Roope oli meillä kylässä reilun viikonlopun toukokuussa. Viikonlopun aikana minulta kysyttiin kaksi kertaa, onko se pentu :) Koirapuistovideosta ei uskoisi, että kaverilla on jo melkein 11,5v ikää.
Juhannusta ennen sain viestin Roopen nykyiseltä omistajalta, että on pitkän ja raskaan harkinnan jälkeen päättänyt, että alkaa olla Roopen aika lähteä...Roopella on ollut jo pidemmän aikaa pidästysongelmia ja lääke ei tähän auttanut. Poika myös haukkuu keskellä yötäkin (dementia) ja eläinlääkäri oli kuullut jotain ylimääräistä sydämestä. Tämä olisi selvinnyt jatkotutkimuksissa. Roopen haluttomuus lähteä kävelylle voisi viitata sydämeen.
Uutisen jälkeen pari ensimmäistä päivää meni epäuskon vallassa. Sehän on vielä niin reipas ja elämäniloinen ja ruokakin maistuu...Eikö mitään enää voisi kokeilla? Jos Roope olisi mulla, kokeilisin vielä ne pari mahdollisuutta, jolla pissavaivaa saisi hillittyä ja mahdollisesti tutkituttaisin sydämenkin. Mutta Roope ei enää ole mun koira, joten minun ei auta muu kuin hyväksyä nykyisen omistajan päätös, huolimatta siitä, että kipeää tekee...
Roope saa nauttia kesästä, käydä uimassa josta se tykkää ja juosta pellolla. Alkusyksystä Roope lähtee enkelikoiraksi vanhan ystävänsä Nellin luokse...Vielä ehdin muutaman kerran käydä Roopea katsomassa ja mahdollisuuden mukaan aion olla Roopea saattelemassa viimeiselle matkalle vaikka siitä todennäköisesti tulee elämäni tähän asti rankin kokemus...Koen olevani sen pojalle velkaa, että menen jättämään hyvästit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti