Paleo päivät 16-27.

Ollaan päästy puoleen väliin. Ja puolen välin yli. Tänään on päivä numero 27. Kolme päivää jäljellä. Vai onko enemmänkin? Whole30 haaste loppuu kolmen päivän päästä, mutta näillä eväillä (kirjaimellisesti) jatketaan senkin jälkeen, mutta vähän vähemmän tiukkapipoisesti. Esimerkiksi raakahunaja tulee kuviohin ja kahviini haluaisin maidon takaisin. Enkä ajatellut enää maanantain jälkeen syynätä jokaista riisijauhonjyvästä elintarvikkeista, vaan kuten sanottu, vähän rennommalla otteella.

Kaikenkaikkiaan tämä projekti on mennyt hyvin ja olo on tosi hyvä :) Puolen välin jälkeen helpotti selvästi ja mikäli joku miettii tällaisen haasteen kokeilemista, niin kannattaa tosiaan sinnitella ne ensimmäiset 15 päivää vaikka vaikeaa tekisikin. 

Tekstit vapaasti suomennettu täältä http://whole30.com

Days 16-27: Tiger Blood!

Olet päässyt haasteessa helppoon vaiheeseen ja elämä on mahtavaa! Niille, jotka ennen haastetta söivät suhteellisen hyvin, harrastivat säännöllistä liikuntaa ja voivat muutenkin ihan hyvin, heille tähän vaiheeseen päästessä kaikki on aivan mahtavaa, aiiiiiiivan mahtavaa!! Energiat on katossa, ruokien suhteen mielihalut ovat hallinnassa, vaatteet istuvat paremmin ja salilla treeni luistaa.

Muille tämä vaihe on enemmänkin huomaamista, että pystyt tähän. Tämä ei tarkoita, että asiat olisivat täydellisesti tai edes helppoja, mutta olet todistanut itsellesi, että pystyt viemään haasteen läpi, asiat alkavat mennä paremmin ja alat huomata edistystä tapahtuvan.  Energiatasosi on vakaampi, pystyt hallitsemaan ruokahimojasi paremmin, ja olet löytänyt uusia herkullisia reseptejä. Saatat huomata, että keskittymiskykysi on parantunut, kehosi on alkanut muuttua, mielialasi on vakaampi, olet lisännyt liikunnan määrää, tai tunnet vain yksinkertaisesti voivasi paremmin.

Tämä ei tietenkään välttämättä taian omaisesti tapahdu puolessa välissä haastetta. Monikin asia vaikuttaa siihen, mitä hyötyjä haasteesta saat irti. Jos satut olemaan yksi niistä, jotka eivät näe mitään dramaattisia muutoksia tässä vaiheessa, niin ei, sinä et tee mitään väärin. Jos sinulla on jokin sairaus, tai olet jo kauan vetänyt sisälmyksiisi huonoa epäterveellistä mättöä, tai elämäsi on kroonisesti stressaavaa, muutoksen näkeminen voi viedä kauemmin. Älä stressaa, ole kärsivällinen ja kiinnitä huomiota niihin pieniin muutoksiin pitääksesi itsesi motivoituneena. Hitaasti ja varmasti olet menossa oikeaan suuntaan.

Omat kokemukset: Kyllä. Puolen välin jälkeen alkaa selvästi helpottamaan. Töissä on energinen olo ja vaatteista huomaa, että jotain on lähtenyt selvästi! Kaikesta turvotuksesta en ole edelleenkään päässyt eroon, mutta koska oma tilanteeni on ollut päällä vuosia, voi tästä palloefektistä eroon pääsemiseen mennä useita viikkoja. On myös ollut helpompi huomata niitä ruoka-aineita, jotka pönötystä saa aikaiseksi, kun kaikki ylimääräinen on karsittu pois. Mutta. En kuitenkaan vielä allekirjoittaisi, että kaikki mielihalut olisi taltutettu. Nimittäin päivien 16. ja 17. päivän välisenä yönä näin unta ihanasta höyryävästä juustoisesta LASAGNESTA! Kyllä houkutti, varsinkin kun unessa ei ollut lasagnen lisäksi tarjolla kuin majoneesilla höystettyä salaattia ja päärynöitä. No päädyin sitten syömään kolme päärynää ja muistan unessa miettineeni, että no ainakin pysyy paino hallussa ;D

