Suomi - osa 6. Wanha kaivos.

Suomiloman viimeiset kaksi viikkoa vietin kotona Outokummussa perheen kanssa. Kelit viileni ja juhannusyönä näpit kohmeina pelattiin Mölkkyä ja mittari näytti +7C. Päivälämpötilat kohosivat huimaan +15C:seen, eli samaa luokkaa kuin meillä täällä Bunburyssa talvella ;) No eipä se haitannut. Vettä ei satanut ja vaikka oli viileää, niin minuahan oli odottamassa jo muutaman kuukauden päästä taas kesä, joten ihan sama.

Äidin ja minun lempiharrastukseksi tuli Frisbee Golf. Sellainen rata löytyy Wanhan Kaivoksen ympäristöstä Outokummusta ja mikäs siinä oli lättyä heitellessä tutuissa lapsuudenmaisemissa. Parin viikon aikana ehti jo heittokäsikin harjaantua ja tekniikan hiomisessa auttoi pikkuveli, joka harrastaa kiekonviskelyä ihan kilpailuissa asti.

Ja siitä lähtee!

Komiat on puitteet.

Samat kuteet kuin Ausseissa talvella ;D

Outokummun ylpeys. Ukkini kävi joka päivä kaivoksella töissä polkupyörällä Saarivaarasta. Matkaa yhteen suuntaan on 25km.

Frisbee kopsahti joka halvatun kerran noihin tolppiin.

Venäjän rajoilla.

Apteekissa.

Ajattelin vähän kertoa millainen paikka apteekki on näillä nurkilla. En tiedä miten asiat on itärannikolla, mutta näin täällä meillä Bunburyssa WA:ssa. Mistähän aloittaisin...

Noh. Ensinnäkin miten apteekissa asioidaan. Jos olet hakemassa reseptillä lääkettä, marssit tiskille jossa lukee "Scripts in" ja apteekkiapulainen ottaa reseptisi vastaan. Siinä sitten käydään läpi mitä tulit hakemaan ja voit joko odottaa paikanpäällä tai tulla hakemaan lääkkeesi myöhemmin. En tiedä/muista miten Suomessa on, mutta täällä voit myös hakea toisen henkilön lääkkeet, esim. puolisosi tai äitisi puolesta. 

Reseptisi menee Dispensary Assistantin käsittelyyn eli tytölle, jolla ei tarvitse olla mitään koulutusta, ja hän etsii oikean lääkepurkin hyllyltä. Tässä on eroja apteekkien välillä ja esim. yhdessä pienessä apteekissa on oikein robotti (wau!!) ja farmaseutti itse näpyttelee tietokonetta ja saa robotista lääkepurkin. Mutta palataas tähän vanhanaikaisempaan systeemiin. Kun lääkepurkki on resepteineen korissa, se kiikutetaan vuorossa olevalle farmaseutille näytettäväksi ja hän kuittaa puumerkillä, että juu oikeaa kamaa on. Farmaseutteja saattaa olla vain yksi kappale vuorossa ihan keskisuuressa apteekissakin.

Seuraavaksi Pharmacy Assistant eli edelleen tyttö ilman koulutusta (toki koulutustakin saattaa olla takana, mutta ei ole pakko hei) huutelee henkilöä nimellä ja sitten tiskiltä, (ilman mitään yksityisyyssuojaa) annetaan lääke asiakkaalle. Jos tarve vaatii, niin sitten farmaseutti voi tulla paikalle selittämään asiasta enemmän, mutta monesti ei. Assistentti ottaa rahat ja toivottaa hyvät päivänjatkot.

