Muuttamisesta.

Täällä Australiassa on hieman erilaiset systeemit vuokra-asunnon hakemisen ja sopimusten kanssa. Prosessi voi olla melko tuskaisakin, mutta meillä kävi tällä kertaa varsin helposti saada kämppä Brisbanesta. Meidän kaveri Tuomas kävi muutamassa näytössä, mutta tätä kyseistä asuntoa hän ei päässyt katsomaan. Näyttö oli kyllä sovittu, mutta jonkinlainen informaatiokatkos oli vuokravälitysfirman kanssa ja Tuomas sekä agentti odottelivat toisiansa eri paikoissa. Kyseinen talo on maksimissaan 2 vuotta vanha ja kuvat olivat asunnosta selkeät ja pohjapiirrustuskin ilmoituksesta löytyi, joten uskallettiin hakea asuntoa näkemättä. Tätä en suosittele vanhemmille kohteille tässä maassa, koska kuvat voivat puhua aivan eri kieltä, kuin mitä todellisuus on. Melko kamalia asuntoja tuli Bunburyssa nähtyä, kun nykyistä kämppää etsimme.

Hommahan menee lyhytkäisyydessään niin, että soitetaan agentille ja kysytään milloin asunnossa olisi näyttö. Mennään näyttöön ja joko saadaan agentilta hakulomake käteen, se lähetään sähköpostitse tai kaivetaan vuokravälitysfirman nettisivuilta. Läpyskän täyttää kukin vuokralainen eli me molemmat täytimme omat noin 5-7 sivuiset hakemukset ja täytimme mm. kohdan, jossa kysellään suosittelijoita. Juu kyllä vain. Täällä vuokra-asuntoa hakiessa suosittelijat ovat elintärkeitä ja meidän tapauksessa suosittelijoita olivat esimerkiksi nykyisen asunnon agentti, kollega ja ystävä. Tässä kyseisessä tapauksessa kaksi kolmesta suosittelijasta täytyi olla Australian kansalainen.

Lisäksi hakemuksen liitteeksi vaaditaan sadan pisteen verran henkilöllisyystodistuksia. Tästä pistebingosta olen aikaisemminkin täällä blogissa kirjoitellut ja kyse on siis siitä, että erilaisilla dokumenteilla todistat olevasi sinä. Esimerkiksi passista saa tietyn määrän pojoja ja Australialaisesta ajokortista taas toisen määrän pisteitä. Me liitimme hakemukseen passin, ajokortin ja medicare-kortin eli paikallisen Kela-kortin. Näistä kertyi 100 pistettä. Lisäksi liitimme hakemukseen säästötilimme tiliotteen, josta käy ilmi paljonko dollareita kummallakin meistä on kasassa osoittaaksemme maksukykymme, sillä töitähän meillä Brisbanessa ei vielä ole.

Lisäksi kirjoitimme agentille ja omistajalle kirjeen, jossa kehuimme olevamme hyviä vuokralaisia, maksavamme vuokran aina ajoissa ja vakuutimme, että pidämme hyvää huolta asunnosta. Kehuimme myös kissojamme ja olimme erikseen pyytäneet nykyiseltä agentilta kissoillekin suositukset, josta käy ilmi, etteivät ne ole mitään vahinkoa asunnolle aiheuttaneet. Lisäksi liitimme kirjeeseen vielä kuvia asunnostamme ja kissojen naamavärkit, jolla haimme söpöyspisteitä tottakai.

Skannasimme kaiken tämän ja lähetimme agentille. Agentti luki hakemuksemme läpi ja välitti sen omistajalle. Koska olimme kirjoittaneet hakemukseemme, että olemme valmiit maksamaan 3-6kk vuokran etukäteen (lupasimme tämän siksi, ettei meitä hylätä työttömyyden takia) ja tästä johtuen seuraavana päivänä tulikin soitto, että omistaja on hyväksynyt hakemuksemme ja vuokrasopimus tulee perästä!

Olipas helpotus! Kovin montaa asuntoa ei nimittäin ole vapaana, joka kattimuksetkin majoittaisi.

