Naisten muoti - tai muodittomuus.

Täällä näkee naisten päällä jos jonkinlaista riepua. Suurinosa on sellaista mallia, etten ikinä koskisikaan. Päivittelin jo aikaisemmin baarishokkia, kun suu auki tuijottelin mitä ihmisillä oli päällä. Tässäpä muutama kuva internetin ihmeellisestä maailmasta. Näitä näkee siis ihan jokapäiväisessä katukuvassa.

Pahoittelut, että rikon verkkokalvonne...

Itse olen pysynyt perus t-paidoissa ja huppareissa. Valitettavasti on tullut huomattua miten huonolaatuisia vaatteet täällä ovat. Puuvillainen paita nukkaantuu jo ennen ensimmäistä pesuaan! Jopa Roxyn toppi nukkaantui heti, vaikka luulisi sillä hintaa jo saavan laadukkaampaa. Täytyykö vaatteet ostaa urheilukaupasta, että edes jonkinlaista vastinetta saisi rahoillensa...

Värikästä putkea.

Shortsiasu taas muotia!

Peplum-toppi. Ihana hörsötin!

*sanaton*

Näitä näkee paljon. Valitettavasti...

Tämä ihana luomus tarjouksessa - vain 245$!!

 

Näitä kavioita en omaan jalkaani laittaisi...

Joku ihme mieltymys piikkeihin...

Sopii joka mekon kanssa.

Margaret River

Margaret Riveriltä tulee Australian parhaimmat viinit. Viiniä emme käyneet maistelemassa, mutta pysähdyimme juustotehtaalla, suklaatehtaalla ja maistiaisia saimme myös hilloista, likööreistä ja muista herkuista. Mukaan tarttui taivaallisen hyvä hunaja! Enpä ole vastaavaa saanut mistään milloinkaan. Kerrassaan herkullista.

Rautahevonen.

Suklaata!!!

Hillotehtaan pihassa kasvatettiin itse yrttejä, kasviksia, hedelmiä ja kanojakin siellä oli. Ei syötäväksi, vaan tekemään munia :) Onnellisia kanoja olivatkin! Siellä ne köllöttelivät kaivamissaan hiekkakuopissaan tyytyväisen näköisinä :)

Chilejä! Haluan omalle pihalle tällaisia kasvamaan. Tosin vähempikin ehkä riittäisi.

Löydettiin myös räsymattoja! Ihanan värikkäitä.

Viiniä kasvamassa.

Palaneet puut ja meri muodosti kauniin kontrastin.

Lopuksi pysähdyimme Busseltoniin, jossa on eteläisen pallonpuoliskon pisin puinen rakennelma, eli laituri. Pituutta sillä on 1841m ja se on rakennettu matalan rannan takia, jotta laivat laivasta saatiin tavarat maihin.

Mandurah

Viime viikonloppuna kävimme Mandurahissa (tästä pohjoiseen) ja Margaret Riverillä (tästä etelään). Mandurah vaikutti viehättävältä kaupungilta ja kivemmalta kuin Bunbury. Se on pikkuisen isompi ja veden ympäröimä, hieman tuli paikoin Suomi mieleen :) Tavattiin siellä myös Dean, uusia tuttuja siis :)

Maiju ja rapuparka

Dean

Aussilapset on söpömpiä kuin suomalaiset :)

Chooks!

Vuokraemäntä pyysi meitä ruokkimaan kanaset. Nehän asustelevat tuossa naapurissa. Tällaisia tyyppejä siellä potpottaa :)

 

Meidän mökkerö

Tämänhetkinen asunto ei vieläkään tunnu kodilta. Ollaan tässä nyt asusteltu 1,5kk ja vaikka saatiin mattojakin lattialle ja kaikki tarpeellinen kalustus on olemassa (TV:tä ei ole, mutta saadaan ilmaiseksi kaverilta töllö ensi viikolla), niin silti tuntuu siltä, että ollaan kesämökillä. Siltä tämä vähän näyttääkin. Olen pariin kertaan katsellut vapaita vuokrataloja ja löysin pari aika mukavaa (todella mukavaa!!!) ja kaivoin meidän vuokrasopimuksen esiin ja tarkistin, voiko sen purkaa ennen määräajan päätyttyä. Voi sen, mikäli molemmat osapuolet asiasta on samaa mieltä. Meidänhän pitäisi tässä asua elokuun alkuun asti, mutta millä todennäköisyydellä juuri silloin löytyy joku sopiva talo? Siksipä ajateltiinkin kysyä vuokranantajalta, mitä mieltä hän asiasta olisi, jos katsellaan muuta ja puretaan tämä sopimus ennen määräajan loppumista. Mutta tässä pieniä paloja meidän mökistä.

