By the Ocean: Oi Roma, oi Roma! Mi amore!!

6.11. starttasi kone kohti Riikaa ja sieltä jatkolento Roomaan. A on käynyt Roomassa ennenkin, mutta minulle kaupunki oli ihan uusi. Ensimmäinen tunne oli, että onpas täällä mukavan lämmintä :) Suomen +8C versus Rooman +18C oli ihan tuntuva ero. Toki Roomassakin marraskuu on jo syksyä, mutta aikalailla miellyttävämpi syksy niillä siellä on, kuin meillä täällä.

Päätettiin kävellä hotellille, koska matkaa Terminin rautatieasemalta oli vain noin 1,5km. Matkalla ihastelimme raunioita ja saimme tuntumaa kadunylityksiin. Se olikin melko jännittävää, kaikki varmaankin ovat kuulleet Italian liikennekulttuurista...

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Kartan mukaan meidän olisi pitänyt olla jo hotellin lähettyvillä, mutta mitään merkkiä siitä ei näkynyt missään. Minulla oli osoite kirjoitettuna ylös ja kadun toiselta puolelta tihrustelimme, että lukeeko tuolla numero 10. Joo lukee siellä. Me siis yövyimme vanhassa luostarissa ja emmepä älynneet siis etsiä kirkkoa! Siellä olikin aika mahtavat puitteet korkeine kattoineen ja holvikaarineen. Voin lämpimästi suositella Domus Sessoriana hotellia muillekin. Kohtuullisen edullinen ja kävelymatkan päässä mm. Colosseumista. Aamupala oli ihan mukiinmenevä, joskaan ei kovin mielikuvituksellinen.

Päätimme samantien lähteä tutkimaan ympäristöä ja suuntasimme kulkumme Trastevere kaupunginosaa kohti. Matkalla tietenkin tuli nälkä ja mitäpä sitä Roomassa ensimmäiseksi ateriakseen söisi, kuin pizzaa! Valitsimme kaikkein yksinkertaisimmin ja mielestämme erittäin herkullisen Marinara pizzan. Tässä pizzassa on vain tomaattikastiketta, valkosipulia, oliiviöljyä ja oreganoa. Aijai että oli hyvää!! Pizzapohja oli ehkäpä n. 1-2mm paksuinen maukas, rapea lätty. Pulitimme pizzoista 6e per kappale, mutta myöhemmin söimmä samanlaista pizzaa 2e hintaan! Ei kovin kallista. Ja mainittakoon vielä, että tämä kahden euron pizza oli ehdottomasti paras kaikista maistamistamme pizzoista!

Pizzaa herkutellessamme oli alkanut sataa. Niin, syksyhän se on Roomassakin. Odoteltiin ravintolan ovella, josko sade siitä laantuisi ja laantuihan se pikkuhiljaa. Päätimme kuitenkin lähteä takaisin hotellille päin. Kiersimme pienen lenkin tarkoituksena käydä Colosseumilla ja ihastelimme tätä ihmeellistä kangastukselta näyttävää rakennelmaa iltavalaistuksessa. On se vaan upea!

Matkalla hotellille viileästä ilmasta huolimatta houkutus vei voiton ja pysähdyimme iltapalajäätelölle. Ja sitten hytisten hipsimme nukkumaan korkean katon alle.

Seuraavana aamuna suuntasimme kulkumme ensimmäiseksi Colosseumille. Ostimme pääsylipun, jolla sisään pääsi Colosseumin lisäksi Foro Romanum ja Palatino -alueille. Tutkailimme Colosseumin raunioita ja kuvittelimme ne kaikki eläimet sinne pimeisiin sokkeloihin. Vaikka rakennuksen historia on hyvinkin karu, on se silti kaikessa mahtavuudessaan erittäin vaikuttava paikka.

Colosseum on avattu 80 jKr. sata päivää kestävillä taistelunäytöksillä. Tällöin henkensä menetti 2000 gladiaattoria ja 900 eläintä. Tätä verenvuodatusta seurasi 55 000 katsojaa.

Palatinon raunioita.

Jatkoimme historian tutkimusta Palatinon raunioissa ja sieltä siirryimme pikkuhiljaa Foro Romanomin raunioihin. Koska raunioitten keskelle ei tuuli käynyt, sai jo alkaa käärimään lahkeita ylös eli hyvin tarkenee marraskuisessakin Roomassa.