Piipahdin Maijun luona 19. päivänä ja haistelin paperipussissa olevia chiapatta sämpylöitä. Mmmmmmm... Ne tuoksuivat taivaalliselta! Jälkeenpäin mietin, että no hyvältähän ne tuoksui ja maistuu myös, mutta muistin myös sen, miten sellainen ruoka saa minut tuntemaan. Se miksi tämä Whole30 on nimenomaan 30 päivää, eikä vähemmän, johtuu siitä, että 30 päivää on tarpeeksi pitkä aika elimistölle tottua uuteen ravintoon, mutta samoin pää ja ajatukset muuttuvat tämän ajan aikana. Aikaisemmin olisin surutta syönyt vehnäpullaa vaikka tiesin, miten paha olo siitä tulee, mutta nyt ajattelen asiaa eri tavalla. Onko se oikeasti sen arvoista? Ja kyllä. Tulen varmasti jatkossakin syömään Maijun leipomia korvapuusteja, sushia ja karjalanpiirakoita, MUTTA toivon pystyväni pitämään pääpainon ruokavaliossa paleomaisena. Tämä selvästikin sopii minulle ja voin paremmin. En silti tee elämästäni liian vaikeaa vaan sallin itselleni herkkuhetket tiedostaen sen, ettei sen jälkeen välttämättä ole hyvä olla, mutta mikäli pääsääntöisesti on hyvä olla, niin pieni tietoinen syrjähyppy ei minun elämääni hetkauta :) 

Tänään (päivä 27) ruokakaupassa sanoin, että eipä enää tee yhtään mieli noita mässyjä, mitä vielä viikko pari sitten haikeana ohittelin kaupassa. Mutta aikaisemmin päivällä Farmers Marketilla ostoksilla käydessä kyllä vähän katselin sivusilmällä juustoja ja olipa niillä maistiaisina heidän itsevalmistamia jugurttejakin, jotka on ihan törkyhyviä! No ei auttanut, kuin marssia päättäväisesti ohi.

(Välipäivitys) Day 21: I am so over this.

Olet nyt kolmannella viikolla ohjelmassa ja sopeutunut siihen hyvin. Vaatteesi istuvat paremmin, ihosi on puhtaampi ja sisäinen hyvinvointisi paistaa läpi. Mutta monista hyödyistä huolimatta menit nukkumaan viime yönä odottaen kammoksuen aamupalaa. Etkä ollut tästä ajatuksesta yhtään sen enempää innoissasi aamullakaan. Totta puhuen et ole kovinkaan haltioissasi yhdestäkään ateriastasi juuri nyt. Jos joku julkkiskokki kävelisi keittiöösi kokkaamaan paleo ateriakokonaisuuden, et olisi niinkään varma kiinnostaisiko se sinua pätkän vertaa. Juuri nyt mikä tahansa asia kuullostaa hauskemmalta, kuin paleo-sapuskalautasen äärellä istuminen. Pidät siitä, kuinka kehosi vastaa ohjelmaan, mutta et olisi niinkään varma, että selviydyt vielä yhdeksästä päivästä lisää. Ja jos näet vielä yhdenkin munan, huudat.

Jossain kolmannen viikon tietämillä iskee todellinen tylsistyminen ruokaan. Joillekin se iskee niin kovaa, että he menettävät ruokahalunsa tyystin muutamaksi päiväksi. Älä anna tämän lannistaa - suunnittele etukäteen! Aloita jo viikolla numero kaksi ja etsi käsiisi uusia reseptejä pitääksesi innostuksesi yllä. Etsi ruokakaupasta jotain eksoottisempia ruoka-aineita, kokeile jotain eksoottista reseptiä - tee ihan mitä tahansa päästäksesi tämän pienen hidastustöyssyn yli. Kyllästyminen ja nälkä ovat yhtäkuin katastrofi. Ja myös tämä vaihe menee kyllä aikanaan ohi.

