Talvi.

Tammikuu ja ulkona lumi ja pakkanen. Minähän en ole talvi-ihminen ollenkaan, mutta tämä talvi on mennyt astetta paremmin, kuin pari edeltäjäänsä. Australia reissun jälkeen kylmänsietokyky on koetuksilla joskus ihan Suomen kesässäkin, saati tähän vuodenaikaan. Olen kuitenkin yllättänyt itsenikin huomaamalla talvessa myös positiivisia asioita. Aloitetaan siis vaikka niistä.

+ Lumiset puut. Kun lunta on sopivasti, eikä pakkasta ole liikaa ja puitten oksilla on lunta tai valkeaa huurua, maisema on sadunomainen.
+ Kynttilät. Luovat tunnelmaa sekä ulkona, että sisällä ja kuuluvat talveen.
+ Lumi. Kimaltelee kauniisti.
+ Hiljaisuus. Lumi imee itseensä liikenteenmelua ja ympärillä on hiljaisempaa.
+ Kevät. Talvea seuraava vuodenaika on kevät ja luonto herää taas eloon. On jotain mukavaa odotettavaa.
+ Lintulauta. Rivitalossa asuessa voi pihaan pystyttää lintulaudan. Pulskien tinttien seuraaminen saa iloiseksi (kissojen live-tv!) 
+ Pipo. Jos sattuu bad hair day voi vetäistä pipon kauheuden peitoksi.

Ja sitten niitä miikkoja.

- Pukeutuminen. Pukiessa tulee kuuma, mutta ulkona silti saattaa tulla kylmä varsinkin bussia odotellessa (joka talvisin monesti voi olla myöhässä reippaastikin). Olo on tönkkö ja paksu. Sisään mennessä tulee taas kuuma ennen kuin saa kuoriuduttua.
- Ihon kuivuus. Vaikka hölvää erittäin rasvaista rasvaa joka ilta käsiin, on iho silti kuiva ja osoittain rikki. Ja koska iho on rikki, käsiin koskee.
- Pimeys. Ei vaadi liiemmin perusteluja...
- Liukkaus. Köpötellessa saa lihakset jumiin, liukastuessa tai kaatuessa voi satuttaa itsensä (A liukastui pari päivää sitten --> selkä jumissa ja kipeä --> saikkua).
- Aurinko. Sitä vaan ei yksinkertaisesti näy moneen viikkoon kuin korkeintaan vilaukselta. Varsinkin täällä rannikolla taivaalla möllöttää auringon sijasta hyvin usein paksu ja harmaa pilvipeitto.
- Värit. Niitä ei ole.
- Kylmyys. En tykkää palella.

Taisi nyt tulla tuosta miinuslistasta vähän pidempi (keksisin varmaan lisää molempia, mutta rajansa tämänkin postauksen pituudella). Niin se vain on, että en ole talvi-ihminen eikä sellaista minusta varmaan koskaan saa tehtyäkään. Rakastan lämpöä, aurinkoa ja vihreää luontoa. Sitä odotellessa jatkan valohoitoa Valkee korvalampuilla. Ne oikeasti taitavat toimia. Kolme viikkoa käyttöä takana ja olen pirteämpi ja positiivisempi kuin aikaisemmin. Suosittelen! (Vaikkakin on jollain lailla säälittävää, että pohjolan talvesta jokseenkin selväjärkisenä yli päästäkseen pitää tunkea lamput korviin...)