Joulu.

Hyvää joulua!

Talikon varteen.

Sattumalta huomasin "omalla" tallilla auki olevan viikonloppu tallityöntekijän paikan. Hetken aikaa asiaa pohdin ja vielä saman päivän aikana kilautin ilmoituksessa olleeseen numeroon. Kerroin rehellisesti, että pahemmin kokemusta ei ole, mutta hepat on tutut ja asun aika lähellä. Tästä tallin omistaja innostui ja kutsui minut haastatteluun. Viikko sitten kävin haastattelussa ja sain paikan! Eli minusta tuli palkallinen tallityttö :D

Teen siis lauantaivuoron ja tehtäviin kuuluu hevosten ruokkiminen aamulla ja karsinoitten putsaus. Välillä voi lähteä kotiin ja tulla tallille takaisin, kun tunnit on ohi, ruokkia hepat ja viedä ne tarhoihin. Taas voi kipaista kotona ja mennä illemmalla ottamaan hevoset sisälle ja antaa ruoka. Eli miinuksena hommassa on, että siihen menee koko päivä ja ilta venyy pitkäksi.

Työ on kuitenkin hyvää vastapainoa oikealle työlleni sekä psyykkisesti että fyysisesti. Päivätyössäni alan tekemään 80% työaikaa ja olen siis maanantait vapaalla. Näin saan 2 peräkkäistä vapaapäivää. Rahallisestihan varmasti häviän jonkun verran, mutta toisaalta toivon saavani tallityöstä henkistä pääomaa sillä hinnalla. Eikä mielestäni tässä maailmassa tärkeintä aina ole se raha. Valitettavan usein se nykymaailmassa on se, joka puhuu.

Vähän tietysti jännittää olla vastuussa jonkun toisen eläimistä (isoista sellaisista), mutta etu on tietenkin se, että suurinosa niistä on ennestään tuttuja. Lisäksi jänskättää tarkenenko tallissa myös pakkasilla :D (voihan se olla, että tulee jopa hiki talikkoa heilutellessa...)

Uusi koti

Nyt on muutto takana ja nettikin jälleen käytössä sekä selkä kunnossa. Aivan ongelmitta ei selvitty vaan muutettiin ilman avaimia! Eli toimisto, josta avaimet piti perjantaina hakea, sulki ovensa klo 15. Soitin etukäteen, että voisivatko joustaa 15min, mutta eivät voineet. Näinpä ollen jouduimme tilaamaan ovenavauksen lauantaille ja pulittamaan siitä 50e. Ja ovethan oli jätettävä auki, jotta joka kuorman kohdalla ei sitä viittäkymppiä tarvinnut kärsiä. No onneksi rosvot eivät räntäsateessa tykänneet liikkua ja kaikki tavarat pysyivät meidän omistuksessa.

Jo heti kesken muuttopuuhien meille molemmille tuli tunne, että tämä asunto tuntuu kodilta. Olemme olleet tyytyväisiä, että päätimme asunnon ottaa. Pieni mutka työmatkassa ja muutaman kympin korotus vastikkeessa on sen arvoista, että kotiovelta pääsee metsäpolulle, pihalla tervehtii pikkulinnut ja ympärillä ei näy kerrostaloja. Ja täällä "maalla" on jopa luntakin, mitä esim. työpaikalla on vain hahtuva maan peitteenä :)

Tavarat alkaa olla purettu, mitä nyt muutama juttu vielä etsii paikkaana ja pahvilaatikotkin pitäisi jonnekin survaista. Meillä on ulkovarasto ja en mielelläni sinne laatikoita laittaisi pehmentymään. Noita kun vielä tarvitaan sitä THE muuttoa varten, koska se sitten ikinä onkaan.

(Google kuvahaku)

Elämä on yllätyksien mestari!