Foro Romano oli antiikin Rooman sydän ja se oli 509-27 eKr. poliittinen, uskonnollinen ja kaupallinen keskus.

Foro Romanon raunioilla.

Pantheon.

Seuraavaksi lähdimme kävelemään Pantheonille päin. Tulimme pienelle raunioalueelle, Area Sacra D.Argentina, ja aloimme pohtimaan, että olikos tämä nyt se raunio, missä asustelee kulkukissoja. A oli tästä lukenut kotona netistä ja minä suuri kissafani innostuin ajatuksesta nähdä kissoja ja lähdimmekin niitä etsimään. Pian löysimmekin karvaisia köllyköitä loikoilemassa auringossa. Raunioitten viereen vei alas raput ja siinä kaiteen alapuolella kisulit nautiskelivat joutenolostaan. Osa kiipeili lohjenneilla tiilimuureilla tai istuskelivat koloissa.

Kyseessä oli Rooman katukissojen turvakoti. Seinässä oli kyltti, että myös sisätiloihin saisi tulla tutustumaan. Etsimme ja pyörimme, mutta emme löytäneet paikkaa. Päätimme, että tulisimme paikalle toisena päivän uudelleen ja jatkoimme matkaa.

Pantheon ei ollut minulle mitenkään erityisen järisyttävä kokemus. Ehkä tunnelmaa pilasivat lukuisat turistit ja turistien rahoja kalastelemaan tulleet keisarinvaatteisiin pukeutuneet miehet. Hienohan Pantheon oli ja erityisesti sisältä vaikuttava rakennus.

Pantheonin katto.

Jatkoimme tärkeimmät nähtävyyden Roomassa -matkaamme seuraavaksi Fontana Di Treville. Olin kuvitellut mielessäni, että tämä suihkulähde on jokin tavallinen liru, että mikähän siinä nyt on niin ihmeellistä. Kun näin suihkulähteen, totesin, että se olikin suihkulähteitten suihkulähde! Suuri turistimassa taas vähän pilasi tunnelmia ja siirryimmekin aika pian maistelemaan jäätelöä sivummalle.


Fontana Di Trevi.

Seuraavaksi pysähdyimme Piazza Navonassa katselemaan katutaitelijoita. Hämärän tullen iso joukko lintuja lentää taivaalle ja ne lentävät, tai pikemminkin näyttä että ne tanssivat, taivaalla isoissa joukoissa ja taivas oli mustanaan näitä lintuja! Upean näköistä.

Castel Sant' Angelo.

Pietarin kirkko.

Olimme kävelleet jo ties kuinka monta kilometriä, mutta päätimme silti vielä lähteä kävelemään Pietarin kirkolle. Meillä ei ollut matkamme aikana tarkoitusta mennä Vatikaaniin, mutta kirkko oli ihan mukava nähdä silti. Iltavalaistuksessa näkymät olivatkin erittäin upeat ja kirkko itsessään mahtava kaikessa suuruudessaan.

Piazza San Pietro ja Basilica Di San Pietro.

Jostain syystä emme tulleet harkinneeksi metroa, vaan kävelimme 1,5 tunnin matkan hotellille! Jalat olivat kyllä sen tuntuiset, että niillä oli lampsittu menemään yhtään liioittelematta varmaan 20km!

Antaisitko minulle kodin?

