Retkellä Dunsboroughissa

Täällä luonto on kukkeimmillaan (ja kauneimmillaan) näin keväällä. Kävimme ajelemassa Dunsboroughissa lokakuun puolessa välissä ja ajoimme sinne maisemareittiä, jonka varrella kasvoi villinä kalloja.

Maisemareitti

Varo opossumeja!!

Sitten päästiin metsään ja siellä oli jättiläis käpyjä.

Kallametsä. Ihan kuin sadusta.

Pysähdyttiin rannallakin.

Kallametsän jälkeen kävimme syömässä suosikkiravintolassamme Samudrassa ihanat vegaaniset burgerit. Ei pettänyt tälläkään kertaa!!

Jälkkäriksi kävimme jätskitehtaanmyymälässä herkuttelemassa. Siellä pihassa oli monta Bottle Brush puuta.

Jätskin jälkeen suuntasimme nenämme kohti Cape Naturalistea. Täytyy nyt ihmetellä, miten emme aikaisemmin ole tuonne eksyneet! Kyllä oli niin nättiä, niin nättiä! Tuolta näkee rannalta käsin valaita, koska ryhävalaat ja mm. sinivalaat pitävät paikkaa huilauspaikkanaan. Näimmekin kaukaa pyrstön heilautuksia ja yksi hyppykin bongattiin.

Tällaista polkua pitkin käveltiin valaanbongauspaikalle.

Matkalla piti pysähtyä monta kertaa ihmettelemään paikallista kasvustoa.

Siellä se iso turkoosi näkyy!!

Kato! VALAS!!!

Viimeiseksi käytiin vielä kattomassa merta toisestakin paikasta.

Kissanpäivät

Meidän kolmikko rrrrrakastaa ulkoilua. Varsinkin nyt, kun alkaa olla jo mukavan lämmintä. Mangon mielestä jopa on välillä liiankin lämmintä ja on mukavampi pysytellä sisällä. Olen laskenut kissoja yksi kerrallaan ulos ilman valjaitakin ja hyvin pysyvät terassilla, kun vähän vahtii minne matka. Eivät siis onneksi ole karkaavaista tyyppiä. Iso maailma taitaa olla pikku devoneille pelottava paikka ;)

Coral

Mango

Mocca ja Mango

Tyypillistä on, että kaikki menevät eri suuntaan...

Ystävykset <3

Maiju sai meidän puutarhasta poimittuja kukkia, mutta Coral olisi halunnut ne itselleen.

Fremantle

Käytiin elokuussa taas pyörähtämässä Freossa. Tässä kuvasatoa siltä reissulta. Talvipäivä tuntui hyvin keväiseltä ja retkellemme sattui kaunis päivä myrskypäivien keskelle.

Freo on "hippikaupunki".

Kaunista arkitehtuuria.

Wild Poppy kahvila

 

Freo Markets

Terveisiä kesästä!

Tässä video eiliseltä eli 30.10.2013. Lämmintä oli +29C ja piti lähteä merenrantaan vähän vilvoittelemaan.

Kolmas vartti

Big Swamp ja tauko kotimatkalla

9kk on täynnä. Mitä viimeisen 3kk aikana on tapahtunut pään sisällä ja elämässä Australiassa?

Sain töitä, menetin työpaikan, kävin kaivoksella, jaoin mainoksia ja kävin luomassa kalliitten kilpahevosen lantaa. Ranne on ollut kipeämpi kuin koskaan ja on huolestuttanut mitä Australia elosta tämän käden kanssa tulee. Kulttuurishokki on alkanut taittua ja kaikki ei enää ole pelkästään paskaa vaan ihan hyvääkin välillä. Uusi koti on edelleen ihana vaikka katto vuotaakin ja hometta kasvaa nurkissa. Kolmanteen kvartaaliin mahtuu myös käynti eläinlääkärissä (Mocalla silmätulehdus), yhden paketin katoaminen matkalla Suomesta tänne (joka ilmestyikin ovelle 1,5kk matkanteon jälkeen, eli ei kadonnutkaan onneksi), vapaaehtoistyötä Wildlife Parkissa, talven taittuminen kevääksi ja suunnitelma Been laatimista.

Kukkiva puu keskellä talvea.

