Kissojen seikkailut.

Kissat joutuivat evakkoon karanteenilaitokselta toissa viikolla. Me olimme juuri road tripilla Albanyssa, kun saimme puhelun, että lähellä on bushfire. Eläinlääkäri on paikalla ja tsekkailee eläinten vointia. No huoli oli aika suuri, kun emme paljoakaan voineet asialla tehdä 600km päästä ja vaikka olisimme olleet naapurissa, niin siltikään emme olisi voineet asioihin vaikuttaa. Soitto tuli keskiviikkona ja heti torstai aamuna soitimme karanteeniin itse ja tiedustelimme tilannetta. Kaikki oli ennallaan ja karanteenilaitoksen katoilla oli sprinklerit ja ympärillä jotkut suoja-aidat. Myöhemmin torstaina meille soitettiin taas, että kissat on evakuoitu lentokentän lähelle Perthiin ja ovat nyt siellä turvassa. Meille ehdotettiin, että josko ottaisimme kissat jo kotiin ja olisivat loppu ajan eli pari viikkoa kotikaranteenissa. Sovimme, että tulemme lauantaina aamulla, koska olimme edelleen Albanyssa.

Kotona <3

Perjantaina meille soitettiin taas ja kysyttiin, että voisimmeko sittenkin hakea kissat jo perjantaina. No mikäs siinä, ajetaan nyt vielä 400km ylimääräinen lenkki sitten. Yhteensä perjantaina tuli istuttua autossa 800km verran.

Ajoimme kentälle ja täyttelimme papereita ja lupauduimme pitämään kissat sisällä ja ne eivät saa tavata muita eläimiä. Jos kissa sairastuu, on heti ilmoitettava ja vietävä se eläinlääkäriin. Karanteeniväki saattaa tehdä yllärikäynnin ja tulla tarkastamaan olotilat (näinköhän viitsisivät tänne asti ajella, heh). Olipa ihana nähdä kissat taas! Kerranhan kävimme niitä katsomassa karanteenissa ja silloin niillä oli kaikki hyvin ja nauttivat lämpimästä :) Nyt saimme ne kotiin!!

Mango aivasteli pari päivää, koska kentän tiloissa oli aika kova ilmastointi. Mocca taas oli pari päivää vähän hädissään, jos lähdimme ulos. Pelkäsi raukka varmaan, että taas hylkäämme :( Mocan ja Coralin välit on parantuneet karanteenin aikana ja nykyisin nukkuvat yhdessä, vaikkakin edelleen välillä Mocalla menee hieman hermot, kun Coral säätää vähän liikaa :) Alkupäivinä ruoka maistui huonosti, mutta nyt on sekin tilanne korjaantunut ennalleen.

Mocca rrrrrrakastaa lämmintä keliä ja kellottelee lattialla tyytyväisenä. Täällä on verkko-ovet ulko-ovissa, joten kissoilla on varsin hyvä telkkari :) Viettävätkin todella paljon aikaa katselemalla ulos.

Bushfire oli n. 1km päässä karanteenialueesta, eli kissat ja muut eläimet olivat oikeasti vaarassa. Ja kun menimme kissoja hakemaan, oli matkallakin bushfire vain 20km meiltä kotoa. Nämä onneksi täällä osaavat hommansa ja palo saatiin nopeasti hallintaan.

Asumisesta.

Olemme nyt asuneet uudessa kodissamme kaksi viikkoa. Jos jonkinlaista ongelmaa on jo ehtinyt ilmaantua. Ensimmäinen ällötys oli torakat, joita vipelteli muutamia (ei montaa onneksi) ja päätimmekin myrkyttää nurkat. Myös pikkupikku muurahaisia on näkynyt aika paljon ja tarkoitus olisi uusia myrkytys. Eilen ruokakaappiin oli eksynyt ulkotorakka, joka on jo hieman isompi kuin sisätorakat. Annuuuuuuu!!!! Autaaaaa!!! Ja Annu tuli auttamaan neitoa hädässä. Hyi samperi!! Kaikki kuivaruokatarvikkeet ovat muovilaatikoissa, joten ruokiin ne eivät pääse. Mango valitettavasti löysi eräs päivä peukalonkynnin kokoisen hämiksen ja googlettelun jälkeen se lienee black house spired. Ihmiselle ne eivät ole vaarallisia vaikkakin purema voi olla kivulias ja aiheuttaa erinäisiä oireita, mutta ovatko kissat vaarassa? Vähän hirvittää, mutta onneksi nuo ei suinpäin mene sorkkimaan ötököitä.