Saimme sopimuksen tänään sähköpostilla ja se vasta onkin kevyttä iltalukemista! Liitteenä oli 11-sivuinen taloyhtiön säännösläpyskä, jonka lukeminen näin yövuorossa oli vähän tuskaisaa... Siitä läpyskästä löytyy mm. kohta, jossa sanotaan, ettei parvekkeelta saa laittaa roikkumaan mitään niin, että se näkyy parvekkeen kaiteen ulkopuolelle. Esimerkiksi petivaatteet tai käsipyyhe! Jos jotain parvekkeelta haluaa roikottaa, on siitä pyydettävä kirjallinen lupa. Ikkunoihin ei myöskään saa liimailla mainoksia ja eläimille täytyy olla lupa asua talossa ja niistä kuulemma pitäisi taloyhtiölle kuvakin toimittaa! Niin ja roskata ei saa. Sekin mainitaan erikseen.

Myös itse sopimus on 11 sivua pitkä ja täynnä pientä tekstiä. Vuokrasopimukset täällä tehdään määräaikaisiksi ja valittavana on joko 6kk tai 12kk pitkä sopimus. Meidän tapauksessa vuokra maksetaan viikottain (Bunburyn kämpässä maksamme kahden viikon välein). Kun asuntoon muutamme, on meidän täytettävä vikalappunen/asunnon kunnon tarkastuslappunen ja palautettava se agentille kolmen päivän sisällä. Heillä sentään on kaksi viikkoa aikaa palauttaa kopio siitä meille. Sopimuksessa on pitkä lista asioista, mitä asunnossa ei saa tehdä. Mm. nauloja ja ruuveja täällä ei seiniin nakkailla ilman kirjallista pyyntöä ja pyynnön hyväksyntää. Täällä käytetäänkin paljon tarrakiinnitystä tauluissa ja peileissä, joista ei jää jälkiä seinään kun ne poistetaan. Ihan järkevää mielestäni.

Poismuuttaessa asunto on tietenkin siivottava ja mahdollinen puutarha nypittävä kuntoon. Kokolattiamatot täytyy pesettää firmalla ja osoittaa siitä kuitti agentille. Ja jos asunnossa on pidetty lemmikkejä, on paikalle tilattava tuholaistorjuja, joka myrkyttää asunnon. Tästäkin on todisteeksi esitettävä kuitti.

Meidän uusi koti on jonkinsortin luksustaloyhtiö. Naapurissa on luksushotelli ja meidän vuokraan kuuluu sali, uima-allas, spa-alue ja sauna. Asuntomme on ylimmässä kerroksessa ja meillä on kaksi parveketta, pyykinkuivaaja ja astianpesukone, jota onkin kaipailtu ;)

Tässä pieni sneak peek tulevasta asuinympäristöstä.

Apteekissa.

Ajattelin vähän kertoa millainen paikka apteekki on näillä nurkilla. En tiedä miten asiat on itärannikolla, mutta näin täällä meillä Bunburyssa WA:ssa. Mistähän aloittaisin...

Noh. Ensinnäkin miten apteekissa asioidaan. Jos olet hakemassa reseptillä lääkettä, marssit tiskille jossa lukee "Scripts in" ja apteekkiapulainen ottaa reseptisi vastaan. Siinä sitten käydään läpi mitä tulit hakemaan ja voit joko odottaa paikanpäällä tai tulla hakemaan lääkkeesi myöhemmin. En tiedä/muista miten Suomessa on, mutta täällä voit myös hakea toisen henkilön lääkkeet, esim. puolisosi tai äitisi puolesta. 

Reseptisi menee Dispensary Assistantin käsittelyyn eli tytölle, jolla ei tarvitse olla mitään koulutusta, ja hän etsii oikean lääkepurkin hyllyltä. Tässä on eroja apteekkien välillä ja esim. yhdessä pienessä apteekissa on oikein robotti (wau!!) ja farmaseutti itse näpyttelee tietokonetta ja saa robotista lääkepurkin. Mutta palataas tähän vanhanaikaisempaan systeemiin. Kun lääkepurkki on resepteineen korissa, se kiikutetaan vuorossa olevalle farmaseutille näytettäväksi ja hän kuittaa puumerkillä, että juu oikeaa kamaa on. Farmaseutteja saattaa olla vain yksi kappale vuorossa ihan keskisuuressa apteekissakin.

