Joulu.

Hyvää joulua!

Talikon varteen.

Sattumalta huomasin "omalla" tallilla auki olevan viikonloppu tallityöntekijän paikan. Hetken aikaa asiaa pohdin ja vielä saman päivän aikana kilautin ilmoituksessa olleeseen numeroon. Kerroin rehellisesti, että pahemmin kokemusta ei ole, mutta hepat on tutut ja asun aika lähellä. Tästä tallin omistaja innostui ja kutsui minut haastatteluun. Viikko sitten kävin haastattelussa ja sain paikan! Eli minusta tuli palkallinen tallityttö :D

Teen siis lauantaivuoron ja tehtäviin kuuluu hevosten ruokkiminen aamulla ja karsinoitten putsaus. Välillä voi lähteä kotiin ja tulla tallille takaisin, kun tunnit on ohi, ruokkia hepat ja viedä ne tarhoihin. Taas voi kipaista kotona ja mennä illemmalla ottamaan hevoset sisälle ja antaa ruoka. Eli miinuksena hommassa on, että siihen menee koko päivä ja ilta venyy pitkäksi.

Työ on kuitenkin hyvää vastapainoa oikealle työlleni sekä psyykkisesti että fyysisesti. Päivätyössäni alan tekemään 80% työaikaa ja olen siis maanantait vapaalla. Näin saan 2 peräkkäistä vapaapäivää. Rahallisestihan varmasti häviän jonkun verran, mutta toisaalta toivon saavani tallityöstä henkistä pääomaa sillä hinnalla. Eikä mielestäni tässä maailmassa tärkeintä aina ole se raha. Valitettavan usein se nykymaailmassa on se, joka puhuu.

Vähän tietysti jännittää olla vastuussa jonkun toisen eläimistä (isoista sellaisista), mutta etu on tietenkin se, että suurinosa niistä on ennestään tuttuja. Lisäksi jänskättää tarkenenko tallissa myös pakkasilla :D (voihan se olla, että tulee jopa hiki talikkoa heilutellessa...)

Uusi koti

Nyt on muutto takana ja nettikin jälleen käytössä sekä selkä kunnossa. Aivan ongelmitta ei selvitty vaan muutettiin ilman avaimia! Eli toimisto, josta avaimet piti perjantaina hakea, sulki ovensa klo 15. Soitin etukäteen, että voisivatko joustaa 15min, mutta eivät voineet. Näinpä ollen jouduimme tilaamaan ovenavauksen lauantaille ja pulittamaan siitä 50e. Ja ovethan oli jätettävä auki, jotta joka kuorman kohdalla ei sitä viittäkymppiä tarvinnut kärsiä. No onneksi rosvot eivät räntäsateessa tykänneet liikkua ja kaikki tavarat pysyivät meidän omistuksessa.

Jo heti kesken muuttopuuhien meille molemmille tuli tunne, että tämä asunto tuntuu kodilta. Olemme olleet tyytyväisiä, että päätimme asunnon ottaa. Pieni mutka työmatkassa ja muutaman kympin korotus vastikkeessa on sen arvoista, että kotiovelta pääsee metsäpolulle, pihalla tervehtii pikkulinnut ja ympärillä ei näy kerrostaloja. Ja täällä "maalla" on jopa luntakin, mitä esim. työpaikalla on vain hahtuva maan peitteenä :)

Tavarat alkaa olla purettu, mitä nyt muutama juttu vielä etsii paikkaana ja pahvilaatikotkin pitäisi jonnekin survaista. Meillä on ulkovarasto ja en mielelläni sinne laatikoita laittaisi pehmentymään. Noita kun vielä tarvitaan sitä THE muuttoa varten, koska se sitten ikinä onkaan.

(Google kuvahaku)

Elämä on yllätyksien mestari!

Bongasin n. viikko sitten Dundernewsissa ilmoitukseen, jossa pariskunta etsii 8kk pojalleen lastenhoitajaa Brisbaneen. Nainen on suomalainen ja mies aussi ja molemmat ovat eläinlääkäreitä. Kotoa löytyy kissoja, koiria ja kanoja. Vinkkasin asiasta A:lle, että eihän se ota jos ei annakaan laittaa mailia ja kysäistä. A on tottakai ylikoulutettu sairaanhoitajan papereillaan, mutta mikä estää kysymästä :)

Pari päivää sitten A sai vastauksen mailiinsa ja ilmoituksen jättänyt nainen vaikutti melko innokkaalta A:n kokemuksesta ja pätevyydestä! Valitettavasti näin äkkiseltään tutkittuna näyttäisi siltä, ettei sellaista viisumia ole, jolla pääsisimme Brisbaneen ja A voisi mennä lapsenhoitajaksi tähän perheeseen. Minä taas innostuin ajatuksesta opiskella oppisopimuksella eläintenhoitajaksi pariskunnan klinikalla. Kaiken kukkuraksi vielä paljastui, että heillä on kaksi Devon Rexiä!! Alkaa vaikuttamaan jo lähes kohtalolta :D

Nainen lupasi selvitellä porsaanreikiä, josko jotain viisumia olisi mahdollista hakea. Jos ainoaksi vaihtoehdoksi paljastuisi sellainen viisumi, mitä ei voi päivittää permanentiksi, niin sitten näkisin järkevämpänä pysyä nykyisessä suunnitelmassa. Landeviisumin kun voi helposti päivittää pienellä rahalla pysyväksi kahden vuoden lännessa oleskelun jälkeen ja sitten olisimmekin vapaita liikkumaan minne päin Australiaa ikinä mieli halajaa.

