatontusta, joka oli istutettu liikenneympyrään. Pikkuhiljaa tontut alkoivat lisääntyä ja turvallisuuden vuoksi ne siirrettiin pois ympyrästä tähän metsikköön. Nykyisin paikalla on arviolta 2000 tonttua ja määrä vain kasvaa. Tontut ovat oikea turistinähtävyys ja tämä paikka on täysin korvessa, paikassa, jossa ei ole yhtikäs mitään muuta. Videolla kuuluu kova siritys. Sen aiheuttaa hyönteinen siivillään (luulisin) ja itse tykkään tätä ääntä kuunnella :)

Meidän pihapiirin ääniä. Kaunis vihellys kuuluu Magpielle joka on paikallinen harakka. Kauniista luirutuksesta huolimatta tämä lintu on tosielämän angry bird, koska se voi hyökätä päälle.

Vuohelta kuullostava lintu on raven eli korppi. Tämä ääni on niin Australiainen ja tuo minulle mieleen meidän 2009 reissun tässä maassa :)

 Tältä näyttää ajomatka Perthistä Bunburyyn. 

Dunsboroughin kaunis merimaisema. Tämä paikka on valaitten levähdyspaikka ja me näimmekin kaukaa valaita. Paikalta löytyy sinivalaita ja ryhävalaita.

 Dunsboroughin tyyni, kirkas ranta.

 Meidän oma, ei niin tyyni, ranta.

 Auringonlasku Bunburyssa.

Sade viime talvelta. Kun sataa, sataa kovaa. Viime vuonna tähän aikaan oli tammikuun alusta alkaen vettä tullut 25mm. Tänä vuonna sitä on saatu vaivaiset 0,4mm. Kuivaa on! 

Vuosipäivä

Australiassa eloa on nyt tasan vuosi täynnä. Kippis! Ekasta ja kuulemma pahimmasta vuodesta ulkosuomalaisena on siis selvitty jotakuinkin ehjin nahoin. Helppoa ei ole ollut ja täytyy myöntää, että asioitten hankaluus ja tunnevuoristoradan kovat kurvit tulivat hieman yllätyksenä. Noh ensimmäistä kertaahan tässä muutettiinkin ulkomaille, joten mistäs olisin voinut etukäteen tietää mitä odottaa. Ja jokainenhan kokee asiat eri tavoin, joten jollekin toiselle muutto maapallon vastakkaiselle puolelle sujuu varmasti helpommin ja kivuttomammin, kuin mitä se on allekirjoittaneelle ollut.

Vuoden aikana olen ollut ihan liian monessa eri työpaikassa, asunut kolmessa eri asunnossa, tutustunut monikansalliseen porukkaan, sairastanut kaksi flunssaa ja kokenut erittäin suuren skaalan erilaisia tunteita. Vuoden aikana olen myös oppinut itsestäni uusia asioita, joten jollain tavalla vuosi on ollut myös tutustumismatka itseeni. Moni opituista asioista on sellaisia, joista en itsessäni pidä ja olenkin niitä pysähtynyt mietiskelemään. Mutta ainakin asioitten tiedostamisen myötä asioille voi alkaa tekemään jotain. Yksi kerrallaan ja pikkuhiljaa.

Jos lähtisin nyt Suomeen. Kokonaan. Pysyvästi. Mitä jäisin kaipaamaan? Eukalyptuksen tuoksua iltaisin, aurinkoa, syvän sinistä taivasta, merta, milkywayta, hymyileviä ihmisiä, kohteliaisuutta, luonnon monimuotoisuutta, meren tuoksua, papukaijoja, rentoa elämäntyyliä ja ystäviä tietenkin.  Mutta en ole vielä tulossa. Ehkä jossain vaiheessa, mutta en ihan vielä. Viisumia on jäljellä vielä tasan kaksi vuotta ja itseasiassa kuultiin, että ehdot eivät olekaan niin tiukat mitä olemme luulleet. Toisinsanoen, meillä voisi hyvinkin olla tsäänssit saata pysyvä viisumi. Se tarkoittaisi vielä toista vuotta Bunburyssa, mutta kyllä se menisi. Tällä hetkellä ei oikein olisi edes energiaa lähteä muuttorumbaan, joten antaa Brisbanen odottaa. Siellähän se pysyy paikallaan :)