Heinä-elokuussa päässä alkoi jo vähän naksahdella tekemisen puutteesta. Pääsin kuitenkin kaksi kertaa viikossa naapurissa sijaitsevaan Wildlife Parkiin eli villieläinpuistoon vapaaehtoistelemaan. Hommaan kuuluu eläinten ruokkiminen, asuintilojen siivoaminen ja kaikenlaista muuta pientä puuhastelua, kuten tuoreitten puitten oksien hakeminen linnuille yms. Olen tutustunut mukavaan vanhaan brittipariskuuntaan ja nuoreen eläinlääkärin poikaan. Olen myös saanut paljon eläinterapiaa papukaijoilta, kenguruilta ja suosikiltani opossumi Scooterilta. Pääsin myös pitämään olkapäälläni mustaa isoa papukaijaa, pitämään käsissäni vauva pyythonia (käärme siis) ja orvoksi jäänyttä maailman suloisinta pientä otusta, opossumi vauvaa! Voi rääpäle sentään! Vapaaehtoistyö on mukavaa täytettä päivään ja rytmitystä viikkoon. Vuokraa sillä ei makseta, mutta palkaksi saa vapaitten ja onnellisten ankkojen munia, hyvän mielen ja mukavan rivin cv:hen.

Kaivoksella töissä.

Sain myös töitä mineraalihiekkakaivokselta. Työnkuva oli pestä hiekkaa, siivilöidä hiekkaa ja tehdä siivilöydylle hiekalle kemikaalikäsittely myrkyn avulla ja erottaa raskas mineraali muusta moskasta. Olin ainut nainen ja olin myös ainut, jolla oli labrakoulutus. Työn piti jatkua jouluun asti ja se oli työnvälitysfirman kautta. Kun kerroin agentilleni, että ranne on vähän kipeä (raavaitten miesten paksut ranteetkin kipeytyivät hiekanpesusta kuulemma), niin Jim otti minut pois töistä. Työsuhteeni siis päättyi viiden päivän jälkeen. Olin pettynyt, toivoton ja masentunut. Seuraavana päivänä lähdinkin sitten kaivokselle kahdeksan päivän keikalle. 

Loppujen lopuksi päätös ottaa minut pois hiekkapaikasta, oli oikea. Ranne oli TODELLA pahana ja on edelleen. Kaivoksella hommat käy myös käteen ja siellä se alunperin uudelleen menikin kipeäksi. Eli mitään täysipäiväistä kaivoslabratyötä en tällä kädellä voi edes harkita... Siinä meni siis yksi mahdollisuus.

Talvimyrsky lähestyy Bunburya.

Mitä tämä käsi sitten kestää? Jaa-a. Ehkä jotain kevyempää labrahommaa, jossa ei ole paljon pullojen pyörittelyä ja pipetoimista. Vähän kaventuu työmahdollisuudet tämän takia. Jotain kuitenkin pitäisi tehdä, jotta leivässä pysyy. Ilmoittauduinpa sitten jakamaan mainoksia. Tuntipalkaksi povattiin $15-20. Eräs maanantai tämän keikauksen tein ja Annu ystävällisesti lähti jakamaan mainokset kanssani ja hyvä että lähti, olisi muuten mennyt 4h... Mainosten hakemiseen meni n. 45-60min, lajitteluun ja rullaukseen 2,5h ja jakamiseen meiltä kahdelta 2h. Eli tuntipalkaksi tuli siis $7.20 eli n. 5€. Juuh. Taisi jäädä yhteen kertaan. Vähän turhan paljon työtä tuohon rahaan nähden. Mut onpahan taas jotain kerrottavaa kotona.

Vihdoin kevät!

Kulttuurishokki on alkanut pikkuhiljaa laimentua. Liekkö johtuisi siitäkin, ettei mitään suurempia vastustuksia ole nyt tullut, kun mammuttisähkölasku saatiin maksettua ja nettikin lopulta toimimaan, ainakin jotenkin. Modeemi on makkarissa ja se ei meinaa kantaa olohuoneeseen asti, joka on talon toisessa päässä. Mut ei se oo niin justiinsa tässä maassa.

Monta kuukautta olen ollut sitä mieltä, ettei tähän maahan voi pysyvästi jäädä ja harkitsin monta kertaa jo kotiinlähtöä aikaisemminkin. Pysyvän viisumin saanti ei tuntunut ollenkaan tärkeältä ja hyvin mielelläni palaisin takaisin Suomeen. Viime viikkoina kuitenkin on välillä ollut sellaisiakin päiviä, että on tuntunut jopa siltä, että ehkä tänne voisikin jäädä pidemmäksi aikaa ja se pysyvä viisumi olisi aika kiva olla takataskussa ihan vaikka vaan kaiken varalta, josko haluaisikin jäädä. Tai jos haluaisi joskus palata. Tämä heittelee vielä hyvin paljon ja suunnilleen joka toinen päivä olen sitä mieltä, että juu takaisin Suomeen vaan ja toisena päivänä mietiskelen, että ehkä ei sittenkään, kai. No aika näyttää. Pysyvää viisumia varten puuttuu vielä aika monta kuukautta full-time työtä ja eipä ole nyt näköpiirissä sitäkään, joten sittenhän sille ei mitään voi, jos työehto ei täyty. Ainakaan yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Olisinki arviolta 300 hakemusta kirjoittanut, ellei ole jo sekin mennyt rikki.