Bongasin n. viikko sitten Dundernewsissa ilmoitukseen, jossa pariskunta etsii 8kk pojalleen lastenhoitajaa Brisbaneen. Nainen on suomalainen ja mies aussi ja molemmat ovat eläinlääkäreitä. Kotoa löytyy kissoja, koiria ja kanoja. Vinkkasin asiasta A:lle, että eihän se ota jos ei annakaan laittaa mailia ja kysäistä. A on tottakai ylikoulutettu sairaanhoitajan papereillaan, mutta mikä estää kysymästä :)

Pari päivää sitten A sai vastauksen mailiinsa ja ilmoituksen jättänyt nainen vaikutti melko innokkaalta A:n kokemuksesta ja pätevyydestä! Valitettavasti näin äkkiseltään tutkittuna näyttäisi siltä, ettei sellaista viisumia ole, jolla pääsisimme Brisbaneen ja A voisi mennä lapsenhoitajaksi tähän perheeseen. Minä taas innostuin ajatuksesta opiskella oppisopimuksella eläintenhoitajaksi pariskunnan klinikalla. Kaiken kukkuraksi vielä paljastui, että heillä on kaksi Devon Rexiä!! Alkaa vaikuttamaan jo lähes kohtalolta :D

Nainen lupasi selvitellä porsaanreikiä, josko jotain viisumia olisi mahdollista hakea. Jos ainoaksi vaihtoehdoksi paljastuisi sellainen viisumi, mitä ei voi päivittää permanentiksi, niin sitten näkisin järkevämpänä pysyä nykyisessä suunnitelmassa. Landeviisumin kun voi helposti päivittää pienellä rahalla pysyväksi kahden vuoden lännessa oleskelun jälkeen ja sitten olisimmekin vapaita liikkumaan minne päin Australiaa ikinä mieli halajaa.

Mutta katsotaan mielenkiinnolla, mitä Immigrationin sivuilta löytyy ja löytyisikö mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa. Jos sattuisi tuuri ja tällainen oljenkorsi jostain löytyisi, niin sitten meidän lähtö DownUnder olisi jo mahdollisesti tämän kevään aikana! Hui!

5 - 4 = 1

Vietiin kirppikselle viisi pahvilaatikollista tavaraa. Puolessa välissä viikkoa vielä täydenneltiin hyllyjä parilla sylillisellä. Takaisin kotiin tuli yksi laatikollinen ja n. 205e, kun pöytävuokra miinustettiin saldosta. Melko kannattavaa bisnestä :)

Myös koti alkaa pian olla paketissa. Laatikoita on nurkissa jo isot pinot ja pikkuhiljaa alkaa pakattava loppua. Ihan kaikkea ei voi heittää vielä pakettiin, täytyyhän sitä jostain kai syödäkin. Perjantaina saadaan avaimet ja muuttoauto ja heitetään ehkäpä yksi keikka uudelle asunnolle. Tsekataan onko jotain siivottavaa ja sitten lauantaina kuskataan loput kamat. Viime viikkoisen ratsastusonnettomuuden jäljiltä alkaa pääkin jo liikkua, joten enköhän suoriudu osaltani muutosta ihan hyvin. (Ellen taas tumpsahda maneesin pohjalle tiistaina...)

"Maalaiselämä", here we come :)

Kolme murua.

Meidän armaat ottavat syksyn rennosti ja mielellään lämpimästä viltin alla. Mocca (ruskeanaamio 2,5v), on ollut syksyn melko äksy ja kähisee kavereilleen välillä, kun menee herne nenukkiin. Nuorimmainen 7kk ikäinen Coral (kilpikonnanaamiovalkoinen) taas on koko ajan tyytyväinen ja purisee jatkuvasti. Mangosta (musta, vajaa 2,5v) taas on alkanut kuoriutua sylikissa. Yleensä hän ei ole kauheasti syliin tullut, tai jos on, ei ole saanut silittää. Mutta nykyisin neitokainen tulee syliin mössöttämään ja purisemaan. Elämä ilman tätä kolmikkoa olisi todella paljon köyhempää, vaikka välillä ottavatkin hermon päälle ;)

Lisää postia.