Viimeiseen kolmeen kuukauteen mahtuu jälleen uusi työ, kolme työhaastattelua (joista yksikään ei ole nykyiseen työhöni liittyvä), kaksi ystävää Suomesta kyläilemässä, joulu joka ei tuntunut joululta, lentolippujen osto Suomeen, omien tavaroitten saaminen Melbournesta (vihdoinkin) tänne, ratsastuskurssille ilmoittautuminen vanhalle tallilleni Espooseen (ihan parasta!!!) ja erään täkälaisen tutun yllättävä kuolema joulun alla...

Sain töitä samasta paikasta, jossa A on ollut koko ajan eli käytännössä työnkuvana on viettää aikaa kehitysvammaisten tai onnettomuudessa vammautuneitten ihmisten kanssa. Tällä hetkellä minulla ei ole kuin yksi vakioasiakas, mutta toivonmukaan saisin pari lisää. 6h töitä per viikko on vielä aika vähän rahaa... Tämän työn sain pitkälti siitä syystä, että A sattuu olemaan paikassa töissä ja hänestä kovasti siellä tykätään. Ajattelin etukäteen, ettei tämä olisi ollenkaan minun juttu, mutta olen kyllä nauttinutkin työnteosta. Työltähän se ei oikein edes tunnu. Toki minut taas tyrkättiin tilanteeseen, jossa en ennen ole ollut ja välillä on ollut haastavia tilanteita, kun 7v autistityttöä ei huvita ei sitten mikään. Keinot on vähäiset sellaisella, joka a) ei ole juurikaan viettänyt aikaa lasten kanssa, b) ei tiedä kehitysvammoista tuon taivaallista ja c) ei edes ole kovin ihmisläheistä tyyppiä ;) Että siinäpä hyvät lähtökohdat. No aikaansa kutakin ja mukavaa saada edes vähän palkkaa jostakin.

Olen kuitenkin mietiskellyt työmahdollisuuksiani tänne jäämisen suhteen. Kovin kauan en voi olla ns. tekemättä kunnon töitä, koska kyllähän se pitkällä tähtäimellä vaikuttaa eläkkeeseen, omaan sijoittumiseeni työmarkkinoilla tulevaisuudessa yms. En halua pudota kärryiltä ja ns. syrjäytyä työelämästä. Nämä ovat aika isoja juttuja, kun niitä oikein lähtee pohtimaan. Monilla täällä loksahtaa asiat paikalleen, saavat hyvän duunin joko omalta alalta tai joltain toiselta ja arki rullaa ja elämä sujuu. Sitten jollekin Virvelle Suomesta käy niin, ettei oman alan duunia löydy ja vamman vuoksi sitä ei edes voisi tehdä, eikä löydy mitään muutakaan järkevää kokopäiväistä työtä. Ja tottakai työ on yksi suurimmista asioista siihen, viihtyykö ja sopeutuuko uuteen maahan vai ei. Itselläni ei ole halua jäädä tänne maahan, jos en voi täältä saada ns. oikeita töitä ja oikeasti aseuttua ja alkaa elää normaalia elämää. Jos minun kohdalleni ei tipahda muuta, kuin jostain räävittyä silppuhommaa alalta, joka ei ollenkaan ole oma juttuni, niin eipä minulla siinä tapauksella paljon ole motivaatiota tänne jäädä. Mutta aika näyttää tässäkin tapauksessa miten käy. Asiat voivat loksahtaa paikalleen yksi kaunis päivä ja saan vain enää kaiholla miettiä aikaa, jolloin oli paljon vapaa-aikaa :)

Tuntuu hurjalta, että siitä on jo vuosi, kun lähdettiin. Aika on kulkenut siivillä ja on hiukan jopa pelottavaa miten nopeasti aika menee. Näkyy olevan niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin se aika vaan juoksee.

 

Elämää epämukavuusalueella

Täällä asuessa olen monen monituista kertaa joutunut tilanteeseen, jossa en ole koskaan ennen ollut. Koko ajan tulee uusia asioita vastaan, joista pitäisi selviytyä. Aluksi ihan pienimmätkin uudet asiat tuntuivat jänniltä, mutta suuret ne vasta saivatkin vatsan sekaisin. Yksi isoimmista jutuista oli kaivokselle lähteminen. Lentäminen keskelle korpea ilman tietoa, minne on menossa ja mitä perillä odottaa. Aivan uuteen maailmaan laitettiin Itä-Suomen tyttö! No siitäkin selvittiin kaiken jännityksen jälkeen ihan kunnialla ja kummasti asiat selvisivät, kun kysyi ;)

Toinen asia, mikä täällä on jännittävämpää ja kiskoo sinne epämukavuusalueelle, on työhaastattelu. Sinänsä haastattelu ei juurikaan poikkea Suomen vastaavista, mutta lisämaustetta toki tuo se, jos olen esim. hakemassa alalle, jossa en ennen ole toiminut ja kaikki tämä jännittyneenä muka Englantia jotenkuten sönkäten. Kaikkihan tietävät, että kieli menee helposti solmuun armaalla kotimaisellakin, jos jänskättää. Englanniksi se on välillä ihan umpisolmussa. Olen huomannut, että on hyvä-Englantipäiviä ja huono-Englantipäiviä. Joinain päivinä ei vaan yksinkertaisesti luista ja tuntuu, ettei kertakaikkiaan saa mitään selkeää ulos suustaan. Koita siinä sitten vakuutella, et juu kyllä minä osaan Englantia puhua...

Olen miettinyt, että jos/kun tulen Suomeen ja joudun hoitamaan siellä virastoasioita, soittamaan puhelimella, menemään haastatteluun, aloittamaan uuden työn tms, ei se enää varmaan tunnu yhtään missään. En ole koskaan tykännyt puhua puhelimessa ja täällä vinutan ja vanutan pakollista puhelinsoittoa entistä pidempään. Tuntuu vaan välillä ihan ylitsepääsemättömältä tarttua siihen luuriin.

Tällä meneillä olevalla viikolla olen ollut paljonkin tällä omalla epämukavuusalueellani. Oli työhaastattelu, jossa tentattiin oikein toden teolla (en saanut sitä paikkaa) ja änkytinkin ihan toden teolla ja aloitin uuden työn support workerina eli olen vammaisten tukihenkilönä. Aluksi minut oltiin laittamassa ihan kylmiltään menemään 7v autistitytön kanssa. Siis haloo! En ole koskaan viettänyt aikaa erityislasten kanssa ja en edes terveitten lasten kanssa juurikaan! No onneksi sain asiaankuuluvasti mukaani kokeneen ihmisen ja tänään suoriuduin tytön kanssa iltapäivästä ihan hyvin keskenänikin. 

Vaikka näihin epämukaviin tilanteisiin olen monesti joutunut ja välillä romahtanut niitten takia ihan kunnolla, olen silti aina pärjännyt vähintään tyydyttävästi, yleensä kiitettävällä arvosanalla. Pitäisi oppia relaamaan ja olemaan itselleen armollisempi. Mutta kyllä kaikkien näitten tilanteitten takia täältä joskus palaa Suomeen paljon vahvempi ihminen, kuin mitä lähtiessä olin.

Aurinko armas...