Uuni toimii meillä kaasulla. Joo kyllä. Ja meidän uuni on sellaista mallia, josta ei saa säädetty lämpötiloja. Se on joko täysillä, keskilämmöllä tai miedolla lämmöllä. Leivopa siinä sitten! Pizza onnistui hyvin, kun väännettiin uuni täysille. Keittolevyt toimivat myös kaasulla, mut se on ihan simppeli käyttää, joten ei siinä mitään.

Myöskin veden lämmitys hoidetaan kaasulla. Varsin mielenkiintoista, kun meiltä eilen loppui lämmin vesi. Tai siis ei loppunut, vaan kaasupömpelistä on sammunut liekki. Kävin sitten kylmässä ja erittäin virkistävässä suihkussa illalla. Maiju juuri kävi räpsyttelemässä kaasua päälle, mutta ei onnistuttu. Lämmintä vettä ei siis nyt tule. 

Niin se pömpeli. Täällä on ulkoseinään isketty laatikko, jossa palaa liekki. Kyllä, juuri näin. Tarkempaa infoa en osaa asiasta antaa, muuta kuin sen, jos liekki sammuu, niin lämmintä vettä ei sitten tule. Ja miksikö se sammui? Olisiko tuullut eilen vähän kovempaa, tiedäpä häntä.

Kun Suomessa muuttaa, täytyy tehdä sähkösopimus tai siirtää sähkö edellisestä asunnosta. Helppoa. Täällä tehdään sähkösopimus sekä kaasusopimus. Sähkösopimus ei ole sen kummempi kuin Suomessakaan, mutta kaasun kanssa tosiaan joutuu kikkailemaan, että akaa toimia. Netti taasen tarvitsee lankapuhelinliittymän. Ensin avataan linjat ja sitten laitetaan netti tulemaan sitä kautta. Meillä on siis myös lankaliittymä, mutta puhelinta ei ole. Netti on täällä kallis ja yleensä rajattu määrä kuussa, mitä käyttää. Täällä on tasan kaksi vaihtoehtoa rajattomaan nettiin ja saatiin niistä toinen meille.

Aussit kävelevät kengät jalassa sisällä ja tämähän on kovin järkevää, kun monissa taloissa on edelleen kokolattiamatot. Meidän muutto tähän taloon oli työn ja tuskan takana. Hinkkasin lattioita (puuta) neliömetri kerrallaan ja kivilattia, joka on keittiössä ja vessassa, jyystettiin juuriharjalla. Kyllä se jo vähän puhtaammalta jalkojen alla tuntuu, mutta on edelleen aika ällö. Ollaankin päätetty hankkia jonkinlainen matto molempiin. Pesin myös seinät ja hävitin hämähäkinverkot katoista. Vuokraemäntä kävi paikalla ja sanoi, ettei asunto ole koskaan ollut näin siisti ja mun mielestä täällä ei vieläkään ole siistiä. Ikkunat kaipaisivat pesua ja lattiasta ei saa puhtaan näköistä millään, koska se on niin kulunut ja joku älypää on maalannut seinät ilman lattiasuojaa sillä seurauksella, että maaliroiskeet koristavat tummaa puulattiaa. Nice. No mut ainakaan meillä ei ole niitä ällöjä kokolattiamattoja.

Puulattiat voi sinetöidä tai olla sinetöimättä. Meidän lattiaa ei ole sinetöity eli paikkapaikoin lankkujen raoista paistaa päivä läpi. Ilmanvaihto siis pelaa. Harmi vaan, että raoista tulee myös pöly sisään ja odotan mielenkiinnolla talvea, jolloin yölämpötila voi pudota nollaan. Mahtaa olla melko vilakkaa. Eräs yö lämpö laski +11 asteeseen ja aamulla oli aika viileät tunnelmat.

