Asuntokuumetta.

Asumme asumisoikeusasunnossa ja olemme olleet ihan suht tyytyväisiä tähän asuntoon. Sijainti on mitä parhain: iso kauppakeskus ja sali n. 5min kävelymatkan päässä, toihin pääsen n. vartissa ja busseja menee ihan koko ajan. Neliöitä on 48,5, parveke ei mikään suuren suuri, mutta ollut juuri ja juuri riittävä ja kissojen takia verkotettu eli saa olla huolettomasti. Kolmas kerros ja ihan rauhallinen talo nykyisin. Partsi pihalle päin ja näkymä metsään. Vuokra (tai vastikettahan me maksellaan) on melko käypäinen eli ei köyhdytä tavattomasti vaikka sijainti onkin aika kalliilla alueella.

Sitten ne miinukset...Pihalla leikkii paljon lapsia, mikä ei sinällään ole mikään miinus, mutta välillä hieman ärsyttää lelutraktorien renkaista tuleva melu. Siis se on todella kova ääni ja lapset ajelee noilla vehkeillä tosi paljon. Ja tuo ääni kuuluu ihan sisällekin vaikka kaikki räppänät olisivat kiinni. Kahden ison tien äänet kuuluvat melko selkeästi, koko ajan on sellainen tasainen humina. Nykyisessä meluisessa maailmassa olen huomannut, että kaipaan koko ajan enemmän ja enemmän hiljaisuutta ja kaikenmaailman melu saa aikaan stressireaktion.  Partsi ei kesäihmiselle ihan riitä, se on joko liian kuuma tai sitten aurinko häviää näkyvistä liian aikaisin. Säilytystilaa tässä asunnossa on niin vähän, että en tiedä miten ollaan saatu kaikki tavaramme survottua minnekään. Keittiössä ei ole piiruakaan ylimääräistä tilaa ja kaikki paikat on tungettu ihan täyteen. Kahden naisen taloidessa kolme vaatekaappia on aika vähän...Lisäksi löytyy siivouskomero ja siinäpä ne säilytystilat sitten olivatkin. Kissanruuat säilytetään sängyn alla ja kirjahyllyyn eksyy aina kaikkea ylimääräistä, kun ne ei vaan yksinkertaisesti mahdu minnekään. Varasto tursuu yli äyräiden, vaikka ollaan käyty ahkerasti kirppiksellä ja paljon on tavaraa myyty pois.

Laitoin joskus kesällä ihan huvikseen joitakin aso-hakemuksia ja nyt pitkän ajan jälkeen saimme tarjouksen. Kävimme tänään katsomassa kämppää ja mennessä oli vähän sellainen fiilis, et no käydään nyt katsomassa mut tuskin me sitä otetaan. Kun tultiin pihaan ja huomattiin, että kyseessä on paritalo hiekkatien varressa ja oma pihakin löytyy, niin olimme jo tässä vaiheessa aika innoissamme. Kun astuimme asuntoon sisälle, minuun teki vaikutuksen tammiparketti (nykyisessä kämpässä on huonosti asennettu ja jo vähän kärsinyt laminaattilattia). Asunto oli todella siisti ja siellä ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Kaikki seinät oli maalattu valkoisiksi ja makkarissa yhdellä seinällä oli vaalea tapetti, joka oli huonosti laitettu. Piha on länteen eli aurinko alkaa paistamaan puolilta päivin ja kellottelee näkyvissä iltaan asti. Mikäs sen parempaa kahdelle aurinkoa toiseksi parhaana ystävänään pitävälle! Pihalla kasvaa tulppaaneja ja jotain muita kukkasia ja terassi oli tehty puulaatoista. Kylppäri ja sauna olivat ehkä vähän turhankin isot ja ahmaisivat asunnosta aika suuren tilan. Olohuone ja makkari vaikuttivat äkkiseltään hieman ahtailta, mutta toisaalta meillä on vähemmän kalusteita ja pienempi sänky, kuin asunnon nykyisellä haltijalla. Keittiössä on kaappitilaa ja pöytäpinta-alaa noin tuplat nykyiseen verrattuna ja olipa siellä astianpesukonekin, jonka saa omakseen muutamalla kympillä. Asunto oli todella valoisa ja tuskin yhdestä seinänaapurista paljon harmia on. Linnut lentelivät pensasaidassa ja vain heikko autojen ääni jostain kauempaa kuului pihalle. Huomattavasti rauhallisempaa siis, kuin nykyisessä asunnossa. Metsä on ihan vieressä ja sitä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Pihalla oli myös iso varasto, jonne meidän skootterikin mahtuisi talviunille. Myös minun ratsastuskamat olisi kätevä säilyttää siellä, eikä saunassa niin kuin ne nyt siellä haiskahtelevat ;)

Jäimme vielä pohtimaan asiaa, koska tähän liittyy muutama mutta. Ensinnäkin minun työmatka tuplaantuu ajallisesti ja joutuisin vaihtamaan bussia ja vähän katsomaan tarkemmin, monelta pysäkille lähden laahustamaan. Nythän vain menen pysäkille ja odotusaika on max. 5min (paitsi talvella, kun mitkään aikataulut eivät päde ja joskus pysäkillä on pojotettu 20min). Sali ja kauppakeskus ovat bussimatkan päässä (kävelyineen n. 15min) eli salilta ei voi vaan kävellä kotiin, mikä on melkoisen näppärää. Tallille meno ja sieltä tulo eivät pahemmin muuttuisi. Bussilla sieltä on tähänkin asti kotiin tultu. Asunto on myös hieman kalliimpi, tämän hetkisten vastikkeiden ero on 62e. Ei siis mikään järjettömän suuri, mutta koska tässä täytyy säästää sitä The Muuttoa varten...Lisäksi lisäkustannuksia tulisi siitä, että kissoille olisi pakko kyhäillä jonkinlainen ulkoilutarha ja takapihan oveen ostaa verkko-ovi. Huomasin, että saunan ikkunasta kissoilla voisi olla kätevästi kulku tarhaan. Osa materiaalistahan saadaan nykyisen parvekkeen verkoista, mutta se tuskin riittää ja lisäksi tarvitaan puutavaraa. Kätevä nikkari onneksi on omasta takaa :) Lisäksi mietityttää, onko tässä vaiheessa järkeä muuttaa uuteen kämppään, kun viisumiprosessi on nyt todenteolla käynnistymässä. Mutta toisaalta taas, Ausseihin muutto on ajankohtaista vasta arviolta 1-2 v päästä. Riippuu vähän miten nopeasti viisumi postilaatikkoon kolahtaa.

Tässäpä nyt mietiskeltävää pariksi päiväksi. Kovasti kyllä houkuttelisi...Parin lisämutkan tekeminen ja hieman extrahinnan maksaminen siitä hyvästä, että saisi enemmän rauhaa ja hiljaisuutta ympärilleen. Mikä painaa vaakakupissa enemmän?