Milloin se kääntyi niin päin, ettei ulos voi mennä, kun on liian lämmin? (Vältän sanaa kuuma, koska puoli vuotta valitin, kun on kylmä). Tänään oli lämpömittarissa (jota meillä ei siis ole, mutta netti osasi kertoa) lukemat +33C. Takapihan terassilla muovipleksikatoksen alla oli liian lämmintä olla, jos halusi tehdä jotain, missä tarvitaan aivokapasiteettia. Ei vaan aivosolut liiku, ei sitten olenkaan. Meidän kämppä on onneksi ainakin toistaiseksi pysynyt mukavan viileänä siitäkin huolimatta, että talvella lämmöt karkasivat pellolle. Kyllähän täällä iltaisinkin tarkanee hyvinkin vähissä vaatteissa, mutta tuskastuttavan kuumaa ei ole, niinkuin meidän edellisessä mökkerössämme.

Mutta se ulkona oleminen. En todellakaan ensisijaisesti haluaisi työtä, jossa ollaan ulkona auringon armoilla. Täällä on kyllä tiukat säännökset työvaatteissa ja niissä onkin suojakerrointa +50 asti ja niitä on pakko pitää. Työmiehet pitävät myös hattua ja ovat siis hyvin suojassa. Mutta kuumahan niissä tamineissa eittämättä tulee, jos lämmöt nousevat +40C:een.

Jos menen ulos, laitan suojakerrointa +30 ja paksun kerroksen laitankin. Siitäkin huolimatta, on naama joskus punottanut parin tunnin auringossaolon jälkeen. Aurinko paistaa suoraan ja se paistaa tehokkaasti. Se tuli jo opittua vuonna 2009 ja kunnioitus Australian aurinkoa kohtaan on suuri. 

Vähän faktaa:
Kaksi kolmesta australialaisesta saa ihosyövän ennen 70 ikävuottaan. 
Noin 2000 australialaista kuolee vuosittain ihosyöpään.
Maailmanlaajuisesti Australia on johtosijoilla ihosyöpälistalla.
Kaikista syövistä 80% diagnosoidaan ihosyöväksi vuosittain.
Australialaisella on neljä kertaa isompi riski saada ihosyöpä, kuin jokin muu syöpä.
Joka vuosi 750000 australialaista saa hoitoa ihosyöpään. Se tekee 2000 henkeä / päivä.
Ihosyöpä maksaa valtiolle vuosittain noin $300 miljoonaa.
Tutkimukset osoittavat, että solariumin käyttö ennen ikävuotta 35 lisää melanooman riskiä 59%.

Helsingissä UV-indeksi on kesällä 5-6. Korkein mitattu UV siellä on ollut 7. Perthissä keskimääräinen UV-indeksi on alimmillaan 3 ja ylimmillään 12. Tämä on siis keskiarvo ja päivittäiset lukemat saattavat ylittää tuon lukeman 12. Kuuden kuukauden ajan lukemat ovat very high tai extreme statuksella eli 8-12. Pohjoisessa lukemat ovat tietenkin hurjemmat. Alla kuvat Perthin ja Darwinin (pohjoisinta osaa Australiassa) kuvaajat UV-indeksistä.

Hyvä Ystäväni sai muutama viikko sitten diagnoosin melanooma. Hänellä syypää ei ole aurinko, vaan luomi. Ystäväni on leikattu ja tällä hetkellä odottelemme tuloksia, onko syöpä ehtinyt leviämään muualle. Jos haluat osallistua Annen keräykseen syötutkimuksen hyväksi, voit tehdä sen täällä.

Annen diagnoosi sai minut miettimään vieläkin enemmän aurinkoa ja sen alla paistattelua. En mielelläni vietä pahimpaan aikaan päivästä aikaani auringossa ollenkaan. Australiassa on iso kasa kuolettavan myrkyllisiä eläimiä ja hyönteisiä (ja juurikin vieraili valkohai meidän rannoilla viikko sitten), mutta kyllä tämän maan vaarallisin asia on aurinko. Siispä viisaasti sen suhteen!

Sinne se Australian aurinko uppoaa. Kuva otettu 15.11.2013

 Ja samana iltana otettu video meidän rannalta.

Terveisiä kesästä!

Tässä video eiliseltä eli 30.10.2013. Lämmintä oli +29C ja piti lähteä merenrantaan vähän vilvoittelemaan.