Muita pikkuvikoja ovat olohuoneen lamppu - ei pala, kodinhoitotilaan ei tule sähköä - oma pesukone olisi kiva saada pian, jääkaappi jäädyttää ruoat, vessan ovea ei saa lukkoon jne. Handyman tulee ensi kuussa ja toivottavasti suurinosa vioista saadaan silloin korjattua. Ainiin, ja meidän keittiö on ihan onneton. Pöytätilaa on (saareke), mutta tiskaaminen on melko minimalistista hommaa. Yksi pieni allas, jossa ei pysy vesi.

Vuokralaisen vastuulle kuuluu myös puutarhasta huolehtiminen. Tänä viikonloppuna on luvattu viileämpiä kelejä (+23-25C), joten varmaankin keskitytään puutarhaan kun kelit sen suovat. Vähän jo kävin kuivia puskia riipimässä, mutta työnsarkaa riittää. Eikä siinä mitään, mukavaahan se, kunhan ei törmäisi hämähäkkeihin...

Täällä on tällä hetkellä jokaisella kaksi roskista pihalla. Toiseen kerätään sekajäte ja toiseen kierrätysjäte. Kierrätykseen heitetään sekaisin muovi, pahvi, paperi ja lasi. Muut menevät sekajätteeseen. Kierrätysjäte menee jonkinlaiseen lajittelupaikkaan, kun lähteeä kuluttajan pihalta. Roskikset täytyy kärrätä kadun varteen tiettyinä päivinä, joista keräysauto ne käy tyhjentämässä. Luettiin viime viikolla lehdestä, että pian saadaan myös orgaaniselle jätteelle oma pönttö! Wuhuu! Edistystä!

No kaikista näistä puutteista ja vioista huolimatta tähän on alkanut kotiutua, nyt kun saatiin sohva ja pöytäkin. Sijaintihan on mitä parhain, ihana vehreä lenkki lintulammen ympäri alkaa suunnilleen omalta portilta, merenrantaan kävelee 10min ja keskustaan vartin. Puutarha on kiva, kunhan saadaan sitä hoidettua ja onhan meillä ilmastointikin/lämmitin. Kissojen mieleen on ulko-ovissa olevat verkko-ovet, joitten läpi on mukava tsekkailla tipuja ja omistajat voivat olla huoletta, etteivät kaverit lähde livohkaan.

Vuokra on asunnon kuntoon nähden aika korkea, mutta toisaalta muutaman kympin halvempi kämppä oli aivan järkyttävä, joten täytyy vain kiltisti maksaa edes OK tasoisesta asumisesta. Tosin olisihan se kiva saada viat korjattua, niin asumismukavuus paranisi.

Ja siis. Tämähän on täällä aivan normaalia. Me vain olemme tottuneet vähän toisenlaiseen asumiseen Suomessa. Mutta kyllä tämä tästä. Ja kunhan on molemmilla työpaikat, niin ehkä voidaan katsella jotain parempaa myöhemmin. Nyt meillä on puolenvuoden vuokrasopimus, joten elokuussa aikaisintaan voidaan asuntoa vaihtaa.

Koti!

Uusi naapurimme :)

Neljäntenä asunnonmetsästyspäivän olotila vaihteli toiveikkaasta täysin epätoivoiseen hyvän asunnon löytymisen suhteen. Olimme edellisenä päivänä käyneet järkyttävässä loukossa, jossa oli paksut VIHREÄT kuviolliset kokolattiamatot, kuolleita torakoita ja haisi tunkkaiselle. Melko nopeasti käännyimme kannoillamme ja lähdimme surkeina pois.

Seuraavana päivänä oli myös yksi näyttö ja kämppä oli jonkin verran parempitasoinen, kuin edellinen, mutta eipä juuri muu säväyttänyt, kuin mandariinipuu takapihalla. Olimme sattumoisin kirjastossa surffaillessa bonganneet yksityisen ilmoituksen talosta, jossa oli puulattia ja soitimme naiselle. Vuokranantaja tenttasi työpaikoista, joita ei siis ole, mutta kun luvattiin maksaa 3kk vuokra etukäteen, pääsimme katsomaan taloa vielä samana päivänä.

Ulkohuussi.

Kurvasimme Beach Roadilla ja koputtelimme naisen oveen. Vuokralla oleva talo oli vieressä ja menimme yhdessä katsomaan sisältä. Maiju hönkäisi heti sisään astuessamme, että joo ottakaa tämä! Parempaa ette tule löytämään. Katsoimme ympärillemme ja ensimmäistä kertaa taloja kierrellessä tuli olo, että täällä voisi jopa asua! Talo on täkäläisittäin pieni, kaksi makkaria, pieni olkkari, ruokailutila ja pieni avoin keittiö. Kodinhoitohuoneeseen mahtuu juuri ja juuri pesukone ja kylppärissä on amme. Täällä on erittäin yleistä, että wc-pytty ja käsienpesuallas ovat eri paikoissa. Kukahan järjenjättiläinen tämänkin on keksinyt? No tässä talossa nämä kaksi elementtiä löytyvät yhden oven takaa.

Olohuoneen ja ruokailutilan seinät on maalattu jollain kummalla vaalealla persikalla/vaaleanpunaisella ja alaosassa on tummanruskea paneeli. Kysyin saisiko ne maalata valkoiseksi, mutta ei kuulemma saa, koska edellinen asukas oli maalannut keittiönkaapit valkoisella ja jälki oli todella tökeröä. No mehän oltaisiin tehty siistiä jälkeä, mutta olkoon sitten tuon värisenä. Makuuhuoneissa on valkeat seinät ja isommassa makkarissa katto on normaalia korkeampi ja se huone on ihana!

Viinirypäleitä omalla pihalla.

Talossa on isohko takapiha ja autotalli. Pihalla kasvaa viinirypäleitä ja mehikasveja ja onpa siellä ulkohuussikin! Ei tosin tiedetä mitä käyttöä sille keksisi, tuskin ainakaan tulee siellä asioitua hämähäkkien seurana ;)

Pääsimme siis sopimukseen, että saamme tämän talon vuokrata vaikkakaan meillä ei ole vielä töitä. Maksamme 3kk vuokraa etukäteen ja vakuuttelimme, että olemme tänne tulleet työtä tekemään ja alamme töitä hakea heti ja toivomme saavamme sellaiset pian. Muuttamaan pääsemme 8.2., siihen asti majailemme Andrewn luona.

Uusi talomme on n. 10min kävelymatkan päässä rannasta ja Andrewlta. Ihan meren äärellä ei siis enää asuta, mutta ehkä kestetään tuo 10min kävelymatka ;) Farmer’s market ja ruokakauppa on lähellä, samoin kaupunkiin ei kävele kuin ehkä vartin tai korkeintaan 20min.

Vuokra on pikkasen enemmän, kuin mitä ajateltiin, mutta toisaalta talo on siisti, hyvällä paikalla, vuokranantaja on mukava ja kissat olivat erittäin tervetulleita asumaan taloon (ja ei ole niitä kokolattiamattoja!!). Vuokranantajalla on neljä ruskeaa kanaa, jotka saavat päivät tepastella vapaana ja yksi kävi meitä aidalla jo moikkaamassakin. Sieltä siis saadaan erittäin tuoreita ja erittäin onnellisten ja superluomujen kanojen munia :)

Kotikatu

Työnhaun ohella ohjelmassa on nyt kaiken tarpeellisen tavaran hankkimista. Suuntaamme nokkamme Ikeaan ja samalla pääsemme vierailemaan kissojen luona karanteenissa. Niin ja siis miksikö Ikeaan? No tämä Aussimuoti huonekalujen suhteen on…hmmm…aika vanhahtava ja ei-niin-moderni. Eli Ikeasta saa enemmän meidän makuisia huonekaluja ;) Ajatus on kuitenkin tehdä hankintoja harkiten ja vain välttämättömimmän ostetaan heti. Meitä ei haittaa asua hetken askeettisemmin, harrastimmehan sitä jo Suomessa monta viikkoa.

Ei ole rannallekaan turhan pitkä matka.

Kodin etsintä.

Hoodeja.

Täällä asunnon / talon vuokralle saaminen ei ole niin yksinkertaista kuin Suomessa. Viime viikolla ohjelmassamme oli kiertää muutama asuntovälitystoimisto ja kävimme päivitetyistä listoista ruksailemassa meitä kiinnostavat kohteet. Joihinkin saimme ajat näytöistä heti, ja joistakin ilmoitetaan myöhemmin.