Seuraavaksi Pharmacy Assistant eli edelleen tyttö ilman koulutusta (toki koulutustakin saattaa olla takana, mutta ei ole pakko hei) huutelee henkilöä nimellä ja sitten tiskiltä, (ilman mitään yksityisyyssuojaa) annetaan lääke asiakkaalle. Jos tarve vaatii, niin sitten farmaseutti voi tulla paikalle selittämään asiasta enemmän, mutta monesti ei. Assistentti ottaa rahat ja toivottaa hyvät päivänjatkot.

Entäpäs jos on flunssa iskenyt tai heinänuha vaivaa? Menet kärkkymään tiskille ja pian sinua palvelee apteekkiapulainen (Pharmacy Assistant) ja kyselee, että kuinkas voin auttaa. Ai että päätä särkee. No mitäs tekis mieli? Meillä on tällaista panadolia sekä kodeiinilla että ilman ja ibuprofeiinia samoin. Kodeiinia siis käytetään paljon ihan perussärkylääkkeissä ja tottakai ihmiset jää siihen koukkuun. Jos asiakas on vähän hämärän näköinen, pyydetään näyttämään ajokortti ja ostotapahtuma kirjataan rekisteriin, jonka koko WA:n (mahdollisesti koko Australian) apteekit näkevät ja myös poliisi pääsee rekisteriin käsiksi. Näin voidaan seurata, jos joku narkki käy joka päivä eri apteekista ostamassa paketin. No palataas siihen ostotapahtumaan. Asiakkaalta kysellään, että oletkos käyttänyt tätä ennen ja onkos muita lääkkeitä samaan aikaan käytössä. Apteekkiapulaisen täytyy muistaa mitä kysyä minkäkin lääkkeen kohdalla ja esim. tietyt flunssalääkkeet eivät sovi, jos on verenpaineongelmaa yms. Ja siis muistutan vielä, ettei sillä apulaisella tarvinnut olla sitä koulutusta.

Ibuprofeiinia ja panadolia löytyy ihan perus ruokakaupastakin, mutta ei sentään kodeiinilla maustettua. Mutta vaikka sitä 200mg (vahvin mitä löytyy) ibuporeiinia saa Colesilta ja Wolliesilta, niin silti ne pidetään apteekissa tiskin takana ja niitä pitää pyytää erikseen. Siellä tiskin takana on myös Strepsilsit ja nenäsumutteet. Näin.

Mitäs muuta apteekista saa? No sieltähän saa melkein mitä vaan!! Tekisikö mieli vaikka namuja tai onko vessapaperi lopussa? Entä mites olisi pehmolelu tai tarttisitko ehdä valokuvalle kehykset? Juu näitä myydään apteekissakin. Ei toki niissä pienemmissä, mutta valikoima voi olla aika merkillinen näin suomalaisittain tarkasteltuna. 

Nappasin kuvan yhdestä apteekin mainoksesta. Että mm. tällaista. Seuraavalla sivulla mainostetiin asfalttiliituja lapsille.

Koululomat. Huoh...

Täällä on juuri menossa koululoma. Australiassa kouluvuosi on jaettu neljään jaksoon ja jokaisen jakson välissä on kahden viikon loma. Koko kaupunki tuntuu menevän sekaisin koululomien aikaan. Kamala hössötys alkaa jo ennen lomien alkua ja kun lomat pamahtavat päälle, on kaikki yhtäkkiä aivan vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun. Mielestäni Suomessa koulujen lomia ei normi-ihminen huomaa yhtä räikeästi kuin täällä. 

Leikkipuistot ovat tupaten täynnä kakaroita ja parkkipaikat täynnä autoja. Ja koska parkkipaikat ovat täynnä (suuria) autoja, on myös lähistön nurmikotkin täynnä autoja, kun sinne parkkikselle ei enää mahdu. Ruuhkaa puistossa. Tänään olin asiakkaan kanssa leikkipuistossa aamupäivällä ja tuntia myöhemmin paikka oli ihan packed up, niin kuin täällä sanotaan. 