Suunnitelma Beetä olemme mietiskelleet viime aikoina kovasti. Mehän haluttiin alunperin Brisbaneen eikä tänne WA:han. Koska on näyttänyt siltä, ettei se työehto täyty ja jäämme ilman pysyvää viisumia, olisi yksi vakavasti otettava vaihtoehto hakea WA:lta vapautusta ja voisimme silloin muuttaa pois tästä osavaltiosta. Meillä on vielä rapiat 2v viisumia jäljellä ja jos emme maahan voi/halua jäädä, en halua niitä kahta vuotta asua Bunburyssa vaan sitten mieluummin siellä, minne halusimmekin muuttaa. Tämä ratkaisu olisi tehtävä ihan lähikuukausina. Muutto rannikolta toiselle ei vain käy ihan käden käänteessä. Välimatkaa on lyhyimmän reitin mukaan ajettuna 4500km ja jos haluaa poiketa Sydneyssa tai Melbournessa, niin helposti tulee tonni lisää. 

Stirling Range

Muutto Brisbaneen tarkoittaisi viisumin suhteen hyvästejä. Toki aina on muitakin vaihtoehtoja maahan jäämiseen, jos se mieli sitten muutuisikin jäämisen kannalle. Olenkin miettinyt, että elääkö varman päälle ja vielä sitkeästi yrittää saada vaadittavat työt kasaan, vai elääkö sillä tunteella mikä on juuri nyt ja pohtia vaihtoehtoja myöhemmin, jos vielä jäädä halutaan. Pallottelen näitten välillä ja järki-ihmisenä haluaisin pedata varman päälle, mutta toistaalta, eihän sitä tiedä pystytäänkö olemaan edes sitä kahta vuotta täällä vai tuleeko lähtö aikaisemmin. Elämästä ei koskaan tiedä. Siltä kantilta ajateltuna, olisi vain rohkeasti pakattava kamat ja lähdettävä itää kohti.

Esperance

Olen myös jollain tavalla alkanut kiintyä tähän hassuun tuppukylään. Täällä on alkanut oppia liikkumaan, tietää missä mitäkin on, täällä on tuttuja ihmisiä ja paikkoihinkin on alkanut kiintyä. Kun lähdöstä on nyt puhuttu, olen ollut välillä haikeilla fiiliksillä, koska tiedän myös sen, etten ihan helpolla tänne takaisin tule edes käymään. Tämä on niin iso maa, että tästä riittää muitakin kolkkia tutkittavaksi. Jokatapauksessa ennen itään muuttoa haluan ehdottomasti käydä Esperancessa ja mahdollisesti myös Stirling Rangesilla ja Geraldtonissa/Kalbarrissa.

Kalbarri

Huomioita osa 2

Jatkanpas omituisten huomioitten parissa. Niitä on taas kertynyt aikamoinen liuta.

1. Pistokkeet
Näille pisteet. Napukasta painamalla saa joko virtaa tai sitten ei saa. Tosi kätsy esim. napsutella sähköt pois ukkosen aikaan ja muutenkin.

2. Suihkut
Täällä tykätään jostain syystä kiinteistä suihkuista. Meillä on ihan sellainen normaalikin tuon kiinteän lisäksi, mutta sille taas ei ole telinettä, että sen saisi ylös kiinni johonkin. Olen myös huomannut, että kun on suihkussa, ei talossa voi yhtäaikaa laskea tiskivettä tai pestä pyykkiä. Nimittäin suihkussaolija saa silloin vain kylmää vettä...Ilmeisesti kuuma vesi ei riitä kuin yhteen putkeen kerrallaan.

3. Autot
Hyvin monella täällä on ISO auto. Parkkipaikat käyvät pieneksi, kun vieressä on mammutin kokoinen kulkupeli. Joka toisella teinillä on myös turbo. Bensasyöppö, josta lähtee kova ääni. Täällä penskat harrastavat jonkinlaista rallittelua keskellä yötä ja välillä pläjäyttävät talon seinästä läpi, kun ei oikein pysykään lapasessa. Ja ihmisiä kuolee. Juu kyllä, aivan oikein. Täällä olomme aikana olen jo monta sellaista uutista lukenut, että on autolla ajettu makuuhuoneeseen tai kauppaan sisään. Autolla myös ajetaan lyhyemmätkin matkat, ihan jopa naapuriin. Kunhan ei vaan tartte kävellä. Hyvin on jenkkimeininki tässä suhteessa.

