Tallilla.

Lauantaina koitti ensimmäinen tallipäivä. Klo 7 astuin talliin ja huikkasin huomenet Sofialle, joka oli jo jakamassa hepoille heiniä. Sofia toimi tuutorina ja tekee normaalisti sunnuntait. Minä tulen tekemään lauantait tästä eteenpäin.

Aamutoimiin kuuluu heinien jako ratsastuskoulun hepoille ja tietenkin Ransulle, joka on tallin opettajan hevonen, mutta asuu ratsastuskoulun tallin tiloissa. Sitten käydään heittämässä heinät ja rehut pikkutallin eli toisen yksityistallin hepoille ja tämän jälkeen voikin alkaa jakaa RT hevosille rehuja. Kuljin lappu kourassa ja toisessa kourassa sanko ja kauha. Mitä tulee kellekin ja kuinka paljon. Hieman kesti, ennen kuin jokainen oli saanut appeensa :) Jotkut kun saavat kauraa, toiset ohraa ja eräät vielä lisäksi build uppia.

Kun ruuat on jaettu, voi alkaa putsaamaan karsinoita ja pilttuita. Tämä osoittautuikin yllättävän rankaksi puuhaksi ja sain alkaa jo riisumaan vaatteita ja pyyhkimään hikeä otsalta aika piankin. Myös lantakärryn kippaaminen lantalaan vaatii habaa. Sofia vähän varoitteli Ransusta, harmaasta n. 170cm korkeasta nuoresta ruunasta, että se saattaa näppäistä ja taluttaessa joskus nousee pystyyn. Great...Myös Urkka, joka on ollut pitkään poissa tunneilta, on vähän turhan energinen ja saattaa pomppia taluttaessa. Kumpikaan kuitenkaan kuulemma ei tule päälle eikä ryöstä käsistä. Kaipaisin kuitenkin pidempää narua talutukseen, jotta saan enemmän omaa tilaa hevoselta. Tämä on tärkeää, jotta hevonen kunnioittaa minun tilaa eikä tule iholle. Näin se on myös turvallisempaa, jos ne etujalat eivät pysy maassa tai tekisi mieli maistella olkapäästä.

Kun Ransu oli syönyt, lähdettiin se viemään ulos. Puettiin toppaloimi ja minä sain kokeilla talutusta. Hitsi että se onkin iso! Vähän se steppaili ja meni selän taakse (ei hyvä), mutta kaikenkaikkiaan sujui ihan hyvin. Sofia puhui, että omistajalta voisi pyytää ketjun, jonka avulla taluttaminen olisi hallitumpaa ja turvallisempaa. Ketju siis suuhun tai leuan ali, niin on paremmin painetta mukana. Sofia myös painotti, että kulje selkä suorana ja itsevarmana, niin heppa kulkee nätimmin ja kunnioittaa minua paremmin. Hyvä, että oli kokenut konkari opastamassa noviisia. Minähän kun olen tottunut ratsastuskoulun lampaisiin ja ei pahemmin ole kokemusta näistä vilkkaimmista tapauksista. Hirveän mielissäni en tästä Ransusta ole ja vähän jännittää, miten sen kanssa pärjään sitten yksinäni. Saatiin kuitenkin se ketju, joten sen ja vaikka vielä lisäksi raipan avulla, pitäisi sujua hallitummin. Hope so.

Kahdeksan aikaan alkoi talliin valua oppilaita ja me jatkettiin pilttuitten parissa. Ne täytyy myös kuivittaa, eli kärrätä noin yksi kottikärryllinen uutta turvetta jokaiseen karsinaan ja pilttuuseen. Sovittiin Sofian kanssa, että minä teen puolet lauantaina ja hän hoitaa loput sunnuntaina. Kun kaikki oli hoidettu, oli kello 9.30 eli olimme hyvissä ajoin valmiina ja ehdittiin käväistä nopeasti kotona syömässä. Kun tallin tekee yksin, ei tässä välissä kyllä kotiin ehdi, koska jo klo 12 pitää ottaa Ransu sisälle ja yhden aikaan annetaan hepoille heinät, odotetaan vähän aikaa, että saavat vatsantäytettä ja jaetaan rehut ja mineraalit. Jos jollain hepalla on lääkitys, niin myös ne hoidetaan ohjeitten mukaan. Tällä kertaa Rinkeli sai sulfaa ja Cindy jotain litkua ruiskulla suuhun. Mitä olikaan.