Omat kokemukset: Meille kävi vähän hassusti ruokasuunnitelman kanssa. Suunnitelma toki oli, mutta ei vaan muistettu noudattaa sitä ja eräänä aamuna herättiin ja todettiin, et jaa, eipä ole mitään lounasta ottaa töihin mukaan... Jos tämä olisi käynyt haasteen alkuvaiheessa, olisi voinut tehdä tiukkaa, mutta tässä vaiheessa ei enää edes käynyt mielessä, että olisi syönyt jotain väärää. Kaivettiin sitten pähkinäpusseja ja energiapalleroita hedelmien lisäksi eväslaukkuun mukaan. Kai se nyt yksi päivä menee vähän hunningollakin. Kyllästymistä paleoruokaan ei tosin ole tullut. Itseasiassa puhuttiin yksi ilta, että eipä oikein enää edes tee mieli palata vanhaan :)

Paleo = Pelkkää lihaa??

Kun olen kertonyt paleohaasteestamme ihmisille, olen saanut useammankin kommentin, että eikö se ole se ruokavalio missä syödään järjetön määrä lihaa? Työkaveri taas kommentoi, että no mitä ihmettä te sitten oikein syötte, kun olin ensin listannut ne ruuat, joita emme syö. Hän kommentoi myös, että ei se ihme että laihdut, kun et syö mitään! Eli jos ei syö pastaa ja leipää se on yhtäkuin ei mitään? Aijaa. Vastasin, että en ole kyllä nälkää nähnyt enkä kaloreita laskenut, joten...

Noh päätinpä tästä innostuneena kuvailla ruoka-annoksia ja välipaloja, joita tässä viimeisten 20 päivän aikana olemme syöneet.  Olemme myös tehneet paleoleipää, joka on tietenkin aika erilaista, kuin leipä johon olemme tottuneet, mutta kyllä sitä syö ja pieni siivu riittää. Parhaimmillaan se on paahdettuna ja mantelivoilla kuorrutettuna. Nam :)

Mutta tässäpä niitä kuvia.

Lounassalaatti Tasmanialaisella lohella.

Vihreää salaattia, tuoretta avokadoa, grillattua kanaa ja edellisen päivän tähteet eli tomaatti"pastaa". Pastan korvaa suikaloitu ja pannulla pyöritelty kesäkurpitsa.

Pullet pork hamppari. Maiju kutsui syömään ja uunissa oli muhinut nyhtöpossu. Sämpylää korvasi paahdetut bataattisiivut. Lisukkeeksi paahdettua kukkakaalia, sipulia, tuoretta tomaattia ja itse valmistamaamme BBQ-kastiketta. Aivan syntisen hyvää!!!

Lemppari aamupalamme on kurpitsapannarit mustikoilla. Tässä pysyy nälkä kurissa monta tuntia!

Minttusuklaa energiapallero. Voi nami! Hyvä ja herkullinen hiukopala sisältää pelkkiä hyvyyksiä.

Koska pääsiäinen meni munattomana, päätimme tehdä itse suklaata. Tämä raakasuklaa sisältää minttu-uutetta ja cashew-pähkinöitä. Parasta raakasuklaata, jota olen koskaan maistanut! Ja pari palaa riittää tyydyttämään suklaahimot. Toimii!

Banaani-mantelitorttu. Maistui melkein samalta kuin täkäläisten suosima banaanileipä. Hyvä pieni välipala kahvin kanssa :)

Lisäksi olemme tehneet mm. kasvis-currya, intilaista kasvisruokaa, pizzaa, rieskaa, lihapullia ja paljon paljon uunikasviksia. Lempparisekoitus on bataatti-punajuuri-porkkana. Nami. Että miltäs kattaus näyttää? Maistuis varmaan sullekin ;)

Paleo päivät 8-15.

Jatketaanpas raportointia paleohaasteen ympärillä. Tänään on menossa 15. päivä. Toistaiseksi on sujunut helpommin, kuin mitä tämä Whole30-sivun aikajana pelottelee. Ehkäpä osittain syy on siinä, että ennen tähän haasteeseen lähtemistä syötiin jo melko hyvin ja osittain paleolaisittain, joten muutos ei ole niin radikaali.

Tekstit vapaasit suomennettu täältä http://whole30.com

Days 8-9: For the love of Gosling, my pants are TIGHTER.