Kaupungissa on tarjolla jos jonkinlaista ilmaisohjelmaa. Mm. kauppakeskuksissa saa lapsensa naaman maalauttaa komeaksi, mennä askartelemaan erilaisia asioita ja toki leffateatteri on myös täynnä pientä väkeä. 

Eikö Aussilapsi osaa viihdyttää itse itseään tai leikkiä keskenään toisten lasten kanssa, kun joka päivälle tuntuu olevan pakko aikuisen keksiä ajanvietettä? Jos joku paikallinen äiti tai isä osaa tämän school holidays -härdellin selittää, niin por favor. 

Toinen asia, mitä olen täällä lapsiin liittyen ihmetellyt, on korvien lävistäminen. Niillä pienemmilläkin (jopa vauvalla olen bongannut) on korvissa reijät ja ihan oikeat korvakorut. Tänäänkin n. vuoden ikäisellä killui korvissa söpöt hopearenkaat. Oi miksi??

Huomioita osa 2

Jatkanpas omituisten huomioitten parissa. Niitä on taas kertynyt aikamoinen liuta.

1. Pistokkeet
Näille pisteet. Napukasta painamalla saa joko virtaa tai sitten ei saa. Tosi kätsy esim. napsutella sähköt pois ukkosen aikaan ja muutenkin.

2. Suihkut
Täällä tykätään jostain syystä kiinteistä suihkuista. Meillä on ihan sellainen normaalikin tuon kiinteän lisäksi, mutta sille taas ei ole telinettä, että sen saisi ylös kiinni johonkin. Olen myös huomannut, että kun on suihkussa, ei talossa voi yhtäaikaa laskea tiskivettä tai pestä pyykkiä. Nimittäin suihkussaolija saa silloin vain kylmää vettä...Ilmeisesti kuuma vesi ei riitä kuin yhteen putkeen kerrallaan.

3. Autot
Hyvin monella täällä on ISO auto. Parkkipaikat käyvät pieneksi, kun vieressä on mammutin kokoinen kulkupeli. Joka toisella teinillä on myös turbo. Bensasyöppö, josta lähtee kova ääni. Täällä penskat harrastavat jonkinlaista rallittelua keskellä yötä ja välillä pläjäyttävät talon seinästä läpi, kun ei oikein pysykään lapasessa. Ja ihmisiä kuolee. Juu kyllä, aivan oikein. Täällä olomme aikana olen jo monta sellaista uutista lukenut, että on autolla ajettu makuuhuoneeseen tai kauppaan sisään. Autolla myös ajetaan lyhyemmätkin matkat, ihan jopa naapuriin. Kunhan ei vaan tartte kävellä. Hyvin on jenkkimeininki tässä suhteessa.

4. Myrskyt
Täällä meillä Länsi-Australiassa South West kolkassa on talven mittaan ollut aikamoisia myrskyjä. Kun täällä sataa, sataa sitten kunnolla. Sade ja tuuli alkavat silmänräpäyksessä. On kuin joku vääntäisi tuulettimen ja vesihanan täysille. Yhtä nopeasti ne sitten loppuvatkin. Otin videolle erästä mylläkkää, joskin todellisuus ei ihan videolta välity. Ja tuuli ja sade yltyivät tuosta vielä entisestään myöhemmin.

5. Linnut
Tämä on lintubongareitten paratiisi. Meidänkin pihalta olen bongannut monia erilaisia lajeja ja olen opetellut kuuntelemaan, miltä mikäkin kuullostaa. Osaan sanoa, koska vihreä ringneck papukaija on meidän pihapuussa, miltä kuullostaa Magpie (angry bird, käy päälle), miten käyttäytyy Willy Wagtail puolustaessaan pesäänsä ja miltä kuullostaa, kun valkoiset papukaijat lentävät yli. Monenkirjavaa tirppaa löytyy ja pienimmät pikkulinnut ovat todella pieniä ja äärettömän suloisia. (Lintujen kuvat by google).