Mutta katsotaan mielenkiinnolla, mitä Immigrationin sivuilta löytyy ja löytyisikö mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa. Jos sattuisi tuuri ja tällainen oljenkorsi jostain löytyisi, niin sitten meidän lähtö DownUnder olisi jo mahdollisesti tämän kevään aikana! Hui!

5 - 4 = 1

Vietiin kirppikselle viisi pahvilaatikollista tavaraa. Puolessa välissä viikkoa vielä täydenneltiin hyllyjä parilla sylillisellä. Takaisin kotiin tuli yksi laatikollinen ja n. 205e, kun pöytävuokra miinustettiin saldosta. Melko kannattavaa bisnestä :)

Myös koti alkaa pian olla paketissa. Laatikoita on nurkissa jo isot pinot ja pikkuhiljaa alkaa pakattava loppua. Ihan kaikkea ei voi heittää vielä pakettiin, täytyyhän sitä jostain kai syödäkin. Perjantaina saadaan avaimet ja muuttoauto ja heitetään ehkäpä yksi keikka uudelle asunnolle. Tsekataan onko jotain siivottavaa ja sitten lauantaina kuskataan loput kamat. Viime viikkoisen ratsastusonnettomuuden jäljiltä alkaa pääkin jo liikkua, joten enköhän suoriudu osaltani muutosta ihan hyvin. (Ellen taas tumpsahda maneesin pohjalle tiistaina...)

"Maalaiselämä", here we come :)

Kolme murua.

Meidän armaat ottavat syksyn rennosti ja mielellään lämpimästä viltin alla. Mocca (ruskeanaamio 2,5v), on ollut syksyn melko äksy ja kähisee kavereilleen välillä, kun menee herne nenukkiin. Nuorimmainen 7kk ikäinen Coral (kilpikonnanaamiovalkoinen) taas on koko ajan tyytyväinen ja purisee jatkuvasti. Mangosta (musta, vajaa 2,5v) taas on alkanut kuoriutua sylikissa. Yleensä hän ei ole kauheasti syliin tullut, tai jos on, ei ole saanut silittää. Mutta nykyisin neitokainen tulee syliin mössöttämään ja purisemaan. Elämä ilman tätä kolmikkoa olisi todella paljon köyhempää, vaikka välillä ottavatkin hermon päälle ;)

Lisää postia.

Sain Verotoimistolta pyytämäni palkkaerittelyt, joissa näkyy työnantajat, sekä tienattu palkka kultakin vuodelta. Kysyin Vetassessilta pitäisikö minun lähettää nämäkin todistukset, koska hehän vaativat todistamaan kahdella tavalla, että työ on ollut palkallista. Vastaus kuului, että jos luulen verotustodistuksen tukevan hakemustani, niin olisi hyvä se lähettää. Vietiin eilen kirje postiin jälleen EMS-kirjeenä. Toivotaan, että tällä kertaa kusti polkee vähän nopeammin.

Vetassessin sivuilta olen seuraillut, onko hakemukseni liikkunut virastossa minnekään. Ja eipä se kyllä ole. Edelleen status on pending.

Se ainainen kaipuu...

Nimittäin matkoille. Varsinkin tähän aikaan vuodesta kaipuu aurinkoon ja lämpöiseen kasvaa päivä päivältä. Olenkin ahkerasti tsekkaillut äkkilähtöjä. Hakusessa olisi helmi-maaliskuulle suht edullinen matka jonnekin, missä olisi aurinkoa ja LÄMMINTÄ! Tällä hetkellä Egypti on vahvoilla. Mutta katsellaan mihin reissulaisten matka vie :)

Pensselit pesussa.

Tänään vietiin viisi laatikkoa itsepalvelukirpputorille Mankkaalle. Jo meidän laittaessa tavaroita, hävisi osa kamoista ihmisten ostoskoreihin. Kauppa käy :) Joulupata keräykseen on vielä menossa iso, ääriään myöten täynnä oleva pahvilaatikko. Melkoisen vapauttavaa luopua turhasta roinasta.

Muutto häämöttää kahden viikon päässä. Uusi asukas tähän nykyiseen kämppäänkin on löytynyt ja silloin kun hän kävi asuntoa katsomassa, kaikki oli ok. Myöhemmin isännöitsijä ilmoitti, että mies haluaa seinät maalattavan valkoiseksi. Muutama seinä siis meillä ollut värillisiä, neutraaleita ja suht vaaleita.

Uudessa asunnossamme on makkarissa tökerösti laitettu tapetti, joka ehkä voisi olla jonkun mummon mieleen. Lisäksi parilla seinällä on palapeilejä (!!). Haluamme molemmista hirvityksistä eroon ja ilmoitimme tästä uudelle isännöitsijällemme. Homma jää meidän itsemme tehtäväksi, maalit toki maksetaan taloyhtiön piikkiin.

Eli vanhassa kämpässä joudumme maalaamaan uuden asukkaan tahdosta, ja uudessa kämpässä joudumme poistamaan tapettia ja maalaamaan omasta tahdosta. Reilu meininki. No maalaaminen nyt ei ole maailman ikävintä hommaa ja tänään sainkin jo kolme seinää maalattua. Vielä kaksi isoa seinää ja homma olisi sitä myöten selvä.