Olet selvinnyt krapulasta, et tappanut ketään ja sinusta alkaa tuntua, että hommahan alkaa luistamaan. Sitten puet päällesi housusi. Ihan tavalliset housut, joita pidit kolme päivää sitten. (Olit liian väsynyt pestäksesi ne ja se on ihan ymmärrettävää ja OK.) Kolme päivää sitten ne istuivat päällesi. Mutta tänä aamuna joudut vetämään vatsaa sisään saadaksesi napin kiinni. Mitä ihmettä?!

Sama prosessi, joka jyräsi päällesi kuin rekka muutama päivä sitten, tekee edelleen taikojaan kropassasi. Asiat eivät suinkaan ole menossa huonompaan. Entsyymit, jotka pilkkovat ruokasi sekä miljoonat suolistossasi elävät bakteerit ovat mukautumassa uuteen ruokavalioosi ja vähentyneeseen, helposti pilkottavan sokerin saantiin. Tämä on luonnollista, mutta voi toki olla vähän epämukavaa... Turvotus, ummetus, löysä vatsa tai kaikki nämä kolme voivat esiintyä, kun suolistosi alkaa parantua, tasapainottua ja prosessoida uudenlaista ruokaa tehokkaasti. Hyvä uutinen on, että monet ihmiset ohittavat tämän vaiheen melko nopeasti ja housujen nappi menee taas pian helposti kiinni.

Omat kokemukset: Minun housuni olivat kireimmillään heti kuurin alussa eli toisena ja kolmantena päivänä. Päivät 8 ja 9 sitä vastoin menivät ihan hyvin. Salilla teki mieli hypätä vaa'alle, mutta pidin pääni. Omaa kieltään tosin puhuvat myös treenihousut, joista sai vyötärön narua vetää huomattavasti kireämmälle, ettei pöksyt olisi pudonneet kesken treenin! Tulipas hyvä mieli huomata tämä housujen suureneminen :)

Days 10-11: The Hardest Days.

Fakta: Todennäkösimmät päivät, jolloin lopetat Whole30 -ohjelman, ovat päivät 10 tai 11. Tässä vaiheessa uutuudenviehätys alkaa olla haihtunut. Olet selvinnyt pahimpien fyysisten virstanpylväitten ohi, mutta et ole vielä kokenut sitä "taikaa", joka ohjelma lupailee. Kompastelet edelleen uuden rutiinisi kanssa (lue: olet valmistanut munia kymmenellä eri tavalla viimeisten kymmenen päivän aikana), ja samalla kun olet yrittänyt todella kovasti pitää yllä hyvää asennetta, tänään olet erittäin tietoinen kaikista niistä ruuista, joita olet päättänyt olla syömättä tällä hetkellä. Minne ikinä katsotkin, näet herkkuja, joita "et saa" syödä: sulanut juusto pizzassa, kermainen jäätelö, kylmä olut parhaan ystäväsi jääkaapissa. Piru vie, tämä on vaikeaa! Ja tällä hetkellä pohdiskelet, että meinaako tulokset todellakin olla niin hyviä, kuin mitä kaikki "he" väittävät.

Olet kärttyinen, malttamaton ja mielesi tekee todella paljon syödä sitä typerää juustoa.

Tämä on se hetki, kun alat huomaamaan sen psykologisen otteen, joka ruokatottumuksellasi sinusta on. Olet ponnistellut suuresti päästäksesi siihen pisteeseen jossa nyt ole, mutta odotat edelleen niitä tuloksia, jotka toivot näkeväsi. Aivosi kertovat sinulle, että ansaitset jonkinlaisen palkinnon (etkö ansaitsekin?) ja mehän olemme tottuneet ajattelemaan ruoan palkintona. Juuri nyt himoitset sitä jäätelöä, olutta tai mikä herkku sattuukaan olemaan sinulle se paras palkinto. Mutta sen herkun sijaan heräätkin todellisuuteen, että sinulla on edessäsi vielä 20 päivää elämistä puutoksessa.