Sain Verotoimistolta pyytämäni palkkaerittelyt, joissa näkyy työnantajat, sekä tienattu palkka kultakin vuodelta. Kysyin Vetassessilta pitäisikö minun lähettää nämäkin todistukset, koska hehän vaativat todistamaan kahdella tavalla, että työ on ollut palkallista. Vastaus kuului, että jos luulen verotustodistuksen tukevan hakemustani, niin olisi hyvä se lähettää. Vietiin eilen kirje postiin jälleen EMS-kirjeenä. Toivotaan, että tällä kertaa kusti polkee vähän nopeammin.

Vetassessin sivuilta olen seuraillut, onko hakemukseni liikkunut virastossa minnekään. Ja eipä se kyllä ole. Edelleen status on pending.

Se ainainen kaipuu...

Nimittäin matkoille. Varsinkin tähän aikaan vuodesta kaipuu aurinkoon ja lämpöiseen kasvaa päivä päivältä. Olenkin ahkerasti tsekkaillut äkkilähtöjä. Hakusessa olisi helmi-maaliskuulle suht edullinen matka jonnekin, missä olisi aurinkoa ja LÄMMINTÄ! Tällä hetkellä Egypti on vahvoilla. Mutta katsellaan mihin reissulaisten matka vie :)

Pensselit pesussa.

Tänään vietiin viisi laatikkoa itsepalvelukirpputorille Mankkaalle. Jo meidän laittaessa tavaroita, hävisi osa kamoista ihmisten ostoskoreihin. Kauppa käy :) Joulupata keräykseen on vielä menossa iso, ääriään myöten täynnä oleva pahvilaatikko. Melkoisen vapauttavaa luopua turhasta roinasta.

Muutto häämöttää kahden viikon päässä. Uusi asukas tähän nykyiseen kämppäänkin on löytynyt ja silloin kun hän kävi asuntoa katsomassa, kaikki oli ok. Myöhemmin isännöitsijä ilmoitti, että mies haluaa seinät maalattavan valkoiseksi. Muutama seinä siis meillä ollut värillisiä, neutraaleita ja suht vaaleita.

Uudessa asunnossamme on makkarissa tökerösti laitettu tapetti, joka ehkä voisi olla jonkun mummon mieleen. Lisäksi parilla seinällä on palapeilejä (!!). Haluamme molemmista hirvityksistä eroon ja ilmoitimme tästä uudelle isännöitsijällemme. Homma jää meidän itsemme tehtäväksi, maalit toki maksetaan taloyhtiön piikkiin.

Eli vanhassa kämpässä joudumme maalaamaan uuden asukkaan tahdosta, ja uudessa kämpässä joudumme poistamaan tapettia ja maalaamaan omasta tahdosta. Reilu meininki. No maalaaminen nyt ei ole maailman ikävintä hommaa ja tänään sainkin jo kolme seinää maalattua. Vielä kaksi isoa seinää ja homma olisi sitä myöten selvä.

Kylien katsastelua

Koska odottavan aika on pitkä, voi sitä aikaa käyttää hyödyksi tutkiskellen WA:n regional alueitten kaupunkeja. Aloitin tutkimuksen työpaikkoista www.seek.com.au sivustolta ja nopeasti haravoin eri regional alueitten työtilannetta läpi. Jotkut alueet, kuten kaikki Exmouthista ylöspäin rankkasin heti pois. Exmouth tuli koettua 2009 tammikuussa ja lämpötila kohosi pahimmillaan +48C asteeseen. Varjossa oli kuuma, yöllä oli kuuma...Siinä paikassa ei sillä hetkellä ollut mitään viilentävää tekijää. Jopa merivesi oli todella lämmintä. Eli vaikka lämpimästä tykkään, niin rajansa kaikella :)


Geraldton sijaitsee huomattavasti alempana rannikolla ja on ihan mukavan oloinen pieni kaupunki. Siellä on asukkaita n. 37 000 ja kaupunki on kauniilla alueella. Perthiin on matkaa 424 km ja Geraldtonissa meillä olisi yksi tuttukin! Nimittäin wildlife parkia pitävä Michelle. Työpaikkoja oli kuitenkin tarjolla puolet vähemmän, kuin esim. Bunburyssa ja sen ympäristössä. Siellä asukkaita on reilut 68 000 ja kaupunki sijaitsee rannikolla Perthistä 175 km etelään. Ihan mukavan kokoinen kylä siis ja hyvällä paikalla. 