Sofialla oli koira mukana ja kun lähdettiin hakemaan Ransua, niin Ransu oli selkeästi vähän sitä mieltä, että hui, koira, joten Sofia päätti kietaista riimunnarua kuonon ympärille ja otti itse Ransun. Minä jäin pitelemään koiraa, jottei heppa liikaa sitä jäisi tuijottelemaan ja säikkyilemään. Vähän harmitti, koska mielellään oisin ottanut lisää tuntumaa Ransuun Sofian läsnäollessa.

No lisää tuntumaa vilkkaaseen heposeen sain Urkan kanssa. Heitin sille ensin loimen niskaan ja tässä vaiheessa omaa tyhmyyttäni työnsin jalkani vaarallisen lähelle Urkan kavioita. Ei ollut kuin senteistä kiinni, etten saanut kengän kuvaa jalkapöytääni...No virheistään viisastuu ja osaan varmasti ensi kerran ajatella asiaa enemmän. Samoin kuin loimen pukemisesta tulee rutiinia. Nyt se vielä oli vähän söhläystä. Urkka katseli ympärilleen melko kiinnostuneesti, mutta talutus sujui mielestäni kuitenkin sen kanssa kivemmin, kuin Ransun. Ehkä luotan Urkkaan enemmän ja aloin jännittämään Ransua liikaa varoitteluitten takia. Hyvä silti, että varoiteltiin, että tiedän miten toimia ja etten aivat tyhmiä riskejä sen kanssa ota.

Sittenpä olikin meidän tauon vuoro ja koska olen bussien varassa, ehdin olla kotona noin 40min kun piti taas lähteä. Eipä olisi millään viitsinyt enää takapuoltaan sohvasta nostaa...No ei auta. Tämän työn ehdoton miinus on, että päivä on pitkä ja vasta illalla on vapaa. Laskin, että työtä tulee tehdyksi noin 11-12h!!! Matkalla bussipysäkille jo mietin, että tulikohan nyt lohkaistua liian iso pala ja näinköhän tätä sittenkään jaksan...Soittelin ystävälle ja kyselin rakentavia neuvoja. Hän sanoi mielestäni hyvin: otin tallityön siksi, että saisin elämääni jotain hyvää ja pyrin tekemään elämästäni pala palalta mukavemman ja sellaisen, kuin itse haluan. Mikäli tallille lähtö alkaa tuntua vastenmieliseltä, enkä siitä nauti, niin sitten siinä vaiheessa lopetan. Ystävä kehoitti, etten luovuttaisi ihan heti alkuun vaan katsoisin vähän aikaa miten asia alkaa luistamaan ja kuullostelisin itseäni, että miltä tuntuu. Hyvä neuvo.

Toinen mikä vähän alkoi mietityttämään, että pärjäänkö noitten kanssa, koska kuitenkin ovat isoja eläimiä ja minulla on kohtuullisen vähän kokemusta ja aika hyvä itsesuojeluvaisto. Sofia lohdutti, että saan varmasti kokemuksen myötä varmuutta ja huomaan pärjääväni hyvin. Myös Sofia sanoi, etten ihan heti luovuttaisi, että ensimmäiset 3-4 kertaa ovat varmasti todella rankat ja hänkin oli aivan poikki alussa, mutta nyt on helpottanut. Sofia on tehnyt Kilossa nyt 1,5kk, joten aika uusi hänkin. Hänellä vaan on ennestään paljon kokemusta ja jopa koulutus alalle, joten ollaan vähän eri lähtötilanteissa.