Magpie alias angry bird

Tämä käy syömässä brushtreen kukkasia (kuva viimeisenä). Tirpan nimeä en tiedä.

Australian ringneck parrot

White cockatoo

Willy Wagtail

6. Drive-in Alko
Täällä voi viinakaupassa käydä autolla. Tytöt sitten lastaavat ostokset takakonttiisi ilman, että autosta tarvitsee edes poistua. Täällä ei alkoholikaupalla ole monopoliasemaa, vaan useita eri ketjuja löytyy. Alkoholia mainostetaan ja sitä myydään tarjouksessa. Onpa täällä tällä hetkellä joku arpajainenkin, jossa voi voittaa vuoden kaljat... Australiaiset juovat paljon alkoholia. Puhtaaksi viinaksi käännettynä ihan himpun verran enemmän kuin Suomalaiset. Täällä vaan juodaan kaljaa ja viiniä, Suomessa väkeviä.

7. Jumppakäytännöt
Olen aikasemmin maininnut, että ryhmäliikuntasalin lattia muistuttaa Ruotsin laivaa = ällö. Pari muutakin seikkaa olen huomannut. Ensinnäkin musiikit on täysillä. Korvat soiden lähden jumpasta kotiin. Toisekseen esim. Bodypump tunnille tullaan myöhässä. Toiset vetää jo verryttelyä, kun tätit tulevat paikalle ja alkavat keräämään kamoja. Ne jotka eivät tiedä, niin pumpissa tarvitaan tanko, erikokoisia levypainoja ja steppilauta. Näitä myös innolla viedään pois omille paikoilleen kesken tunnin. Bodybalancesta taas lähdetään pois keskenkaiken. Puolet salista tyhjenee ennen loppurentoutusta. Loppujen lopuksi pikkuasioita, mutta ärsyttäviä ja häiritseviä.

8. Työkulttuuri
Täällä työntekijän työpaikka ei ole niin suojattu, kuin Suomessa. Esimerkiksi kaivoksella, jossa käyn tekemässä keikkaa, sai eräs laborantti potkut ihan vain siksi, kun hänestä ei pidetty. Kieli ruskeana saa mennä ja mistään ei saisi valittaa tai kenkää tulee helposti. Myös työnhaku on erilaista. CV eli Resume on pitkä kuin nälkävuosi ja siihen voi listata asioita laidasta laitaan. Resumen ja itse hakemuksen lisäksi jotkut pyytävät kirjoittamaan Selection Criteria. Siinä vastataan ilmoituksessa listattuihin vaatimuksiin. Vaatimuksissa voi olla lista ehdottomista kriteereista ja lista ei-pakollisista mutta suotavista. Näihin sitten kehutaan itseään maasta taivaaseen ja koitetaan erottua joukosta.

Brushtree. Nämä ovat loistossaan tällä hetkellä, niin kuin monet muutkin kukat täällä. Ja kyseessä on siis puu.

Naisten muoti - tai muodittomuus.

Täällä näkee naisten päällä jos jonkinlaista riepua. Suurinosa on sellaista mallia, etten ikinä koskisikaan. Päivittelin jo aikaisemmin baarishokkia, kun suu auki tuijottelin mitä ihmisillä oli päällä. Tässäpä muutama kuva internetin ihmeellisestä maailmasta. Näitä näkee siis ihan jokapäiväisessä katukuvassa.

Pahoittelut, että rikon verkkokalvonne...

Itse olen pysynyt perus t-paidoissa ja huppareissa. Valitettavasti on tullut huomattua miten huonolaatuisia vaatteet täällä ovat. Puuvillainen paita nukkaantuu jo ennen ensimmäistä pesuaan! Jopa Roxyn toppi nukkaantui heti, vaikka luulisi sillä hintaa jo saavan laadukkaampaa. Täytyykö vaatteet ostaa urheilukaupasta, että edes jonkinlaista vastinetta saisi rahoillensa...

Värikästä putkea.

Shortsiasu taas muotia!