Toinen, jossa näytti olevan suht paljon työpaikkoja, on Mandurah ja löytyipä listoilta jopa oman alan paikkojakin pari kappaletta. Tämä kaupunki on vain 72 km Perthistä etelään ja asukkaita on vajaa 86 000 eli Suomalaisittain jo aika hyvänkokoinen kaupunki, Australialaisittain pieni, Länsi-Australialaisittain taas kohtuullisen kokoinen kylä :) Väkeä lännessä on vain 2,6 miljoonaa, joista 1,6 miljoonaa asustelee Perhissä. Kun ottaa huomioon Länsi-Australian koon, on asutus erittäin harvaa ja paljon tyhjää tilaa tästä osavaltiosta löytyy.

Mielenkiintoista päästä valitsemaan asuinpaikka ilman sen suurempia sidoksia. Perth ja sitä ympäröivät alueet ovat meidän landeviisumilla kiellettyjä alueita, joten näistä pienemmistä paikoista on siis valittava. Valintakriteereinä voisi pitää mm. sijaintia (ei liian pohjoisessa ja merenrantakaupunki olisi plussaa), ei mikään ihan kamala takapajula junttikylä, mahdollisimman hyvät työnsaantimahdollisuudet ja Perth mielellään 500 km säteellä. 

Me ei olla kovin urbaaneja ihmisiä, joten pienelle paikkakunnalle muuttaminen ei ole meille mitenkään hirvittävä asia. Päinvastoin luultavasti viihdytään, kun joka paikassa ei ole joku tulossa vastaan ja löytyy rantoja, joissa ei ole massoittain ihmisiä. Plussaa on myös asuntojen vuokratasot eli sillä hinnalla, millä saataisiin Perthin laitamilta nuhjuinen torakkapesä, saadaan pienemmältä paikkakunnalta varmasti ihan kelvollinen ja siisti majapaikka.


Jatkan siis haaveilua ja koitan sen voimin jaksaa räpiköidä tämän marraskuun läpi. Onneksi sitä on enää viikko jäljellä...

Perillä!

21.11.2011, klo 22:25 Lähetys on luovutettu vastaanottajalle 01000 Ulkomaa/Foreign country

4 työpäivää + lähetyspäivä olikin 11 työpäivää + lähetyspäivä. Eihän se olekaan kuin triplasti se mitä luvattiin. No pääasia, että kirje on turvallisesti perillä ja sen käsittely voi alkaa (sitten kun alkaa...)

"Saapunut kohdemaahan"

Meinasin pudota jakkaralta, kun katsoin postin sivun!

19.11.2011, klo 05:19 Toimitettu tulliin kohdemaassa 01000 Ulkomaa/Foreign country

19.11.2011, klo 05:19 Saapunut kohdemaahan 01000 Ulkomaa/Foreign country

Eli ei se kirje sitten ollutkaan päätynyt Bangkokin tulvien vietäväksi :D Huh huh, kun helpotti!

Oi Roma, oi Roma! Mi amore!!

6.11. starttasi kone kohti Riikaa ja sieltä jatkolento Roomaan. A on käynyt Roomassa ennenkin, mutta minulle kaupunki oli ihan uusi. Ensimmäinen tunne oli, että onpas täällä mukavan lämmintä :) Suomen +8C versus Rooman +18C oli ihan tuntuva ero. Toki Roomassakin marraskuu on jo syksyä, mutta aikalailla miellyttävämpi syksy niillä siellä on, kuin meillä täällä.

Päätettiin kävellä hotellille, koska matkaa Terminin rautatieasemalta oli vain noin 1,5km. Matkalla ihastelimme raunioita ja saimme tuntumaa kadunylityksiin. Se olikin melko jännittävää, kaikki varmaankin ovat kuulleet Italian liikennekulttuurista... 