4. Myrskyt
Täällä meillä Länsi-Australiassa South West kolkassa on talven mittaan ollut aikamoisia myrskyjä. Kun täällä sataa, sataa sitten kunnolla. Sade ja tuuli alkavat silmänräpäyksessä. On kuin joku vääntäisi tuulettimen ja vesihanan täysille. Yhtä nopeasti ne sitten loppuvatkin. Otin videolle erästä mylläkkää, joskin todellisuus ei ihan videolta välity. Ja tuuli ja sade yltyivät tuosta vielä entisestään myöhemmin.

5. Linnut
Tämä on lintubongareitten paratiisi. Meidänkin pihalta olen bongannut monia erilaisia lajeja ja olen opetellut kuuntelemaan, miltä mikäkin kuullostaa. Osaan sanoa, koska vihreä ringneck papukaija on meidän pihapuussa, miltä kuullostaa Magpie (angry bird, käy päälle), miten käyttäytyy Willy Wagtail puolustaessaan pesäänsä ja miltä kuullostaa, kun valkoiset papukaijat lentävät yli. Monenkirjavaa tirppaa löytyy ja pienimmät pikkulinnut ovat todella pieniä ja äärettömän suloisia. (Lintujen kuvat by google).

Magpie alias angry bird

Tämä käy syömässä brushtreen kukkasia (kuva viimeisenä). Tirpan nimeä en tiedä.

Australian ringneck parrot

White cockatoo

Willy Wagtail

6. Drive-in Alko
Täällä voi viinakaupassa käydä autolla. Tytöt sitten lastaavat ostokset takakonttiisi ilman, että autosta tarvitsee edes poistua. Täällä ei alkoholikaupalla ole monopoliasemaa, vaan useita eri ketjuja löytyy. Alkoholia mainostetaan ja sitä myydään tarjouksessa. Onpa täällä tällä hetkellä joku arpajainenkin, jossa voi voittaa vuoden kaljat... Australiaiset juovat paljon alkoholia. Puhtaaksi viinaksi käännettynä ihan himpun verran enemmän kuin Suomalaiset. Täällä vaan juodaan kaljaa ja viiniä, Suomessa väkeviä.

7. Jumppakäytännöt
Olen aikasemmin maininnut, että ryhmäliikuntasalin lattia muistuttaa Ruotsin laivaa = ällö. Pari muutakin seikkaa olen huomannut. Ensinnäkin musiikit on täysillä. Korvat soiden lähden jumpasta kotiin. Toisekseen esim. Bodypump tunnille tullaan myöhässä. Toiset vetää jo verryttelyä, kun tätit tulevat paikalle ja alkavat keräämään kamoja. Ne jotka eivät tiedä, niin pumpissa tarvitaan tanko, erikokoisia levypainoja ja steppilauta. Näitä myös innolla viedään pois omille paikoilleen kesken tunnin. Bodybalancesta taas lähdetään pois keskenkaiken. Puolet salista tyhjenee ennen loppurentoutusta. Loppujen lopuksi pikkuasioita, mutta ärsyttäviä ja häiritseviä.

8. Työkulttuuri
Täällä työntekijän työpaikka ei ole niin suojattu, kuin Suomessa. Esimerkiksi kaivoksella, jossa käyn tekemässä keikkaa, sai eräs laborantti potkut ihan vain siksi, kun hänestä ei pidetty. Kieli ruskeana saa mennä ja mistään ei saisi valittaa tai kenkää tulee helposti. Myös työnhaku on erilaista. CV eli Resume on pitkä kuin nälkävuosi ja siihen voi listata asioita laidasta laitaan. Resumen ja itse hakemuksen lisäksi jotkut pyytävät kirjoittamaan Selection Criteria. Siinä vastataan ilmoituksessa listattuihin vaatimuksiin. Vaatimuksissa voi olla lista ehdottomista kriteereista ja lista ei-pakollisista mutta suotavista. Näihin sitten kehutaan itseään maasta taivaaseen ja koitetaan erottua joukosta.

Brushtree. Nämä ovat loistossaan tällä hetkellä, niin kuin monet muutkin kukat täällä. Ja kyseessä on siis puu.