Peplum-toppi. Ihana hörsötin!

*sanaton*

Näitä näkee paljon. Valitettavasti...

Tämä ihana luomus tarjouksessa - vain 245$!!

 

Näitä kavioita en omaan jalkaani laittaisi...

Joku ihme mieltymys piikkeihin...

Sopii joka mekon kanssa.

Outouksia.

Täällä asuessa vastaan tulee jatkuvasti outouksia, jotka ovat eritavalla kuin kotomaassa. Kirjoitin eritavalla, koska en halua käyttää sanaa huonommin (vaikka ne huonommin olisivatkin). Uusi maa, uudet kujeet, uudet tavat jne. Jos tänne haluaa sopeutua kunnolla, on turha ajatella asioista, että onpa tämäkin nyt p***eestä ja kyllä Suomessa vaan... Siksi yritänkin ottaa ärsytyksen aiheet kulttuurieroina ja yleensä aikansa kun ärsyttää, alkaa asiaan tottumaan ja ärsytys lievenee.

Ihan hirveän pitkää listaa en vielä ole saanut ärsytyksiä aikaiseksi, mutta pari asiaa on vähän kismittänyt. 

Sähköpostit. Olen hakenut vaikka kuinka ja montaa työpaikkaa ja kysellyt peräänkin, mutta en ole saanut vastauksia. Parista paikasta on laitettu viesti, että et nyt valitettavasti tällä kertaa valikoitunut, mutta esimerkiksi yhdestä labrapaikasta kyselin sähköpostitse perään, että no onkos mitään uutta rintamalla. Hiljaisuus. Ei siis kertakaikkiaan mitään vastakaikua. Suomessahan me osataan tämän sähköinen kommunikointi erittäin hyvin ja yleensä ihmisiltä saa vastauksen ja vieläpä suhteellisen nopeasti. Nämä täällä taitavat olla puhelinkansaa ja päätinkin nyt aloittaa soittelemaan hakemiini paikkoihin perään viestittelyn sijasta. 

Puhelinrakkaudesta kertoo sekin, että esimerkiksi osoitteenmuutosta ei moneenkaan paikkaan voi tehdä sähköisesti vaan soittamalla. Juurikin soittelin (jonotin ensin 20min) immigrationille päivittääkseni osoitetietomme. Täällä työntekijöillä on oltava verotusnumero (tax file number) ja osoitteen voi sinne muuttaa vain soittamalla (jonotusajaksi ilmoitetiin puoli tuntia, en jonottanut), käymällä paikalla (lähin toimisto Perthissä) tai postittamalla kaavake, jonka saa tulostettu heidän sivuiltaan. No ehkäpä tässä tapauksessa kusti saa polkea, mikäli jonotusaika on seuraavalla yrittämälläkin yhtä pitkä.

Laskujen maksu. Me Suomessa olemme tottuneet saamaan laskun mukana tilinumeron mihin lasku maksetaan omasta verkkopankista. Kätevää ja helppoa. Meille putkahti tällä viikolla ensimmäinen sähkölasku (joka oli yllättävän iso!!) ja ihmettelimme mihin tämä oikein maksetaan. Vaihtoehtoja oli monta. Pystyi maksaa postissa, soittamalla ja kertomalla pankkikortin numeron, sähkölaitoksen sivujen kautta (vaatii rekisteröinnin) ja mitähän muita vaihtoehtoja siinä olikaan. Päätimme rekisteröityä sivuille, joka ei käynytkään niin helposti. Rekisteröityminen sinänsä oli ihan helppo nakki, mutta emme päässeet kirjautumaan sivuille vaikka kuinka yritimme. Uutta salasanaa ei saanut tilattua ja sivuilla sanottiin, että jos on ongelmia, niin soita. Kas kummaa, taas saisi soittaa. No ei soitettu vaan jumpattiin uudelleen kirjautumisen kanssa toisena päivänä ja jotenkin ihmeen kaupalla päästiin lopulta sisälle. Päästiin maksamaan lasku, joka siis veloitetaan kortilta suoraan ja mikä tässä oli närästyksenaiheena, oli ylimääräinen maksu kortin käytöstä. Joo-o. Laskujen maksu maksaa!! Tässä tapauksessa 0,53% laskun summasta, joka lisätään seuraavaan laskuun. Siis ihan älytöntä! Mihin saa valittaa?? Kuluttaja-asiamies??!! Sinnekin varmaan pitäisi soittaa ja jonottaa puoli päivää.