Entäpäs jos on flunssa iskenyt tai heinänuha vaivaa? Menet kärkkymään tiskille ja pian sinua palvelee apteekkiapulainen (Pharmacy Assistant) ja kyselee, että kuinkas voin auttaa. Ai että päätä särkee. No mitäs tekis mieli? Meillä on tällaista panadolia sekä kodeiinilla että ilman ja ibuprofeiinia samoin. Kodeiinia siis käytetään paljon ihan perussärkylääkkeissä ja tottakai ihmiset jää siihen koukkuun. Jos asiakas on vähän hämärän näköinen, pyydetään näyttämään ajokortti ja ostotapahtuma kirjataan rekisteriin, jonka koko WA:n (mahdollisesti koko Australian) apteekit näkevät ja myös poliisi pääsee rekisteriin käsiksi. Näin voidaan seurata, jos joku narkki käy joka päivä eri apteekista ostamassa paketin. No palataas siihen ostotapahtumaan. Asiakkaalta kysellään, että oletkos käyttänyt tätä ennen ja onkos muita lääkkeitä samaan aikaan käytössä. Apteekkiapulaisen täytyy muistaa mitä kysyä minkäkin lääkkeen kohdalla ja esim. tietyt flunssalääkkeet eivät sovi, jos on verenpaineongelmaa yms. Ja siis muistutan vielä, ettei sillä apulaisella tarvinnut olla sitä koulutusta.

Ibuprofeiinia ja panadolia löytyy ihan perus ruokakaupastakin, mutta ei sentään kodeiinilla maustettua. Mutta vaikka sitä 200mg (vahvin mitä löytyy) ibuporeiinia saa Colesilta ja Wolliesilta, niin silti ne pidetään apteekissa tiskin takana ja niitä pitää pyytää erikseen. Siellä tiskin takana on myös Strepsilsit ja nenäsumutteet. Näin.

Mitäs muuta apteekista saa? No sieltähän saa melkein mitä vaan!! Tekisikö mieli vaikka namuja tai onko vessapaperi lopussa? Entä mites olisi pehmolelu tai tarttisitko ehdä valokuvalle kehykset? Juu näitä myydään apteekissakin. Ei toki niissä pienemmissä, mutta valikoima voi olla aika merkillinen näin suomalaisittain tarkasteltuna. 

Nappasin kuvan yhdestä apteekin mainoksesta. Että mm. tällaista. Seuraavalla sivulla mainostetiin asfalttiliituja lapsille.

Suomi - osa 5. Mualla on mukavaa.

Muhun reissun jälkeen suuntasin Tampereelle ja Viitasaaren kautta Jyväskylään. Tampereelta en näköjään ole ottanut kuin pari hassua kuvaa mäntymetsästä. En siellä tainnut pahemmin edes keskustassa pyöriä. Sen verran pikaisia olivat nämä Jkl ja Tre keikat, että lähinnä ehti vaan tietyt ihmiset tapaamaan ja kaikki muu jäi toissijaiseksi.

Viitasaarella vietin maalaislomaa pari päivää heppaseurassa. Joenrantasauna, vihreä koivikko, luonnonrauha ja täysi hiljaisuus. Kylläpä sielu lepäsi! (Sorry, lisää kuvia hobusista).

Sarin heppa Pasi.

Sussun heppa Poju.

Suomi - osa 4 (tai oikeastaan Viro). Hevossaari

Ystäväni Anne oli varannut touko-kesäkuun vaihteeseen viikonloppuretken Viroon Muhun saarelle. Siellä on paikka nimeltä Tihuse Hobuturismitalu. En ollut paikassa käynyt ennen, mutta ehdottomasti menen sinne uudelleen! Aivan ihana paikka ja niin ihanan rentouttava pieni loma. Tämä oli palkinto minulle pääsykoepänttäyksestä ja kokeista selviämisestä ja meillä oli mielettömän hauskaa ja enpä muista koska olisin yhtä paljon nauranut viimeksi!! Ihanaa laatuaikaa parhaan ystävän kanssa hevosten ympäröimänä kauniissa luonnossa. Mitäpä sitä muuta ihminen voisi pyytää :) Alla miljoona kuvaa hobusista ;)

Pääpirtti

Vauvoja oli paljon :)

Tauko viiden tunnin vaelluksella.