Kolmelta oli vuorossa ensimmäisen satsin tarhaus. Kaikki ne, jotka menevät maneesin vieressä oleville tarhoille, pitää loimittaa. Tähänkin saa yllättävästi aikaa menemään ellei ole rutinoitunut. Vein ensin Kultsin ja sehän köpötteli vierellä oikein nätisti. Sofia vei samaan aikaan kaksi ponia ja sen jälkeen minä vein Neten ja Vallun. Kaksi yhellä kertaa siis. Olipa muuten eka kerta, kun kahta hevosta talutin kerralla ja meni muuten todella hienosti :) Kun on kaksi heppaa händyssä ja pitäisi avata sähköportti ilman, että mikään naruista tippuu maahan, niin se vaatikin jo vähän miettimistä ja akrobatiaa. Mutta eiköhän myös tähän tulee oma tapa ja rutiini ajan myötä. Seuraavaksi laskimme tallin taakse neljään eri tarhaan poneja ja heppoja. Tietyt kaverit menee tiettyihin tarhoihin tiettyjen seuralaisten kanssa. Tämä oli helppo nakki. Oikea portti auki ja oikeat hepat irti ja sit hätyytellään ne pihalle ja portti kiinni. Vallan kätevää. Sama homma sisäänottaessa pari tuntia myöhemmin eli portit auki ja sitten ajetaan hepot oikeille paikoilleen. Laskettiin kaikista neljästä tarhasta yhtäaikaa ja melkoinen härdelli siitä syntyi. Sanoin Sofialle, että voipi olla, että lasken yhden tarhan kerrallaan ja käyn laittamassa hepat kiinni, ennen kuin avaan seuraavan. Näin kuulemma hänkin teki alussa ja se on ihan ok. Sillä välin, kun hepat olivat ulkona, putsasimme karsinat uudelleen. Näitten mainittujen töitten lisäksi hommiin kuuluu käytävien ja rehuhuoneen lakaiseminen, kenttäkautena lantasaavien tyhjennys kentältä ja loimien ripustaminen kuivumaan/niitten kerääminen pois kun ovat kuivia. Lisäksi on tarkastettava tarhauksen jälkeen, onko joku telonut itseään ja hoidettava haavat. Tähän en kylläkään kovin seikkaperäistä ohjeistusta saanut, joten hieman olen epävarma miten tilanteessa tulisi toimia.

Toinen satsi meni ulos viideltä ja sama kaava kuin aikaisemmin. Puoli seiskan aikaan jaettiin heinät ja otettiin myöhempi satsi sisälle (näitä oli vähemmän tässä jälkimmäisessä ryhmässä). Seiskalta sai antaa rehut ja sitten vielä tsekattiin, että kaikki ovet ja hevoset ovat varmasti kiinni ja sen jälkeen kotimatkalle. Kyydin sain tallikahvilan pitäjältä ja kotona olin noin 19.20. Melkolailla pitkä päivä siis...

Huippuhetkiä päivän aikana olivat mm. kun Ransu hirnui ja hörisi mulle, kun lähdin ensimmäiselle tauolle. Samoin se hörisi, kun tulin takaisin. Se oli siis silloin tarhassa. Selvästi tunnisti, että tuo on se täti joka antoi ruokaa ja vei ulos :) Tuntui jotenkin tosi kivalta saada tällaista huomiota hevoselta, johon on ollut kontaktissa vasta yhden kerran :) Kun päästettiin hepoja ja poneja tarhoihin, oli hauska katsoa miten ne kirmailivat ja pomppivat ja hyppivät. Selvästi kaverit olivat innoissaan :)

Jännityksen hetkiä taas koin mm. Ransun kanssa ja ajaessa Kaapoa tarhaan. Se kun kuulemma pukittelee ja saattaa siten potkaista. Eli pitää pysyä hyvän matkan päässä. Kun hepat juoksevat tarhoihin, ne saattavat säntäillä ensin vähän ympäriinsä ja täytyy siis olla silmät auki ja aistit muutenkin hereillä, että ei jää jalkoihin. Kun kävin laskemassa jälkimmäistä ryhmää sisälle, olin vähän huuli pyöreänä Rosien ja Kaapon kanssa. Ne kun rynnivät aitauksen portilla ja heittivät suurinpiirtein voltteja. Ajattelin, että nuo ne tulevat päälle siinä vaiheessa, kun portin avaan. Tarkoitus oli laittaa portti esteeksi, etteivät karkaa tallipihalle. No virittelin omat systeemit riimunnaruista ja avasin vasta sitten portin. Eikä ne mitään päälle tulleet, mutta vähän jänskätti kyllä. No täytyy tässäkin tilanteessa muistaa pyytää omaa tilaa ja perääntymään portilta. Riimunnaru on hyvä väline. Sitä heiluttelemalla ja pyörittelemällä saa tilaa ja liikettä heppoihin.

Kolhuitta siis selvittiin, mutta toki olen monesti lauantain jälkeen miettinyt, että hirvittääkö mua liikaa ja onko musta sittenkään tähän. No täytyy vain uskoa itseensä ja pitää järki mukana ja olla itsevarma, muttei tyhmänrohkea :) Luulenpa, että tuo itsevarmuus ja ns. isona (selkä suorana) oleminen on kaiken aa ja oo. Jos alkaa hiippailemaan, niin takuulla ne jyräävät alleen.

Tulipas pitkä postaus. No tulipa valaistua tallityöntekijän työtä tässä samalla.

Tässä kuvia osasta hoidokeistani kokemassa riemua tarhassa. Kuvat ovat osoitteesta Kilon kuvat

Acu

Buffo

Kaapo

Rinkeli

Simo