Kolmas vartti

Big Swamp ja tauko kotimatkalla

9kk on täynnä. Mitä viimeisen 3kk aikana on tapahtunut pään sisällä ja elämässä Australiassa?

Sain töitä, menetin työpaikan, kävin kaivoksella, jaoin mainoksia ja kävin luomassa kalliitten kilpahevosen lantaa. Ranne on ollut kipeämpi kuin koskaan ja on huolestuttanut mitä Australia elosta tämän käden kanssa tulee. Kulttuurishokki on alkanut taittua ja kaikki ei enää ole pelkästään paskaa vaan ihan hyvääkin välillä. Uusi koti on edelleen ihana vaikka katto vuotaakin ja hometta kasvaa nurkissa. Kolmanteen kvartaaliin mahtuu myös käynti eläinlääkärissä (Mocalla silmätulehdus), yhden paketin katoaminen matkalla Suomesta tänne (joka ilmestyikin ovelle 1,5kk matkanteon jälkeen, eli ei kadonnutkaan onneksi), vapaaehtoistyötä Wildlife Parkissa, talven taittuminen kevääksi ja suunnitelma Been laatimista.

Kukkiva puu keskellä talvea.

Heinä-elokuussa päässä alkoi jo vähän naksahdella tekemisen puutteesta. Pääsin kuitenkin kaksi kertaa viikossa naapurissa sijaitsevaan Wildlife Parkiin eli villieläinpuistoon vapaaehtoistelemaan. Hommaan kuuluu eläinten ruokkiminen, asuintilojen siivoaminen ja kaikenlaista muuta pientä puuhastelua, kuten tuoreitten puitten oksien hakeminen linnuille yms. Olen tutustunut mukavaan vanhaan brittipariskuuntaan ja nuoreen eläinlääkärin poikaan. Olen myös saanut paljon eläinterapiaa papukaijoilta, kenguruilta ja suosikiltani opossumi Scooterilta. Pääsin myös pitämään olkapäälläni mustaa isoa papukaijaa, pitämään käsissäni vauva pyythonia (käärme siis) ja orvoksi jäänyttä maailman suloisinta pientä otusta, opossumi vauvaa! Voi rääpäle sentään! Vapaaehtoistyö on mukavaa täytettä päivään ja rytmitystä viikkoon. Vuokraa sillä ei makseta, mutta palkaksi saa vapaitten ja onnellisten ankkojen munia, hyvän mielen ja mukavan rivin cv:hen.

Kaivoksella töissä.

Sain myös töitä mineraalihiekkakaivokselta. Työnkuva oli pestä hiekkaa, siivilöidä hiekkaa ja tehdä siivilöydylle hiekalle kemikaalikäsittely myrkyn avulla ja erottaa raskas mineraali muusta moskasta. Olin ainut nainen ja olin myös ainut, jolla oli labrakoulutus. Työn piti jatkua jouluun asti ja se oli työnvälitysfirman kautta. Kun kerroin agentilleni, että ranne on vähän kipeä (raavaitten miesten paksut ranteetkin kipeytyivät hiekanpesusta kuulemma), niin Jim otti minut pois töistä. Työsuhteeni siis päättyi viiden päivän jälkeen. Olin pettynyt, toivoton ja masentunut. Seuraavana päivänä lähdinkin sitten kaivokselle kahdeksan päivän keikalle. 

Loppujen lopuksi päätös ottaa minut pois hiekkapaikasta, oli oikea. Ranne oli TODELLA pahana ja on edelleen. Kaivoksella hommat käy myös käteen ja siellä se alunperin uudelleen menikin kipeäksi. Eli mitään täysipäiväistä kaivoslabratyötä en tällä kädellä voi edes harkita... Siinä meni siis yksi mahdollisuus.

Talvimyrsky lähestyy Bunburya.