Mun ratsu

Mikä eläin? Hirvi??

Suomi - osa 3. Kallio.

Suomireissullani oli eräs missio - osallistua yliopiston pääsykokeisiin. Kokeet olivat 27.5. joten ensimmäiset 10 päivää lomastani (tai no unohdetaan ne pari kolme ensimmäistä) oli pyhitetty viimehetken pänttäilyille. Koska kotia ei Suomessa ole, harrastin sohvasurffailua ystävieni luona ja ennen koetta kaksi majapaikkaani olivat Kalliossa. Pääsinpäs kerrankin kokeilemaan urbaania elämää ja elämäni ensimmäisen kerran "asumaan" Helsingissä.

Kallio on hauska, mielenkiintoinen ja täynnä Suomalaisittain yllättävän avoimia ihmisiä. Mukava kokemus, mutta henk.koht. Kallio ei olisi asuinpaikkana se minun juttu. Liikaa ihmisiä (ihmisen kuselle haisevia puistoja), liikennettä ja liian vähän (ei ollenkaan?) aitoa luontoa. 

Minun Suomivierailuni parhaimmat kelit sattuivat juuri Kalliojaksoon ja pääsykoepäivä koitti hyytävänä. Ja siitähän se ei sitten enää ennen poislähtöäni lämmennytkään. Ja mitä minä tein helteitten ajan? No luin kohtuullisen lämpimässä yksiössä. Jeejee... No se kannatti (tai luulen kyllä, että ne sitä edeltävät kuusi kuukautta pänttäystä kannattivat) ja pääsin sisään ja kirkkaasti pääsinkin.

Nyt moni miettii, että no ettekös te olekaan jäämässä Australiaan. En tiedä. Tätä aihetta voin pohtia vaikka ihan omaan postaukseen joku kerta.

Mutta kuvia Kalliosta. Ihanaa arkkitehtuuria, kivijalkakauppoja ja hippeilyä!

Sinikka-kisu.

Toinen majapaikkani oli korkealla ja maisemat olivat varsin kivat.

Suomi - osa 2. Saaressa.

Ystäväni ja hänen puolisonsa kanssaa lähdimme merelle ja suuntasimme Rövaren -saareen. Olemme aikaisemminkin heidän kanssaan käyneet kyseissä Espoolle kuuluvalla saarella ja sovimme tästä merellisestä reissusta jo hyvän aikaa ennen Suomeen menoani. Virpiä oli hieman jänskättänyt miten kelit passaa, mutta meille sattui kaunis keväinen päivä ja aurinko lämmitteli mukavasti. Saaripäivä oli toinen päivä Suomen lomasta ja nuuhkin havupuita ja ihmettelin sammalmättäitä ja nautin ihan joka solullani Suomen luonnosta. Ihanaa!! Ja niin kaunista. 

Australiassa olen asunut yhteensä (jos 2009 reissaaminen lasketaan) jo yli kaksi vuotta ja ensimmäistäkään käärmettä luonnossa en ole nähnyt tässä myrkyllisten elukoittein luvatussa maassa. Noh Suomessa näin heti sinne mentyäni kaksi käärmettä parin tunnin sisään. Toinen piileskeli kolossa ja keltaisten ohimokoristeitten perusteella oli rantakäärme. Toinen oli ehta musta kyy, jonka Virpi ohitti noin 1,5m päästä ja sitten älähti että hui kamala! Siinä se lötkötteli kaisessa rauhassa auringonpaisteessa, kun me sitä möllötettiin ja kuvailtiin.

Koska en ole yhtä innostunut valokuvaukesta ja kuvien käsittelystä kuin armas puolisoni, on kuvat ihan naturelleja :)

Kippis! Suomelle. Ystäville. Kesälle.

Äiti VAROITUS! Seuraavana on se kärmes ;)