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Kartan mukaan meidän olisi pitänyt olla jo hotellin lähettyvillä, mutta mitään merkkiä siitä ei näkynyt missään. Minulla oli osoite kirjoitettuna ylös ja kadun toiselta puolelta tihrustelimme, että lukeeko tuolla numero 10. Joo lukee siellä. Me siis yövyimme vanhassa luostarissa ja emmepä älynneet siis etsiä kirkkoa! Siellä olikin aika mahtavat puitteet korkeine kattoineen ja holvikaarineen. Voin lämpimästi suositella Domus Sessoriana hotellia muillekin. Kohtuullisen edullinen ja kävelymatkan päässä mm. Colosseumista. Aamupala oli ihan mukiinmenevä, joskaan ei kovin mielikuvituksellinen.

Päätimme samantien lähteä tutkimaan ympäristöä ja suuntasimme kulkumme Trastevere kaupunginosaa kohti. Matkalla tietenkin tuli nälkä ja mitäpä sitä Roomassa ensimmäiseksi ateriakseen söisi, kuin pizzaa! Valitsimme kaikkein yksinkertaisimmin ja mielestämme erittäin herkullisen Marinara pizzan. Tässä pizzassa on vain tomaattikastiketta, valkosipulia, oliiviöljyä ja oreganoa. Aijai että oli hyvää!! Pizzapohja oli ehkäpä n. 1-2mm paksuinen maukas, rapea lätty. Pulitimme pizzoista 6e per kappale, mutta myöhemmin söimmä samanlaista pizzaa 2e hintaan! Ei kovin kallista. Ja mainittakoon vielä, että tämä kahden euron pizza oli ehdottomasti paras kaikista maistamistamme pizzoista!


Pizzaa herkutellessamme oli alkanut sataa. Niin, syksyhän se on Roomassakin. Odoteltiin ravintolan ovella, josko sade siitä laantuisi ja laantuihan se pikkuhiljaa. Päätimme kuitenkin lähteä takaisin hotellille päin. Kiersimme pienen lenkin tarkoituksena käydä Colosseumilla ja ihastelimme tätä ihmeellistä kangastukselta näyttävää rakennelmaa iltavalaistuksessa. On se vaan upea! 




Matkalla hotellille viileästä ilmasta huolimatta houkutus vei voiton ja pysähdyimme iltapalajäätelölle. Ja sitten hytisten hipsimme nukkumaan korkean katon alle.
 
Seuraavana aamuna suuntasimme kulkumme ensimmäiseksi Colosseumille. Ostimme pääsylipun, jolla sisään pääsi Colosseumin lisäksi Foro Romanum ja Palatino -alueille. Tutkailimme Colosseumin raunioita ja kuvittelimme ne kaikki eläimet sinne pimeisiin sokkeloihin. Vaikka rakennuksen historia on hyvinkin karu, on se silti kaikessa mahtavuudessaan erittäin vaikuttava paikka.

Colosseum on avattu 80 jKr. sata päivää kestävillä taistelunäytöksillä. Tällöin henkensä menetti 2000 gladiaattoria ja 900 eläintä. Tätä verenvuodatusta seurasi 55 000 katsojaa.

Palatinon raunioita.

Jatkoimme historian tutkimusta Palatinon raunioissa ja sieltä siirryimme pikkuhiljaa Foro Romanomin raunioihin. Koska raunioitten keskelle ei tuuli käynyt, sai jo alkaa käärimään lahkeita ylös eli hyvin tarkenee marraskuisessakin Roomassa.

Foro Romano oli antiikin Rooman sydän ja se oli 509-27 eKr. poliittinen, uskonnollinen ja kaupallinen keskus. 

Foro Romanon raunioilla.

Pantheon.