Mitä tämä käsi sitten kestää? Jaa-a. Ehkä jotain kevyempää labrahommaa, jossa ei ole paljon pullojen pyörittelyä ja pipetoimista. Vähän kaventuu työmahdollisuudet tämän takia. Jotain kuitenkin pitäisi tehdä, jotta leivässä pysyy. Ilmoittauduinpa sitten jakamaan mainoksia. Tuntipalkaksi povattiin $15-20. Eräs maanantai tämän keikauksen tein ja Annu ystävällisesti lähti jakamaan mainokset kanssani ja hyvä että lähti, olisi muuten mennyt 4h... Mainosten hakemiseen meni n. 45-60min, lajitteluun ja rullaukseen 2,5h ja jakamiseen meiltä kahdelta 2h. Eli tuntipalkaksi tuli siis $7.20 eli n. 5€. Juuh. Taisi jäädä yhteen kertaan. Vähän turhan paljon työtä tuohon rahaan nähden. Mut onpahan taas jotain kerrottavaa kotona.

Vihdoin kevät!

Kulttuurishokki on alkanut pikkuhiljaa laimentua. Liekkö johtuisi siitäkin, ettei mitään suurempia vastustuksia ole nyt tullut, kun mammuttisähkölasku saatiin maksettua ja nettikin lopulta toimimaan, ainakin jotenkin. Modeemi on makkarissa ja se ei meinaa kantaa olohuoneeseen asti, joka on talon toisessa päässä. Mut ei se oo niin justiinsa tässä maassa.

Monta kuukautta olen ollut sitä mieltä, ettei tähän maahan voi pysyvästi jäädä ja harkitsin monta kertaa jo kotiinlähtöä aikaisemminkin. Pysyvän viisumin saanti ei tuntunut ollenkaan tärkeältä ja hyvin mielelläni palaisin takaisin Suomeen. Viime viikkoina kuitenkin on välillä ollut sellaisiakin päiviä, että on tuntunut jopa siltä, että ehkä tänne voisikin jäädä pidemmäksi aikaa ja se pysyvä viisumi olisi aika kiva olla takataskussa ihan vaikka vaan kaiken varalta, josko haluaisikin jäädä. Tai jos haluaisi joskus palata. Tämä heittelee vielä hyvin paljon ja suunnilleen joka toinen päivä olen sitä mieltä, että juu takaisin Suomeen vaan ja toisena päivänä mietiskelen, että ehkä ei sittenkään, kai. No aika näyttää. Pysyvää viisumia varten puuttuu vielä aika monta kuukautta full-time työtä ja eipä ole nyt näköpiirissä sitäkään, joten sittenhän sille ei mitään voi, jos työehto ei täyty. Ainakaan yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Olisinki arviolta 300 hakemusta kirjoittanut, ellei ole jo sekin mennyt rikki.

Suunnitelma Beetä olemme mietiskelleet viime aikoina kovasti. Mehän haluttiin alunperin Brisbaneen eikä tänne WA:han. Koska on näyttänyt siltä, ettei se työehto täyty ja jäämme ilman pysyvää viisumia, olisi yksi vakavasti otettava vaihtoehto hakea WA:lta vapautusta ja voisimme silloin muuttaa pois tästä osavaltiosta. Meillä on vielä rapiat 2v viisumia jäljellä ja jos emme maahan voi/halua jäädä, en halua niitä kahta vuotta asua Bunburyssa vaan sitten mieluummin siellä, minne halusimmekin muuttaa. Tämä ratkaisu olisi tehtävä ihan lähikuukausina. Muutto rannikolta toiselle ei vain käy ihan käden käänteessä. Välimatkaa on lyhyimmän reitin mukaan ajettuna 4500km ja jos haluaa poiketa Sydneyssa tai Melbournessa, niin helposti tulee tonni lisää. 