Päiväunilla :)

Nyt on mattokin lattialla, mutta ei ole uutta kuvaa olkkarista.

Kiinni työelämään

Ehdin jo tuskailla monet kerrat, että näinköhän mitään töitä täältä saan. Hain kymmeniä työpaikkoja ja ahdistuin, kun menoja on koko ajan, muttei tuloja ollenkaan. Sittenpä kävikin niin hyvä flaksi, että ihan sattumalta sain töitä. Juu kyllä, sattuman kauppaa kerrassaan. Kävimme kaksi viikkoa sitten vapaaehtoistoimiston mukana tutustumassa paikkaan, jossa kasvatetaan Länsi-Australian ja erityisesti tämän South Westin alueen kasveja. Paikassa on töissä kolme palkattua ihmistä ja loput ovat vapaaehtoisia. He kasvattavat kasvit siemenistä ja myyvät ne taimina eteenpäin esimerkiksi kaivosyhtiöille. Kaivokset mylläävät ympäristön mullin mallin ja jälkikäteen istuttavat kasvustoa uudelleen, jotta luonto elpyisi taas uudelleen. Näin linnuille ja kenguruille riittää ruokaa alueilla. Hienoa työtä siis tältä kasvipuutarhalta!

Tämän kasvin nimi on kengurunkäpälä. Siltä se kieltämättä vähän näyttääkin.

Kun olimme jo lähdössä pois, kysyi paikan johtaja mitä teemme työksemme. Kerrottiin auliisti ja hän sanoi, että hänen ystävänsä on avaamassa uutta puutarha-aluetta lähelle Bunburya ja etsii työvoimaa. Voisimme hakea sinne töihin hänen kauttaan ja hän välittää CV:n eteenpäin. Tuumasta toimeen siis ja pari päivää myöhemmin sain puhelun Johnilta, tämän uuden alueen perustajalta. Kysyi haluaisinko lähteä katsomaan paikkaa, että mitä mieltä siitä olen. Sovittiin treffit seuraavaksi aamuksi.

Aamulla kahdeksan jälkeen John tuli hakemaan (Annu lähti mukaan myös) ja saimme opastetun kierroksen Johnin farmilla. Siitä tulee olutpuutarha. Rentoutumispaikka, josta saa 500-600 erilaista olutta, hyvää puu-uunissa tehtyä ruokaa ja kahvia. Paikasta tulee hieno ja tykkään, koska siellä käytetään paljon puuta ja nimenomaan kierrätyspuuta. Ruoka tulee olemaan luomua ja lähituotettua. Matkaa meiltä tuonne on 50km.

Seuraavaksi illaksi saimme jo illalliskutsun ja otimme kaverit mukaan ja menimme Johnin luo syömään. Ja seuraavana aamuna sähköpostiin oli tullut työtarjous. Hommani on olla puutarhurina. 

Aloitin työt viime viikolla ja ensimmäiset päivät olivat todella vaikeita. Mietin hiljaa (välillä pälpätin myös ääneen suomeksi), että mitä hiton järkeä on palkata ulkomaalainen, joka ei tiedä tuon taivaallista Australian kasvillisuudesta, jonkunlaista tönkerö englantia puhuva laboratorioanalyytikko puutarhuriksi, jolla on puutarhahommista kokemusta just ja just haravoinnin ja ruohonleikkaamisen verran. Kysynpä vaan, oliko järkeä. No näin nyt sit pääsi käymään, että tällainen ummikko paikkaan palkattiin.

Ensimmäinen työtehtäväni oli päästä selville kastelujärjestelmästä. Suomi on siitä puutarhaystävällinen maa, ettei siellä ihan jatkuvasti tarvitse vaivautua kastelemaan nurmikkoa. No täällä pitää. Jos nurtsi jää kastelematta kolmena päivänä, on se jo ihan ruskea. Maa on täällä lännessä hiekkaa, joten maaperästä ei kosteutta irtoa nimeksikään.