Ranta 50m päässä.

Kun jostain asunnosta kiinnostuu, laitetaan hakemus vireille. Täytetään monisivuinen kaavake, johon tarvitaan 100 pinnaa. Pisteitä saa mm. passista, ajokortista, pankkikortista, opiskelukortista, vakuutuksista jne. Kaikki tiedot kissojen ikää myöten on kirjattava hakemukseen. Liitteeksi laitetaan Cover letter eli itse kirjoitettu kehukirje, kuinka hyviä asukkaita ja ihmisiä olemme. Suosittelijoita olisi hyvä olla pari kappaletta ja he eivät saa olla sukua. Meidän täytyy myös todistaa varallisuutemme, koska työpaikkoja ei vielä ole. Liitämme mukaan myös kuvan Espoon kodistamme, josta käy ilmi, miten siististi olemme yleensä eläneet.

Kun hakemukset on jätetty, valitsee talon / asunnon omistaja vuokralaisen hakijoitten joukosta. Päätöksestä ilmoitetaan parin päivän sisällä.

Aamukahvilla.

Näin työttöminä maahanmuuttajina ja kolmen kissan omistajina emme ehkä ole kärkijoukossa, mutta toisaalta ohitamme shared housea etsivän kaveriporukan, miespuoliset hakijat, koirien omistajat ja ehkä muutaman muunkin. Meillä olisi oltava oma kämppä ennen kuin kissat vapautuvat karanteenista. Andrewin taloon ei eläimiä saa ottaa, joten siinä mielessä emme välttämättä voi olla kovin kranttuja asunnon suhteen, kunhan vain saamme jonkun suht asuttavan kodin maaliskuun alkuun mennessä.

Vuokrasopimukset tehdään joko 6 kk tai 12 kk ajaksi. Ajattelimme ottaa tuon lyhemmän, mikäli vaikka joudummekin vaihtamaan kaupunkia työn perässä, tai jos satumme löytämään mukavamman asunnon myöhemmin.

Kohti Ocean Drivea!

Viimeisenä päivänä Perhissä eli sunnuntaina oli tarkoitus tavata Maiju. Hänet olimme löytäneet facebookista ja hän asuu Bunburyssa eli meillä on suomalainen tuttu heti alkuun täällä :) Maiju hommasi meille ensimmäisen asunnonkin! Odottelimme Maijua taas siinä samaisessa puistosta, jossa edellisenä päivänäkin istuskelimme ja kävimme vähän kävelemässä joenrantaa pitkin.

Kun Maiju saapui, menimme salaattilounaalle food courtiin (siellä on monta erilaista ns. pikaruokapaikkaa, josta voi ostaa haluamansa annoksen ja sitten kokoontua kavereitten kanssa syömään). Me valitsemme maittavat salaatit. Kummasti täällä ei keskellä päivää juuri lämmintä ruokaa tee mieli, eikä varsinkaan mitään raskasta.

Syötyämme lähdimme kaupan kautta kohti Bunburya. Ajomatkaa on 2h ja maisema oli suht tylsää pusikkoa ja hiekkaa. Tosin meille, jotka vielä tunnemme itsemme ihan turisteiksi, kaikki maisemat ovat kiinnostavia uutuuksia. Pikkuhiljaa puut alkoivat suurentua ja maisema rehevöityä. Mitä etelämmäksi mennään, sen enemmän kasvillisuutta.

Loppumatkasta kiepaistiin maisemareitille ja siellähän niitä heppoja sitten olikin ainakin 200 kappaletta!! Sellaisia täysiverityyppisiä ruippanoita suurinosa :) Paljon lehmillä, lampailla ja hevosilla on täällä laiduntilaa, mutta se mikä ihmetyttää, oli varjojen puute. Joihinkin aitauksiin oli rakennettu katos tai oli vähän puustoa reunuksilla, mutta joissain ei ollut mitään. Suomen eläinsuojelulaki vaatii nykyisin tarhoihin varjon, mutta mites täällä? Luulisi täällä ennen kaikkea olevat tärkeää eläimille suoda varjopaikka. Tosin niissä laitumilla, joissa varjo oli, ei kukaan niissä varjoissa hengaillut. Ehkä nämä ovat niin tottuneita kuumuuteen, tiedä häntä.