Talot. Meillä kävi eilen handyman eli yleismieskorjaaja, joka laitteli repsottavia paikkoja kuntoon, joista oltiin listattu vuokranantajalle. Meillä oli ulko-oven alla parin sentin rako, josta mukavasti (?) puhaltaa tuuli sisään. Ei se näin kesällä mitään, mutta talvi arveluttaa ja eipä ole kovin energiatehokastakaan. Handyman laittoi oveen uuden listan ja silti sinne jäi vielä pieni rako. Mainitsin tästä ja ukkeli sanoi, että joo näissä vanhoissa taloissa on kaikki vähän vinossa ja tuo on paras mitä hän pystyi nyt tekemään. Että sillälailla. Vastasin miehelle, että jospa mulla olisi joskus uusi koti. Sitä odotellessa.

Meillä on tässä 6kk vuokrasopimus josta siis jälkellä vielä 5kk. Olen mielenkiinnosta selaillut vuokrataloja ja löysin aivan ihanan ja rempatun talon, joka oli lähempänä keskustaa ja merta ja vieläpä halvempi!! Miten voi olla? No välillä näitä tupsahtaa eteen. Vielä ei tietenkään mitään voida hakea, mutta katsellahan aina saa valmiiksi. Joskus parin kolmen kuukauden päästä voidaan oikeasti vähän alkaa kartoittamaan markkinoita ja miettiä vaihtoa, mikäli sopiva tulee eteen. Hyvähän tämäkin on, mutta ehkä voisi olla paremmassakin kunnossa. Eli jos löytyy parempikuntoinen suht samanhintainen ja hyvältä paikalta, niin vaihdetaan. Mutta siihen asti elellään tässä meidän mökkerössä. Saatiin vihdoin vähän mattoja lattioille ja tämä alkaa tuntua jo enemmän kodilta, joten eiköhän tässäkin viihdytä vallan hyvin :) Laittelen kuvia sitten myöhemmin, kunhan niitä ensin otetaan. Työhuone/vierashuone on vielä ihan tyhjä ja muutenkin on pientä askartelua ennen kuin viitsin kuvailla.

Näitten ärsytysten vastapainoksi voisin vielä loppukevennykseksi kertoa eilisestä. Olimme nähneet kauppojen seinillä mainoksia vammais-/terapiaratsastuskeskuksesta, joka etsii vapaaehtoistyöntekijöitä. Eilen aamulla oli infopäivä tallilla ja saimme Maijulta kyydin. Meille esiteltiin paikkaa, näytettiin demoratsastusta, esiteltiin hevosia ja kerrottiin tehtävistä. Ilmottauduimme mukaan ja aloitamme siellä ensi viikolla :) Ilmoitin itseni heppahenkilöksi ja Annu taas pääsee touhuamaan lasten ja nuorten kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Molemmille jotakin siis. Vaikutti todella mukavalta paikalta ja varmasti siitä saa itselleen paljon.

Kun puhuimme managerille, että meillä ei ole kyytiä, mutta haluttaisiin tulla tänne hommiin, hän esitteli meidän jengille ja johan löytyi kimppakyyti yhdelle päivälle :) Näin ne hommat järjestyy kun avaa suunsa eikä tarvitse jäädä kotiin nyhjäämään siksi, ettei ole kulkupeliä. Kerrottakoon vielä, että tallin ympäristössä asustelee kymmeniä kenguruita!! Että sellainen boonus vielä ;) Mukava päästä tekemään jotain ja saahan siitä mukavan merkinnän CV:een sekä mahdollisesti suosittelijoita. Hyvällä tuurilla saattaa ehkä joskus päästä itsekin hevosen selkään. Sehän sopisi mulle!