Seuraava päivä ei ollut ihan yhtä menestyksekäs. Iltapäivällä alkoi satamaan kaatamalla ja pidimme sadetta ensin kahvilassa, sitten pizzeriassa ja ajoimme lopulta täpötäydellä metrolla hotellille. Ennen sadetta ehdimme kuitenkin käymään kissaraunioilla uudelleen ja tällä kertaa löysimme paikkaan sisällekin! Oviaukko oli ihan portaitten vieressä. Miten ei oltu sitä edellispäivänä muka nähty?! Meidät otti vastaan monen monta kissaa ja paikan pitäjä, nainen, joka oli tehnyt tätä työtä vapaaehtoisesti jo 19 vuoden ajan. Juttelimme naisen kanssa hetkisen ja meille selvisi, että tällä hetkellä hänellä oli 180 kissaa! Kaikki kissat on rokotettuja ja steriloituja. Lisäksi he steriloivat 3000-4000 katukissaa sekä vähävaraisten ihmisten kissoja, joilla ei ole varaa eläinlääkäriin. Naisen huostaanottamista kissoista n. 150-160 löytää kodin vuodessa. Myös kansainvälinen adoptio on mahdollinen, joten jos jollakulla on mahdollisuus ottaa kissa, tässä oiva vaihtoehto! Ja nämä kissat olivat kertakaikkisen hurmaavia. Ne tulivat puskemaan ja höpöttelemään kuin vanhalle tutulle. Ei merkkiäkään aroista katukissoista. Osa kissoista oli häkeissä mm. hassunkurisia pentuja kurkisteli kaltereitten takaa, osa häkeissä olevista poti ripulia tms. tautia, joten olivat siitä syystä eristyksessä. Monelta kissalta puuttui korvanpäästä palanen ja yhdellä kissalla ei ollut häntää. Toisessa huoneessa oli lisää kissoja. Siellä olivat sokeat, rammat ja muuten kummalliset. Ihastuin pieneen sokeaan siroon kissaan ja olisin voinut kaapata sen matkaan! Vaikka kissa vähän lenkkaisi, tai se ei näkisi kunnolla, saisi näistäkin raasuista varmasti ihanan kumppanin itselleen.

Valitettavasti me ei voida tällaiselle kissalla antaa kotia, koska A on allerginen kissoille. Käyntimme kissatalossa sai A:n silmät kutiamaan ja nenän vuotamaan. Kotona odottavat Devon Reximme eivät aiheuta A:lle allergisia oireita, joten kissavalintamme tulee jatkossakin olemaan tätä rotua. Mielellämme toki antaisimme kodittomalle kodin, mutta minkäs mahdat...Mutta mikäli meille joskus tulee koira, on se takuuvarmasti jostain löytökodista :) Noniin, menipäs jo vähän ohi aiheen...

Suuntasimme kulkumme Campo dei Fiorille ja nautimme kukkien ja erilaisten hedelmien ja kasvisten tuoksusta ja väriloistosta. Poikkesimme myös yhdelle sisäpihalle ja löysimme hurmaavan pikku pihan värikkäitten talojen keskeltä. Vaikka Roomassa on paljon liikennettä, ei pihaustakaan siitä kantaudu pienille kujille. Ei tarvitse mennä kuin yksi kadunväli poispäin isommasta tiestä ja on ihan hiljaista.

Tällaista siellä on joka paikassa. Ei hassumpaa :)

Viimeisenä päivänä suuntasimme ihan ensimmäisena Trastevereen, jonne olimme edellispäivänä menossa ennen kaatosadetta. Trasteveressä vierähti tovi jos toinenkin. Ehdottomasti hurmaavin osa Roomaa! Kapeita ihania kujia risteili sikinsokin ja ihastelimme ihastelemisesta päästyämme rapistuneita vahvoilla väreillä maalattuja taloja, muhkuraisia katuja ja pikkuisia aukioita. Ensi kerralla Roomassa otamme hotellin täältä! Siten pääsemme nauttimaan tästä ihanasta tunnelmasta vaikka joka ilta.

Rooman vanhin Vespa?

Rooman paras pizza!


Hellyydenkipeä kulkukissa.

Della Palma Gelato. 100 jäätelö- ja sorbettimakua. Myös soijajäätelöitä! Löytyy Via de Coppelle kadun kulmasta Pantheonin läheltä. Chilisuklaa oli luvattoman hyvää :P~

Espanjalaiset portaat.

Jalat alkoivat olla jo todella väsyneet ja menimmekin lepuuttamaan koipiamme Espanjalaisille portaille. Istuskelimme siinä aikamme ja lähdimme kiipeämään ylös isoon puistoon, Parco Della Villa Borgheseen. Siellä oli hyvä hengähtää ja nautiskella auringosta.

Viimeinen päivä oli ollut todella lämmin ja aurinkoinen, joten iltakin oli lämmin. Nautiskelimme viime hetken tunnelmistaFori Imperialilla ja Colosseumia ihastellen. Siinä se möllötti paikallaan ja näytti epätodelliselta.