Stirling Range

Muutto Brisbaneen tarkoittaisi viisumin suhteen hyvästejä. Toki aina on muitakin vaihtoehtoja maahan jäämiseen, jos se mieli sitten muutuisikin jäämisen kannalle. Olenkin miettinyt, että elääkö varman päälle ja vielä sitkeästi yrittää saada vaadittavat työt kasaan, vai elääkö sillä tunteella mikä on juuri nyt ja pohtia vaihtoehtoja myöhemmin, jos vielä jäädä halutaan. Pallottelen näitten välillä ja järki-ihmisenä haluaisin pedata varman päälle, mutta toistaalta, eihän sitä tiedä pystytäänkö olemaan edes sitä kahta vuotta täällä vai tuleeko lähtö aikaisemmin. Elämästä ei koskaan tiedä. Siltä kantilta ajateltuna, olisi vain rohkeasti pakattava kamat ja lähdettävä itää kohti.

Esperance

Olen myös jollain tavalla alkanut kiintyä tähän hassuun tuppukylään. Täällä on alkanut oppia liikkumaan, tietää missä mitäkin on, täällä on tuttuja ihmisiä ja paikkoihinkin on alkanut kiintyä. Kun lähdöstä on nyt puhuttu, olen ollut välillä haikeilla fiiliksillä, koska tiedän myös sen, etten ihan helpolla tänne takaisin tule edes käymään. Tämä on niin iso maa, että tästä riittää muitakin kolkkia tutkittavaksi. Jokatapauksessa ennen itään muuttoa haluan ehdottomasti käydä Esperancessa ja mahdollisesti myös Stirling Rangesilla ja Geraldtonissa/Kalbarrissa.

Kalbarri

Huomioita osa 2

Jatkanpas omituisten huomioitten parissa. Niitä on taas kertynyt aikamoinen liuta.

1. Pistokkeet
Näille pisteet. Napukasta painamalla saa joko virtaa tai sitten ei saa. Tosi kätsy esim. napsutella sähköt pois ukkosen aikaan ja muutenkin.

2. Suihkut
Täällä tykätään jostain syystä kiinteistä suihkuista. Meillä on ihan sellainen normaalikin tuon kiinteän lisäksi, mutta sille taas ei ole telinettä, että sen saisi ylös kiinni johonkin. Olen myös huomannut, että kun on suihkussa, ei talossa voi yhtäaikaa laskea tiskivettä tai pestä pyykkiä. Nimittäin suihkussaolija saa silloin vain kylmää vettä...Ilmeisesti kuuma vesi ei riitä kuin yhteen putkeen kerrallaan.

3. Autot
Hyvin monella täällä on ISO auto. Parkkipaikat käyvät pieneksi, kun vieressä on mammutin kokoinen kulkupeli. Joka toisella teinillä on myös turbo. Bensasyöppö, josta lähtee kova ääni. Täällä penskat harrastavat jonkinlaista rallittelua keskellä yötä ja välillä pläjäyttävät talon seinästä läpi, kun ei oikein pysykään lapasessa. Ja ihmisiä kuolee. Juu kyllä, aivan oikein. Täällä olomme aikana olen jo monta sellaista uutista lukenut, että on autolla ajettu makuuhuoneeseen tai kauppaan sisään. Autolla myös ajetaan lyhyemmätkin matkat, ihan jopa naapuriin. Kunhan ei vaan tartte kävellä. Hyvin on jenkkimeininki tässä suhteessa.

4. Myrskyt
Täällä meillä Länsi-Australiassa South West kolkassa on talven mittaan ollut aikamoisia myrskyjä. Kun täällä sataa, sataa sitten kunnolla. Sade ja tuuli alkavat silmänräpäyksessä. On kuin joku vääntäisi tuulettimen ja vesihanan täysille. Yhtä nopeasti ne sitten loppuvatkin. Otin videolle erästä mylläkkää, joskin todellisuus ei ihan videolta välity. Ja tuuli ja sade yltyivät tuosta vielä entisestään myöhemmin.

5. Linnut
Tämä on lintubongareitten paratiisi. Meidänkin pihalta olen bongannut monia erilaisia lajeja ja olen opetellut kuuntelemaan, miltä mikäkin kuullostaa. Osaan sanoa, koska vihreä ringneck papukaija on meidän pihapuussa, miltä kuullostaa Magpie (angry bird, käy päälle), miten käyttäytyy Willy Wagtail puolustaessaan pesäänsä ja miltä kuullostaa, kun valkoiset papukaijat lentävät yli. Monenkirjavaa tirppaa löytyy ja pienimmät pikkulinnut ovat todella pieniä ja äärettömän suloisia. (Lintujen kuvat by google).