Avain tähän on muistuttaa itseäsi ohjelman hyödyistä. Ajattele niitä ruokia, joita nyt himoitset, ja kysy itseltäsi mitä tarpeita oletat niiden täyttävän. Tunnetko olosi ahdistuneeksi ja haet tyynnyttelyä? Oletko surullinen ja haet jotain, joka piristäisi? Oletko huolestunut ettet saa ohjelmaa päätökseen menestyksekkäästi ja on helpompi sabotoida se itse, kuin epäonnistua? Muistuta itseäsi, että ruoka ei voi täyttää tyhjiötäsi - se ei ole asia, joka voisi tehdä olosi täysin mukavaksi, rauhalliseksi, onnelliseksi, kauniiksi. Sen jälkeen etsi ruuan tilalle toinen tapa, millä täyttää nämä tarpeet. Valmista itsesi näitä päiviä varten ja muista, että sinun täytyy vain odottaa ja kahlata näitten vaikeitten päivien läpi. Kohta asiat muuttuvat paljon, paljon helpommiksi.

Omat kokemukset: Yhdeksäntenä päivänä olisin halunnut vain syödä, syödä ja syödä. Mielellään jotain hyvää. Tein pari päivää aikaisemmin minttusuklaata ja siitä tuli ihan järjettömän hyvää! Mutta sitten koitti päivä numero 11... No nyt ne mieliteot sitten iskivät! Teki mieli namuja, suklaata, jääkahvia (jota en edes käytä), OIKEAA kahvia oikeasta kahvilasta... Ja ne housut... Joo no nyt ne sitten kiristää. Tosin syynä voivat olla raaka tomaatti ja raaka porkkana... Viattoman kuuloiset kaverit, mutta eivät vissiin kovin hyviä ystäviä oman vatsani kanssa.

Days 12-15: Boundless energy!

Jippii! Housusi mahtuvat taas päällesi! Energiatasosi ovat korkeammat kuin normaalisti - olet kuin Nalle Puhin Tikru pomppimassa ympäriinsä. Mutta jotain outoa on tapahtumassa. Näet unia. Et hulluja painajaisia etkä outoja surrealistisia unia. Näet uskomattoman todellisia unia - donitseista. Tai Snickersistä. Tai suklaamunista. Ja tunnet siitä syyllisyyttä. Välillä unissasi häpeämättömästi syöt kielletyn herkun. Mutta sitten tunne alkaa seurata sinua myös valveilla ollessasi. Yhtäkkiä huomaat himoitsevasi ruokia, joista et edes pidä. Työkavereittesi päät muuttuvat isoiksi Oreo-kekseiksi, joita tuijotat epäuskoisena. Oikeesti, olet melkein puolessa välissä ja nyt tämä!?

Joillekin tämä vaihe iskee kuin metrinen halko. Tässä kohtaa haastetta mielemme yrittää ajaa meitä takaisin mukavuusalueelle. Ruokatottumuksemme ovat juurtuneet meihin syvästi  ja vahvasti ohjanneet meitä läpi elämämme ja näitten rutiinien rikkominen on iso juttu.

Omat kokemukset: A näki unta suklaasta neljännen päivän jälkeen. Oli salaa syönyt "vahingossa" melkein koko rasian tyhjäksi. Samana yönä minä näin unta jostain vehnäleivästä. Päivänä numero 12 olisi tehnyt mieli pölliä asiakkaan karkkipussi. Kauppakeskuksessa en meinannut saada silmiäni irti pullakojusta. Huomasin myös etsiväni omasta jääkaapista "jotain hyvää", kunnes tajusin ettei sieltä sellaista löydy. Höh. Kyllä näköjään näillä paikkeilla iskee tämä henkisen kantin koettelemus. Ja koska olo on ollut taas kuin raskaana olevalla naisella, kävi jopa mielessä hanskojen heittämien tiskiin. Niin missä ne luvatut tulokset oikein ovat?? No mut sisulla mennään. Kohta ilmeisesti pitäisi alkaa helpottamaan. Tuosta energian lisääntymisestä en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata. En mitään ihmeellistä eroa ole huomannut. Omat energiatasoni nousivat silloin, kun kana löysi takaisin lautaselleni 4.5 vuoden kasvissyöjänä olon jälkeen.

Miltä nyt tuntuu? Paleo päivät 1-7.