No minähän sitten etsin näitä maan alle sujautettuja sprinklereita niska kumarassa NELJÄ päivää. Anteeksi nyt vaan, mutta koordinaatit olisi ehkä kannattanut merkitä karttaan siinä vaiheessa, kun sprinklerit on asennettu...Jos näin olisi toimittu, olisi puutarhurin neljän päivän palkka säästetty ja samalla olisi säästynyt puutarhurin hermotkin... Ei kovinkaan motivoiva alku. Täytyy rehellisesti sanoa, että ei milloinkaan ole ollut yhtä huono motivaatio heti alkuun uudessa työpaikassa kuin tässä. Huippu juttu oli perjantaina se, että kun sanoin löytäneeni kaikki, paria kummallisuutta lukuunottamatta, sanoi pomo, että no maanantaina voit sitten testata että toimiiko ne kaikki kunnolla ja merkata toimimattomat. Ööööö...Siis minähän katsoin ne siinä samalla ja merkkasin jo ne kaksi, jotka eivät toimi. Olinko jotenkin liian tehokas, kun älysin siinä sprinklereitä etsiessäni samalla ne paikantaa? Anyway maanantaina saan uusia työtehtäviä ja eiköhän se motivaatiokin siitä kohene, kun pääsee tekemään jotain järkevää.

Palkka tuossa paikassa ei ole kummoinen ja koska ajokilometrejä tulee päivässä satkun verran, on tuo työ minulle vain väliaikainen, vaikka sopimuksessa lukeekin, että se on vakituinen. En kuitenkaan ajatellut suunnata puutarha-alalle. Muutenkaan en ulkotyötä taida haluta, koska en halua altistua auringolle niin paljon. Näin syksyllä ei ole niin auringon armoilla, mutta talvella taas ollaan sitten vesisateessa. Yksi juttu mikä hommassa ällöttää, on ötökät. Sprinklereitä ohjaillaan sähköisesti ja sähkölaatikot ja isketty maan alle. Kun availin kansia, oli vastassa pieniä skorpioneja, erinäköisiä ja kokoisia hämiksiä, koppakuoriaisia ja ties mitä muuta ällöttävää. Yksi sammakkokin tuli bongattua. En ole ötököitten ystävä todellakaan! Niin ja onhan siellä käärmeitäkin...Onneksi en ole vielä törmännyt.

Olen hakenut oman alan paikkojakin, mutta tällä hetkellä niitä on aika vähän tarjolla. Vaihdan tuosta pois heti, kun jotain parempaa ilmenee tai saan jotain muuta Bunburysta. Ajomatka hieman ahdistaa.

No se tästä. Tulipas vähän valitettua. Hyvähän se on, että töitä lopulta löytyi. Ei vaan ollut kovin motivoiva viikko keksiä pyörää uudelleen. Jospa se tästä paranisi. Paljon tylsempään suuntaan ei ainakaan voi enää työtehtävät mennä!

Täällä muuten työviikko kertyy 38:sta työtunnista ja siihen päälle joka päivälle puolen tunnin ruokis. Työaikani on siis ma-to 7-15.30 ja perjantaisin 7-13.30 tai jos haluan tehdä perjantain ilman ruokista, saan lähteä jo yhdeltä. Todellakin haluan! Pitkiä päiviä siis tulee ajomatkoineen, joten helpolla ei palkka tule.
 

Puutarha.

Täällä vuokralaisen vastuuseen kuuluu huolehtia puutarhasta, nurmikon kastelusta ja leikkauksesta. Meidän nurmikko on sillä tolalla, ettei sitä pahemmin tarvitse nyt leikkailla. Lähinnä hiekkaa ja siellä täällä pari kuivaa tupsua. Ollaan jätetty se odottamaan talven sateita, josko se siitä herää taas henkiin. 

Puutahran istutuksia rapsittiin ja siistittiin oikein isän kädellä. Oli tainnut edelliseltä vuokralaiselta tämä homma hupsista vaan, unohtua. Harmi, ettei tullut otettua ennen-kuvaa. Mutta tältä se nyt tällä hetkellä näyttää. Keväällä ehkä taas kukkiikin, mutta asutaanko me vielä silloin tässä, who knows.

Tee-se-itse-pöytä. "Pöytälevy" löytyi autotallista ja se heitettiin pukkijalkojen päälle, jonka Annu löysy garage salesta eli autotallikirppikseltä, joita ihmiset täällä pitää päästäkseen tavaroistaan eroon.

Coral olisi halunnut osallistua.

Meidän oma limepuu <3

Viinirypäleet, jotka on meillä papukaijen ruokana ilmeisestikin. Alempana kuvassa vihreä herkkusuu.

Australian ringneck parrot.