Magpie alias angry bird

Tämä käy syömässä brushtreen kukkasia (kuva viimeisenä). Tirpan nimeä en tiedä.

Australian ringneck parrot

White cockatoo

Willy Wagtail

6. Drive-in Alko
Täällä voi viinakaupassa käydä autolla. Tytöt sitten lastaavat ostokset takakonttiisi ilman, että autosta tarvitsee edes poistua. Täällä ei alkoholikaupalla ole monopoliasemaa, vaan useita eri ketjuja löytyy. Alkoholia mainostetaan ja sitä myydään tarjouksessa. Onpa täällä tällä hetkellä joku arpajainenkin, jossa voi voittaa vuoden kaljat... Australiaiset juovat paljon alkoholia. Puhtaaksi viinaksi käännettynä ihan himpun verran enemmän kuin Suomalaiset. Täällä vaan juodaan kaljaa ja viiniä, Suomessa väkeviä.

7. Jumppakäytännöt
Olen aikasemmin maininnut, että ryhmäliikuntasalin lattia muistuttaa Ruotsin laivaa = ällö. Pari muutakin seikkaa olen huomannut. Ensinnäkin musiikit on täysillä. Korvat soiden lähden jumpasta kotiin. Toisekseen esim. Bodypump tunnille tullaan myöhässä. Toiset vetää jo verryttelyä, kun tätit tulevat paikalle ja alkavat keräämään kamoja. Ne jotka eivät tiedä, niin pumpissa tarvitaan tanko, erikokoisia levypainoja ja steppilauta. Näitä myös innolla viedään pois omille paikoilleen kesken tunnin. Bodybalancesta taas lähdetään pois keskenkaiken. Puolet salista tyhjenee ennen loppurentoutusta. Loppujen lopuksi pikkuasioita, mutta ärsyttäviä ja häiritseviä.

8. Työkulttuuri
Täällä työntekijän työpaikka ei ole niin suojattu, kuin Suomessa. Esimerkiksi kaivoksella, jossa käyn tekemässä keikkaa, sai eräs laborantti potkut ihan vain siksi, kun hänestä ei pidetty. Kieli ruskeana saa mennä ja mistään ei saisi valittaa tai kenkää tulee helposti. Myös työnhaku on erilaista. CV eli Resume on pitkä kuin nälkävuosi ja siihen voi listata asioita laidasta laitaan. Resumen ja itse hakemuksen lisäksi jotkut pyytävät kirjoittamaan Selection Criteria. Siinä vastataan ilmoituksessa listattuihin vaatimuksiin. Vaatimuksissa voi olla lista ehdottomista kriteereista ja lista ei-pakollisista mutta suotavista. Näihin sitten kehutaan itseään maasta taivaaseen ja koitetaan erottua joukosta.

Brushtree. Nämä ovat loistossaan tällä hetkellä, niin kuin monet muutkin kukat täällä. Ja kyseessä on siis puu.

Uusi koti

Tai no eihän tämä nyt enää niin uusi ole. Olemme tässä nyt majailleet jo kaksi kuukautta, joten olisiko aika esitellä meidän kolo.

Meidän koti.

Sisäänkäynti

Näkymä ulko-ovelta. Oikealla olohuone, heti vasemmalla ruokailutila ja takana vasemmalla keittiö (Ikean!).

Ruokailutila. Pöytä ja tuolit kuuluvat asuntoon. Matto on meidän oma.

Jarrah-lattia.

Olohuone, jossa ei ole muuta omaa kuin matto ja tyynyt. Aussit tykkäävät tuollaisista muhkeista sohvista. Yök.

Käytävän päässä makuuhuone. Käytävän päässä vasemmalla työhuone ja oikealla kylppäri.

 

Takapihan terassi.

Puutarhan kasvillisuutta.