Mitä tapahtuu kropassa, kun kolmenkymmenen päivän paleo-kuuri on päällä? Mielestäni tämä on varsin mielenkiintoinen tieteellinen (???) ihmiskoe ja huomaan tarkkailevani oloani ja elimistöni reaktioita huomattavasti enemmän, kuin normaalisti. Whole30 sivuilla on hauskasti kirjoitettu listaus, mitä minäkin päivänä voi odottaa. Jokainen tietenkin reagoi omalla tavallaan ja toiset saattavat olla "krapula" -tilassa useamman päivän ja joillekin ei tule ollenkaan halua tappaa ketään ;)

Me olemme nyt menossa päivässä numero 8. Miltä on tuntunut tähän asti? Päätin avata tuon Whole30-sivun listauksen ja suomentaa sen tähän lyhyesti tekstiä hiukan muunnellen.

Day 1: So what´s the big deal?

Olet hyvällä omallatunnolla nauttinut maittavan aamupalan ja mantelimaidolla höystetty kahvikin maistuu pienen alkujärkytyksen jälkeen ihan ookoolta. Töissä haukkaat omenan välipalaksi ja lounaaksi olet pakannut eväsrasiaan grillattua broileria ja tuoretta salaattia muutaman pähkinän kera. Päivälliseksi teet pizzaa, joka on höystetty itsetehdyllä BBQ-kastikkeella ja pizza on niin maukasta, ettet edes kaivannut juustoa kuorrutteeksi! Niin että mikä tässä niin vaikeaa olikaan?

Mutta miten kauan tämä olotila oikeasti kestää?

Totuus on, että tunnet voivasi hyvin, koska tiedät tekeväsi hyviä valintoja koko päivän mittaan. Ja hyvä niin. Pistä tämä fiilis muistiin ja kaiva se esiin niinä päivinä, kun koko homma alkaa käydä mielen päälle. Koska olet muuttanut radikaalisti syömistottumuksiasi, olosi tulee olemaan huono, ennen kuin se alkaa parantua.

Omat kokemukset: Ensimmäisenä päivänä juurikin tuntui siltä, että niin mikäs tässä nyt niin hankalaa on. Suunnittelimme koko viikon ruokalistan etukäteen ja ostimme viikon eväät kerralla kaappiin. Teimme myös energiapalleroita tiukan paikan varalle, kun nälkä kurnii ja täytyy nopeasti saada jotain naamaan, ettei kiukku iske. Valmistauduttu on ja ruoka on hyvää ja täyttävää.

Days 2-3: The Hangover

Kun heräät herätyskellosi soittoon päivänä numero kaksi, oletan samanlaista voittajafiilistä, kuin eilen. Mutta olosi onkin kurjaakin kurjempi. Päätä särkee ja olo on kuin olisit ollut viime yön viihteellä. Mutta kun et ole. Eli mitä hemmettiä oikein tapahtui?!

Niin muistatkos mitä vedit ennen kuin aloitit Whole30 -ohjelman? Hmm... Mitä enemmän scheissea edellisessä elämässäsi vedit, sitä hirveämpi olotilasi on nyt. Monet raportoivat pääsärystä, energianpuutteesta ja yleisestä huonovointisuudesta. Tämä on kuitenkin täysin normaalia. Kroppasi yrittää läpikäydä sen huonon ruuan, jota olet sinne tähän asti tunkenut ja varastoinut. Tämä menee kyllä ohi aikanaan. 

Omat kokemukset: Päivä numero kaksi vielä menetteli, mutta illalla aloin tuntemaan outoa tunnetta vatsassa. Ihan kuin olisi ollut nälkä vaikka olin juuri syönyt. No kaasuthan ne siellä mellestivät. Kolmas päivä olikin sitten jotain järkyttävää. Koko päivän oli vatsassa todella ikävät tunnelmat. Turvotti, kivisteli ja kouristeli. Kaikkinensa erittäin epämiellyttävä olla. Päivällä olin pyörtyä kupsahtaa työpöytäni ääreen. Yhtäkkiä iski kauhea pyörrytys ilman sen kummempaa syytä ja hetken aikaa tietokoneenruutu edessäni pyöri ympyrää. Päänsärkyä minulle ei tullut. Vielä.

Days 4-5: Kill ALL the things!

Neljäs päivä koittaa ja odotat kurjan olotilan jatkuvat edelleen. Mutta sen sijaan pääsi on yllättävän kirkas. Tästähän voikin tulla ihan hyvä päivä! Mutta kun tapaat hymyilevän puolisosi, tekee mielesi iskeä häntä päin pläsiä! Onneksi olkoon. Olet saavuttanut päivän numero 4.