Seuraavaksi lähdimme kävelemään Pantheonille päin. Tulimme pienelle raunioalueelle, Area Sacra D.Argentina, ja aloimme pohtimaan, että olikos tämä nyt se raunio, missä asustelee kulkukissoja. A oli tästä lukenut kotona netistä ja minä suuri kissafani innostuin ajatuksesta nähdä kissoja ja lähdimmekin niitä etsimään. Pian löysimmekin karvaisia köllyköitä loikoilemassa auringossa. Raunioitten viereen vei alas raput ja siinä kaiteen alapuolella kisulit nautiskelivat joutenolostaan. Osa kiipeili lohjenneilla tiilimuureilla tai istuskelivat koloissa.

Kyseessä oli Rooman katukissojen turvakoti. Seinässä oli kyltti, että myös sisätiloihin saisi tulla tutustumaan. Etsimme ja pyörimme, mutta emme löytäneet paikkaa. Päätimme, että tulisimme paikalle toisena päivän uudelleen ja jatkoimme matkaa.

Pantheon ei ollut minulle mitenkään erityisen järisyttävä kokemus. Ehkä tunnelmaa pilasivat lukuisat turistit ja turistien rahoja kalastelemaan tulleet keisarinvaatteisiin pukeutuneet miehet. Hienohan Pantheon oli ja erityisesti sisältä vaikuttava rakennus.

Pantheonin katto.

Jatkoimme tärkeimmät nähtävyyden Roomassa -matkaamme seuraavaksi Fontana Di Treville. Olin kuvitellut mielessäni, että tämä suihkulähde on jokin tavallinen liru, että mikähän siinä nyt on niin ihmeellistä. Kun näin suihkulähteen, totesin, että se olikin suihkulähteitten suihkulähde! Suuri turistimassa taas vähän pilasi tunnelmia ja siirryimmekin aika pian maistelemaan jäätelöä sivummalle.

Fontana Di Trevi.

Seuraavaksi pysähdyimme Piazza Navonassa katselemaan katutaitelijoita. Hämärän tullen iso joukko lintuja lentää taivaalle ja ne lentävät, tai pikemminkin näyttä että ne tanssivat, taivaalla isoissa joukoissa ja taivas oli mustanaan näitä lintuja! Upean näköistä.

Castel Sant' Angelo.

Pietarin kirkko.

Olimme kävelleet jo ties kuinka monta kilometriä, mutta päätimme silti vielä lähteä kävelemään Pietarin kirkolle. Meillä ei ollut matkamme aikana tarkoitusta mennä Vatikaaniin, mutta kirkko oli ihan mukava nähdä silti. Iltavalaistuksessa näkymät olivatkin erittäin upeat ja kirkko itsessään mahtava kaikessa suuruudessaan. 

Piazza San Pietro ja Basilica Di San Pietro.

Jostain syystä emme tulleet harkinneeksi metroa, vaan kävelimme 1,5 tunnin matkan hotellille! Jalat olivat kyllä sen tuntuiset, että niillä oli lampsittu menemään yhtään liioittelematta varmaan 20km!

Antaisitko minulle kodin?

Seuraava päivä ei ollut ihan yhtä menestyksekäs. Iltapäivällä alkoi satamaan kaatamalla ja pidimme sadetta ensin kahvilassa, sitten pizzeriassa ja ajoimme lopulta täpötäydellä metrolla hotellille. Ennen sadetta ehdimme kuitenkin käymään kissaraunioilla uudelleen ja tällä kertaa löysimme paikkaan sisällekin! Oviaukko oli ihan portaitten vieressä. Miten ei oltu sitä edellispäivänä muka nähty?! Meidät otti vastaan monen monta kissaa ja paikan pitäjä, nainen, joka oli tehnyt tätä työtä vapaaehtoisesti jo 19 vuoden ajan. Juttelimme naisen kanssa hetkisen ja meille selvisi, että tällä hetkellä hänellä oli 180 kissaa! Kaikki kissat on rokotettuja ja steriloituja. Lisäksi he steriloivat 3000-4000 katukissaa sekä vähävaraisten ihmisten kissoja, joilla ei ole varaa eläinlääkäriin. Naisen huostaanottamista kissoista n. 150-160 löytää kodin vuodessa. Myös kansainvälinen adoptio on mahdollinen, joten jos jollakulla on mahdollisuus ottaa kissa, tässä oiva vaihtoehto! Ja nämä kissat olivat kertakaikkisen hurmaavia. Ne tulivat puskemaan ja höpöttelemään kuin vanhalle tutulle. Ei merkkiäkään aroista katukissoista. Osa kissoista oli häkeissä mm. hassunkurisia pentuja kurkisteli kaltereitten takaa, osa häkeissä olevista poti ripulia tms. tautia, joten olivat siitä syystä eristyksessä. Monelta kissalta puuttui korvanpäästä palanen ja yhdellä kissalla ei ollut häntää. Toisessa huoneessa oli lisää kissoja. Siellä olivat sokeat, rammat ja muuten kummalliset. Ihastuin pieneen sokeaan siroon kissaan ja olisin voinut kaapata sen matkaan! Vaikka kissa vähän lenkkaisi, tai se ei näkisi kunnolla, saisi näistäkin raasuista varmasti ihanan kumppanin itselleen. 


