Kaksi uutta ystävää

Olen heppatyttö. Ratsastin Suomessa säännöllisesti viimeiset 3 vuotta ja sitä ennen lapsena ja nuorena. Täällä kokeilin yhtä tallia vähän huonolla menestyksellä. Hevoset olivat mukavia, mutta opetus kaikkea muuta, mitä siltä haluaisin. Vuosi on vierähtänyt ilman, että olen hepan selkään päässyt kipuamaan, mutta tämä asia saattaa muuttua pian!

Satuin avaamaan suuni oikeassa paikassa ja yhtäkkiä minulle tarjottiin kahta hevosta, joilla saisin alkaa ratsastamaan! Omistaja on sairas eikä voi ratsastaa hevosillaan, ja ne ovatkin seisseet laitumella tyhjänpanttina lihomassa. Diiliin kuuluu hevosten kavioitten hoito minun piikkiin (muutama kymppi) ja muutaman pienen tarvikkeen osto (satulahuopa, riimunnaru) ja sen jälkeen saan touhuta hevosten kanssa mitä lystään. 

Ben ja Emma.

Sain värvättyä mukaan projektiin Irkkuystäväni Emman ja olemme molemmat intopiukeina meidän uusista hevosistamme :) Hevoset ovat laitumella n. 5km päässä kotoa ja ovat rauhallisia mussukoita molemmat. Isompi ruuna, Ben, on erittäin sosiaalinen ja ystävällinen. Kokoa kaverilla on arviolta 160-165cm (säkäkorkeus siis) ja Eve tamma on pienempi, jotain 150cm paikkeilla. Eve on varautuneempi ja hitaastilämpenevä (tyypillinen tamma), mutta kolmannella laidunkäynnillä otti jo enemmän kontaktia ja alkoi hyväksyä meidät lähelleen. Mielenkiintoista huomioida muutoksia siinä :)

Eve on lihavassa kunnossa ja Emma on huolissaan sen kavioista, mutta asia selvinnee, kunhan saamme kengittäjän paikalle. Hevoset elelevät ilman kenkiä ja näin tulee olemaan jatkossakin. Kaviot kaipaavat pikaista huoltoa, koska ne ovat ylikasvaneet ja halkeilleet. Toivotaan, että Even toisen etujalan arastelu johtuu huonoista kavioista, eikä esim. kaviokuumeesta...

Varoituksen sana kaikille niille, joita hevoset ei kiinnosta: tämä blogi saattaa jatkossa sisältää jonkun verran asiaa näistä kahdesta hevosesta ja niiden treenailusta ja hoidosta. Jos ei kiinnosta, niin pakkohan ei ole lukea ;) Kokonaan hevosblogiksi tämä ei kuitenkaan ole muuttumassa :) 

Eve, pyöreä tammuli.

Miten Australia on muuttanut minua?

Uuteen maahan muutto väistämättä muuttaa ja muokkaa ihmistä. Miten Australia on minuun vaikuttanut?

Kesällä oli välillä vähän lämmin...

1. Autolla ajo
Koska olen viimeisen vuoden aikana ajanut enemmän autolla, kuin Suomessa viimeisimpään 7 vuoteen, olen pikkuhiljaa kehittynyt koko ajan varmemmaksi kuskiksi. No tämä nyt ei ole Australian tai maahanmuuton ansioita, mutta kaippa tämänkin voi mainita :)

2. Kielitaito
No ylläri ylläri. Englanti on huomattavasti sujuvampaa, kuin mitä se oli vuosi sitten. Suollan tekstiä ulos nopeammin, mietin vähemmän ja sanavarasto on kehittynyt. Kehittämisen varaa tosin on edelleen erittäin runsaasti ja välillä turhauttaa, kun ei oikein keksi miten asian sanoisi ja monesti edelleen monimutkaisemmat asiat jää sanomatta, kun ei vaan jaksa pohtia ja miettiä miten sanansa järjestelisi lauseiksi. Oletettavaa kuitenkin on, että vuoden päästä tästä päivästä kieli pyörii suussa taas vähän paremmin :) Olen myös vähän omaksunut Aussiaksenttia. Esim. car ei ole caar vaan se on caa. Here ei ole hiö vaan se on hia. Suomenkieli taas. Noh. Kyllähän minä nyt vielä suomea osaan, mutta välillä tulee sanottua asiat aika hassusti ja käännettyä ne suoraan englannista. Esim. is there something you would like to mention? Onko täällä jotain mitä haluaisit mainita? Suomenkieleen tulee väännettyä sanoja suoraan englannista ja toisinaan suomenkielinen vastine ei vaan löydä perille ja on helpompi käyttää englanninkielistä sanaa. Paras esimerkki lienee se, kun kävimme eläinlääkärissä ja hoitaja kysyi laskun maksettuamme, että do you want to have a receipt? Eli haluatteko kuitin? Autossa selitin A:lle, että Suomessa ei kysellä, että haluatko reseptin vai et, vaan se aina annetaan. A ihmetteli, et ai mitenniin, et annetaanhan se resepti jos sitä kerran tarviaa. Joo joo, mut täällä ne aina kysyy, et haluatko vaiko etkö. Hetken kesti tajuta mitä olin sanonut... Receipt = kuitti, mutta vääntyikin reseptiksi! Saatiin aika hyvät naurut ;) Ihan normaalia on myös puhua, että laitetaanko sitä garliccia tähän ruokaan? Tai: missä se teidän shedin (vaja) avain on? Tällainen puhe on aivan arkipäivää nykyään.