Saavuimme uuteen väliaikaiseen kotiimme ja meitä olivat vastassa uusi-seelantilainen (kiwi, kuten täällä kuuluu sanoa) Andrew (meidän vuokraisäntä) ja aussi Matt. Kolmas kämppis on britti Fergus, mutta saapuessamme hän ei ollut kotona. En ensin saanut mitään tolkkua poikien puheesta, mutta nyt olen alkanut jo Andrewtä ymmärtää. Mattin ja Fergusin puhe on vielä aika haasteellista kuultavaa, mutta ehkäpä se siitä pikkuhiljaa. Nämä puhuvat jotenkin leveästi ja pehmeästi mumisten ja venyttävät sanoja ja vieläpä puhuvat nopeasti sekä lyhentelevät sanoja, joten suomityttö on välillä hieman huuli pyöreänä. Muutamaan kertaan onkin ollut vähän kiusallisia tilanteita, kun en vaan tajua :D No eiköhän se siitä suttaannu, kun aikansa tuota mongerrusta kuuntelee. Kohta varmaan itsekin mongerran samalla tavalla.

Kämppikset ovat todella mukavia ja rentoja tyyppejä, joten tässä rantatalossa on ihan mukava oleilla. Olohuoneessa on koko seinän mitalta ikkunaa ja maisemana on turkoosi meri. Ensimmäisenä iltana kävimmekin tietenkin heti rannalla. Muut pulahtivat uimaan, mutta minä kastelin vain jalat. En nimittäin omista mitään uimapuvun tyyppistä vielä. Täytynee hankkia ensitilassa.

Maanantaina Maiju pyöräytti meitä kaupungilla näyttämässä paikkoja ja vaikka oli public holiday, oli moni kauppa yllätykseksi auki. Kävimme siis taas ruokaostoksilla. Löysimme jo Perhissä Coles-kauppaketjusta hyllyn, joka oli täynnä kasvissyöjän herkkuja. Sieltä löytyi tofua, soijagrillimakkaroita, linssipihvejä (ihan mielettömän hyviä!) ja taivaallisen hyvää fetajuustoa. Soijarouhetta täältä ei ilmeisesti saa (täytyy vielä kierrellä erikoisliikkeitä, josko löytyisi), mutta linssejä ja papuja on moneen lähtöön.

Kävimme myös Farmer’s Marketissa, jossa meinasimme tulla hulluiksi! Hyllyt notkuivat tuoreista hedelmistä, vihanneksista, salaateista ja yrteistä. Löysimme myös vaikka minkä värisiä linssejä ja erilaisia pähkinöitä. Tästä marketista saa myös muutaman kilometrin päässä leivottua ruisleipää!! Ja kaikenlisäksi se on hiivatonta. Limppu maksaa 7$ eli on aika arvokas, mutta Maijun mukaan täysin hintansa arvoinen. Eli mikäs hätä tässä sitten :)

Ruoka on täällä lännessä melko kallista ja esimerkiksi maitolitrasta saa maksaa muutaman sentin enemmän kuin Suomessa. Kahvin hinta on ihan överi, mutta löysimme Colesista pienen paketin, jonka kilohinta ei ole paljoakaan enempää, kuin Presidentin. Ostimme sitä ja totesimme maun olevan ihan hyvä, eli kahvista ei onneksi hinnan takia tarvitse luopua. Kahvinkeittimiä täällä ei ole kellään, vaan kahvit tehdään joko mutteripannulla tai suodatinsysteemillä, johon pistetään purut pohjalle, kiehuvaa vettä päälle, odotellaan ja työnnetään suodatin alas pohjaan, jolloin purut jää pohjalle. Ihan kelpo sumpit tuolla menetelmällä saa ja ainakin paremmat kuin pikakahvista, jota täällä harrastetaan.

 

Tällä hetkellä on mangokausi viimeisimmillään ja ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuinka hyviä ne ovat! Niitä täytyykin nyt vedellä, kun kohta niitä ei enää saa. Sitten tulee jotain muuta kausituotetta tilalle, kuten uusia perunoita ja tuoretta maissia (ne ovat kuin karkkia, mehukkaita ja makeita!).

