Sinne meni!

On ollut aika haipakkaa tämä viikko. Maanantaina selvisi, ettei seiskaa heru kirjoituksesta, joten samantien aloimme puuhaamaan papereita kokoon minun skills assessmentia varten. Melkein kaikki paperit olikin jo kasassa, ne vain piti jotenkin järjestellä ja etsiä kopioille ja käännöksille alkuperäiset versiot notaaria varten. Alettiin vielä tsekkaamaan liitteitä maanantai-iltana ja huomattiin, että perkule, jokaisesta työnantajasta pitää olla vähintään kaksi todistusta! (Miten en ollut tätä kohtaa muka huomannut??) Minulla oli vain työtodistukset. Lisäksi vaaditaan joko palkkakuitti tai verotodistus tms. Maanantaina kävin jo aika syvällä epätoivon syövereissä, että tähänkö tämä nyt kosahtaa. Aikataulu on muutenkin tiukka, joten mitään ylimääräisiä viivytyksiä ei kaivata.

No tiistaina tartuin luuriin ja kuin ihmeen kaupalla verohallinnosta onnistuisin saamaan verotustodistuksen täysin ilmaiseksi ja vieläpä tämän viikon aikana. Siinä ei näkyisi kylläkään työnantajia, vain ansiotulot kultakin vuodelta. Tilasin läpyskät vuosilta 1998 - 2010. Tätä vuotta siellä ei vielä näy, joten sen pyysin työpaikkani palkkahallinnosta ja ystävällinen sihteeri kirjoitti todistuksen tämän vuoden palkoista ja iski leimat ja kaikki.

Olin ollut yhteydessä Vetassessiin ja selittänyt tilannetta todistuksen puuttumisesta. Kysyin, josko tämä verotustodistus kelpaisi. Vastaus alkoi "Unfortunately..." Eli ne työnantajien nimet pitäisi sieltä käydä ilmi. No voi per...Soitin seuraavana päivänä uudelleen verohallintoon. Tällaisen todistuksen voin toki saada, mutta heidän täytyy se käsin alusta asti kirjoittaa. Minun täytyisi toimittaa heille kirjallinen pyyntö siitä, mitä varten tämä todistus on, mitä siinä tulisi näkyä, miltä vuosilta ja että se pitäisi olla Englanniksi. Tämä todistus ei tietenkään tällä viikolla ehdi minnekään, joten laitan sen sitten menemään jälkikäteen. Kunhan saataisiin muut paperit eteenpäin ennen Rooman reissua.

Keskiviikkona istuimme takapuolet homeessa koneella tekemässä skills assessment hakemusta netissä. Joka ikinen työnantaja piti sinne listata ja selittää työtehtävät ja kertoa päivämäärät koska on ollut töissä jne. Ihan hirveä homma! Kerrankin tekniikka oli meidän puolella ja järjestelmä sentään ei kaatunut kesken kaiken. Tallennettiin hakemus ja torstaina töissä kaivoin visakortin esiin ja maksoin maksun (oli aika jännä paikka painaa Submit-nappulaa!), tulostin kaikki 18 sivua ja allekirjoitin nivaskan.

Viikkoon on lisäksi kuulunut CV:n viilausta, kopioitten ottoa, liitteiden tarkastamista ja check listan lukemista noin kymmeneen kertaan ja tänään marssin paperipinoni kanssa maistraattiin. Jätin paperit notaarille ja lähdin välillä takaisin töihin, koska nippu oli niin iso, että heillä menisi tunti leimatessa papereita. Iltapäivällä hain paperit ja maksoin melkoisen ison laskun leimoista ja allekirjoituksista. En voinut kuitenkaan marssia suoraan postiin, vaan piti käydä kotoa hakemassa tänään tullut verotustodistus (se missä ei niitä palkanmaksajia näy) ja sen jälkeen hiki hatussa kipittämään kohti postia. Kello oli 16.50 kun olin postissa ja sen päivän posti haettaisiin viideltä! Ensin piti selvittää virkailijan kanssa, millä systeemillä kirje laitetaan eteenpäin. Kirjattua kirjettä ei voi seurata sen jälkeen, kun se menee Suomen rajojen ulkopuolelle. Virkailija suositteli EMS-kirjettä, joka vastaa esim. DHL:n lähetystä. Kirje on vakuutettu ja sain seurantakoodin, josta näen, milloin kirje on perillä. Ei ollut halpa tämäkään...

No nyt ei voi muuta kuin odotella päätöstä ja valmistella Western Australia sponsorshipiin tarvittavia liitteitä. Niitä onneks ei ole kuin kolme, joista yksi on assessment paperi, toinen IELTS tulos ja kolmas on CV. Eli tämän hakemuksen kanssa pääsee suht helpolla. Voimia täytyykin kerätä itse viisumihakemusta varten. Siinä riittää taas papereita pyöriteltäväksi!