Kesä <3

3. Awesome!
Asiat ovat useimmiten mahtavia, tosi hyviä, loistavia, sen sijaan, että ne olisi ihan ok tai että mulle kuuluisi ihan hyvää. Tämä on positiivisilta Ausseilta perittyä ja ei ollenkaan hassumpi perintö :)

4. Positiivisuus
Yleensäottaen asenne on muuttunut positiivisemmaksi ja vaikka välillä tuleekin vähän valitettua, teen sitä nykyisin vähemmän ja negatiivisuus esim. facebookissa ärsyttää. Olen itsekin joskus postaillut sinne lähinnä valitusta ja negaatiota, mutta joku kytkin päässäni on kääntynyt positiivisemmalle puolelle ja tästä olen erittäin onnellinen. Elämä on helpompaa, kun asioihin suhtautuu myönteisemmin.




5. Kohteliaisuus

Meidän ruska on auringonpolttamat lehdet.

Olen joutunut opettelemaan olemaan kohtelias. Kuullostaa hassulta, mutta suomalaiset töksäyttävät asiat aika suoraan sen enempää kaunistelematta. Englanninkielisessä maassa se ei käy ja sekaan pitää viljellä pliissiä ja voisitko ystävällisesti mitenkään ja kiitos oikein todella paljon ja arvostan suuresti apuasi jne. Tämä on huomaamatta tullut myös suomenkieleeni ja havahduinkin yksi päivä tähän asiaan. Ei varmaan huono piirre tämäkään :)

Lista jatkuu joskus myöhemmin, mutta tässä nyt jotain. Lisäksi minulla on uutisia. Näin vuoden ja kahden kuukauden Australiassa elämisen jälkeen voin ilmoittaa, että olen alkanut viihtyä täällä! Kauan siihen menikin, mutta vihdoin arki on alkanut sujua ja rullata ja asiat, jotka aikaisemmin ärsyttivät, eivät enää ihan niin paljon potuta. Sitävastoin nautin valosta, lämmöstä, ihmisten ystävällisyydestä ja luonnosta yhä vain enemmän.


Kuvan rekisterikilvestä nappasin tänään. En ehkä allekirjoittaisi, että tämä maa on paratiisi, mutta hyvä maa tämä on joka tapauksessa :) Yritämme saada pysyvän viisumin, mutta se ei silti tarkoita sitä, että jäisimme tänne loppuelämäksi. Mutta niin kauan kuin tässä maassa ollaan, aion nauttia siitä täysillä!

Black Diamond

Maaseutua.

Asiakkaan kanssa wildlife parkissa.

Mangolla on kuuuuuuma!!

Auringonlasku tältä illalta.

Vauvakäärme.

Kastelukannun asukki.

Täällä taas - videopostaus

Pahoittelut piiiiitkästä radiohiljaisuudesta. Tässä on arki koittanut Australiaankin ja blogiaiheet ovat olleet vähän vähissä :) Samoin on ollut kirjoitusinto ja aika. No nyt tulee vaihteeksi jotain asiaakin tänne. En lupaa kovin usein tänne päivitellä ennen kuin palaan takaisin Suomen visiitiltäni. Tässä on hieman kiirusta ennen sitä... 

Lähtö lähenee ja enää alle 2kk kun pärähän Suomen maankamaralle! A tuli eilen omalta reissultaan ja tasoittelee aikaerorasitustaan.

Päätin tähän laitella muutamia kännykällä ottamia videoita. Lähinnä haluan niillä tuoda esille paikallisia ääniä ja toki maisemiakin. Äänimaailma täällä on ihan täysin erilainen kuin Suomessa ja rakastan lintujen moninaisia vihellyksiä, luirutuksia ja mitä kummallisempaa määyntää. 

Pari videota täkäläisistä jouluvaloista. Ai että vähän överit?!

Black Diamond - paikalla on ollut joskus kaivos ja nyt siellä on tällainen helmi! Vesi on hapanta ja itse jätin uinnit väliin, mutta rohkeimmat hyppivät kalliolta veteen. Paikka ei ole kartassa eikä yleisessä tiedossa, koska uhkarohkeiden hyppyjen takia moni on heittänyt henkensä.

Nämä tontut ovat saaneet alkunsa yhdestä puutarhatontusta, joka oli istutettu liikenneympyrään. Pikkuhiljaa tontut alkoivat lisääntyä ja turvallisuuden vuoksi ne siirrettiin pois ympyrästä tähän metsikköön. Nykyisin paikalla on arviolta 2000 tonttua ja määrä vain kasvaa. Tontut ovat oikea turistinähtävyys ja tämä paikka on täysin korvessa, paikassa, jossa ei ole yhtikäs mitään muuta. Videolla kuuluu kova siritys. Sen aiheuttaa hyönteinen siivillään (luulisin) ja itse tykkään tätä ääntä kuunnella :)

Meidän pihapiirin ääniä. Kaunis vihellys kuuluu Magpielle joka on paikallinen harakka. Kauniista luirutuksesta huolimatta tämä lintu on tosielämän angry bird, koska se voi hyökätä päälle.

Vuohelta kuullostava lintu on raven eli korppi. Tämä ääni on niin Australiainen ja tuo minulle mieleen meidän 2009 reissun tässä maassa :)

 Tältä näyttää ajomatka Perthistä Bunburyyn. 

Dunsboroughin kaunis merimaisema. Tämä paikka on valaitten levähdyspaikka ja me näimmekin kaukaa valaita. Paikalta löytyy sinivalaita ja ryhävalaita.

 Dunsboroughin tyyni, kirkas ranta.

 Meidän oma, ei niin tyyni, ranta.

 Auringonlasku Bunburyssa.

Sade viime talvelta. Kun sataa, sataa kovaa. Viime vuonna tähän aikaan oli tammikuun alusta alkaen vettä tullut 25mm. Tänä vuonna sitä on saatu vaivaiset 0,4mm. Kuivaa on!