Ruokatarvikkeista on hyvä aina stekata rasvapitoisuus. Täällä monet ruuat ovat huomattavasti rasvaisempia, kuin kotomaassa ja lisäkiloja tässä ei enää todellakaan kaivata vaan päinvastoin. Ensimmäistäkään jäätelöä ei vielä olla syöty, mutta TimTameja oli ihan pakko jo ostaa pari pakettia ;) Mutta tuskinpa niitäkään jatkuvasti tulee himoittua. Hedelmät ja kasvikset ovat täällä niin makeita, että niillä tappaa jo makeanhimon mennen tullen.

Toisena iltana meidän taloon tuli muutama kaveri illalla ja vietimme grilli-iltaa. Soijanakit osoittautuivat erittäin kelpoisiksi ja ovat parempia kuin Suomesta saatavat.

Ainiin! Kerran Andrew huuteli, että girls come here! Dolphins! Ja me tytöt säntäsimme terassille tätä ihmettelemään. Siellä ne vilahtelivat kaukana, mutta eipä paljaalla silmällä paljon nähnyt. Kiikarit otettiin käteen vähän liian myöhään. Mutta ehkäpä niitä näkee vielä uudelleen, uskoisin.

Kuvat ovat Andrewn talosta.

Viimeinen etappi.

Viimeinen lentopätkä olikin vähän raskaampi, vaikka se oli neljä tuntia lyhyempi kuin edellinen. Olin niin väsynyt, etten kerta kaikkiaan millään pysynyt hereillä. Annu sai tovin tökkiä minua hereille, kun ruoka tuli eteen ja toisella kertaa sammuin sillä välin, kun Annu lähti hakemaan juotavaa. Nukahtelin siis koko ajan, mutta silti lento tuntui pitkältä kuin mikä. Ei puhettakaan, että olisin yhtään elokuvaa jaksanut katsoa.

Saavuimme Perthiin vähän klo 22 jälkeen ja saimme leimat passiin. No nyt oltaisiin sitten maassa!! Wuhuu!!! Seuraavaksi piti mennä tarkistuttamaan maahantulokortti, joihinkin kohtiin kun oltiin vastattu ’yes’. Tänne tultaessa koneessa jaetaan pienet kortit, joissa kysellään miksi tulee maahan, missä osoitteessa majailee ja onko jotain tullattavia tavaroita mukana. Kortissa kysellään monista ruoka-aineista ja esim. onko käynyt farmilla tms paikassa viimeisen 30 päivän aikana.

Marssimme naisvirkailijan perässä tiskille (tämä on se paikka, jossa kuvataan Suomessakin pyörivää Australian rajalla – ohjelmaa.) Eli olimme varautuneet leväyttämään tiskille kaikki n. 70kg tavaraa ja heittämään laukut läpivalaisuun. Naisvirkailija kyseli mitä puuesineitä ja eläintuotteita meillä on ja kun selitimme kissojen tavaroista, puhe kääntyikin näppärästi kissoihin. Nainen sattui olemaan myös kissaihminen ja aloimme kertoa hänelle meidän kattimuksista. Tästä johtuen hän joko unohti tai muuten vain luotti meihin ja ei halunnut avata laukkujamme eikä edes läpivalaista niitä!! Unohti minultakin kysyä siitä, että millä farmilla (hevostallilla) olen käynyt. No menipä kivuttomasti :)

Lähdimme terminaalista pihalle ja teki mieli hihkaista, että We are in AUSTRALIAAAA!!! Mutta hillitsin itseni vaivoin ;)

Otimme taksin hostellille ja saimme aika tylyä palvelua. Kuski oli ulkomaalainen ja jotenkin tökerö. Taksi keskustaan maksoi 38$ ja on mielestäni kohtuuhinta, koska shuttle bussista olisimme yhteensä maksaneet 36$ ja ei oltaisi edes päästy hostellin ovelle. Eli suosittelen taksia, mikäli maksajia on enemmän kuin yksi.

Hostellissa kävimme pikaisessa suihkussa ja kaaduimme sänkyyn. Unta ei paljon tarvinnut odotella, oltiinhan me jo matkustettu n. 36 tuntia.