Ei ole hajuakaan mistä raivo tulee ja miksi. Monet ohjelman noudattajat kuitenkin sen kokevat. Kaikki hermosolut ovat hereillä, itsehillintä on tuntematon sana ja ainoa ratkaisu ongelmaan tuntuu olevan tappaa kaikki. Älä huoli. Tämä vaihe menee kyllä ohi. Pahoittele käytöstäsi perheellesi ja työkavereillesi - niin kauniisti kuin suinkin kykenet ("turpa kiinni ja jätä mut rauhaan!" ei ehkä ole se kaunein tapa ilmaista asia). Hengitä syvään ja vedä vähän pataattia. Kyllä se siitä.

Todennäköinen syy tälle on se, että aivosi eivät ole kovin tyytyväinen kun kerrot niille, ettet VOI saada jotain ja olet hypännyt mukavuusalueesi ulkopuolelle. Tyytymättömät aivot ovat stressaantuneet, ahdistuneet ja peloissaan. Eikä tietenkään sovi unohtaa, että hormoonisi yrittävät epätoivoisesti sopeutua uusiin valintoihisi, suolistosi yrittää parantua, sinulla on ollu kolme päivää pää kipeä ja todellakin haluaisit suklaa-annoksesi! Niin että ehkäpä oikeastaan tiedämmekin mistä raivokohtaus johtuu...

Omat kokemukset: Päivä neljä meni kohdallani ihan hyvin. Vatsa oli vielä vähän outo, mutta loppupäivää kohti alkoi tuntua jo aika hyvältä. Mutta viidentenä päivänä iski kauhea väsy. Jouduin ajamaan reippaat 100km ja totuuden nimissä en muista ajomatkasta paljoakaan. Kotiinpäästyäni vedin kolmen tunnin päikkärit, kun ensin olin vetäissyt nassuun 600mg buranaa taltuttamaan migreenikohtausta. Mutta eipähän ole turvottanut ollenkaan! Enkä kokenut raivokohtaustakaan.

Days 6-7: I just want a nap...

Olet selvinnyt kuudenteen päivään ilman, että vedit ketään pataan. Tänään ei ole energiaa edes ajatella tekevänsä niin! Kymmeneltä aamulla mietit, voisitko ottaa päikkärit työpöytäsi alla. Päivän mittaan työpöytäsi alkaa muuttua silmissäsi houkuttelevaksi ihanaksi pehmeäksi tyynyksi kovan puisen pinnan sijaan.

Menet nukkumaan kahdeksalta illalla ja heräät yhdentoista tunnin unien jälkeen olotilaan, kuin et olisi levännyt yhtään.

Eikös tämän dieetin pitänyt nostaa energiatasoja? Kyllä...pidemmällä juoksulla. Juuri nyt elimistösi yrittää opetella, ettei se voi tukeutua niihin helpossa muodossa oleviin energianlähteisiin, joihin se on tottunut. Kaukana ovat ne ajat korvapuustista ja cappuchinosta. Elimistösi on opettelemassa tehokasta tapaa käyttää rasvaa ja proteiinia energianaan ja se vaatii enemmän ponnisteluja - ja vähän aikaa. 

Omat kokemukset: Minulle väsypäivä iski päivälle numero 5. Kuten kerroinkin, kolmen tunnin päikkärit tuli vedettyä keskellä kirkasta päivää eikä tehnyt edes tiukkaa. Seitsemältä olisin voinut käydä takaisin nukkumaan, mutta ei auttanut kuin huitaista pannu vahvaa kahvia nassuun ja lähteä yövuoroon valvomaan... Tuli myös todistettua se, että valitettavasti vatsani reagoi päivän toiseen kahviin negatiivisella tavalla, joten mikäli tämä ei helpota, niin voin sanoa hyvästit iltapäiväannokselleni tai näyttää viidennellä kuulla raskaana olevalta naiselta. Elämä on täynnä valintoja.

Viikko haastetta takana ja kolme edessä. Jotta tästä postauksesta ei tule liian pitkää, pätkin tämän osiin ja jatkan raportointia kunhan tässä eteenpäin päästään. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Luvassa on vissiinkin vaikeita päiviä edessä...