Valitettavasti me ei voida tällaiselle kissalla antaa kotia, koska A on allerginen kissoille. Käyntimme kissatalossa sai A:n silmät kutiamaan ja nenän vuotamaan. Kotona odottavat Devon Reximme eivät aiheuta A:lle allergisia oireita, joten kissavalintamme tulee jatkossakin olemaan tätä rotua. Mielellämme toki antaisimme kodittomalle kodin, mutta minkäs mahdat...Mutta mikäli meille joskus tulee koira, on se takuuvarmasti jostain löytökodista :) Noniin, menipäs jo vähän ohi aiheen...

Suuntasimme kulkumme Campo dei Fiorille ja nautimme kukkien ja erilaisten hedelmien ja kasvisten tuoksusta ja väriloistosta. Poikkesimme myös yhdelle sisäpihalle ja löysimme hurmaavan pikku pihan värikkäitten talojen keskeltä. Vaikka Roomassa on paljon liikennettä, ei pihaustakaan siitä kantaudu pienille kujille. Ei tarvitse mennä kuin yksi kadunväli poispäin isommasta tiestä ja on ihan hiljaista.

Tällaista siellä on joka paikassa. Ei hassumpaa :)

Viimeisenä päivänä suuntasimme ihan ensimmäisena Trastevereen, jonne olimme edellispäivänä menossa ennen kaatosadetta. Trasteveressä vierähti tovi jos toinenkin. Ehdottomasti hurmaavin osa Roomaa! Kapeita ihania kujia risteili sikinsokin ja ihastelimme ihastelemisesta päästyämme rapistuneita vahvoilla väreillä maalattuja taloja, muhkuraisia katuja ja pikkuisia aukioita. Ensi kerralla Roomassa otamme hotellin täältä! Siten pääsemme nauttimaan tästä ihanasta tunnelmasta vaikka joka ilta.

Rooman vanhin Vespa?

Rooman paras pizza!

Hellyydenkipeä kulkukissa.

Della Palma Gelato. 100 jäätelö- ja sorbettimakua. Myös soijajäätelöitä! Löytyy Via de Coppelle kadun kulmasta Pantheonin läheltä. Chilisuklaa oli luvattoman hyvää :P~

 

Espanjalaiset portaat.

Jalat alkoivat olla jo todella väsyneet ja menimmekin lepuuttamaan koipiamme Espanjalaisille portaille. Istuskelimme siinä aikamme ja lähdimme kiipeämään ylös isoon puistoon, Parco Della Villa Borgheseen. Siellä oli hyvä hengähtää ja nautiskella auringosta.

 
Viimeinen päivä oli ollut todella lämmin ja aurinkoinen, joten iltakin oli lämmin. Nautiskelimme viime hetken tunnelmistaFori Imperialilla ja Colosseumia ihastellen. Siinä se möllötti paikallaan ja näytti epätodelliselta.

Fori Imperiali.

Fori Imperiali.

Lopuksi vielä kuvia sieltä ja täältä. Ehkäpä näistä kuvista välittyy myös tunnelma, jonka me Roomassa koimme. Grazie Rooma! Me tulemme takaisin!