Hevoskärpäsen puraisema.

Harrastin lapsena ratsastusta epäsäännöllisesti ja lähinnä ns. villeillä talleilla. Näin aikuisiällä toivon, että olisin silloin nuorenpana saanut käydä ihan kunnon tunneilla ja oppinut lajin jo penskana. Aikuisena kun tuppaa kehittymään itsesuojeluvaisto, joka monesti hankaloittaa tässä lajissa.

Heppakärpänen puraisi uudelleen Ausseissa useamman vuoden tauon jälkeen. Kävimme silloin rannalla laukkailemassa, joka on ollut unelmani pikkulikasta lähtien. Minun heppa oli melko reipas menijä ja isokokoinen ja sen pidättäminen oli aika työlästä. Ja varsinkin, kun ratsastuksessa oli ollut taukoa, en ehkä osannut rentoutua riittävästi. Upea elämys se silti oli!

Vallu - Kilon talli

Kotomaassa aloittelin harrastusta uudelleen 2010 keväällä ja kävin muutamia kertoja irtotunneilla Kilon tallilla. Kesällä kävin viikon kestävän yleiskurssin ja 60cm estekurssin samaisella tallilla. Syksyllä kävin vielä muutamalla tunnilla, mutta into jostain syystä lopahti. Liekkö märkä syksy vaikuttanut asiaan...En kokenut olevani riittävän kelikestävä ;)

Donna - Leppävaaran ratsastuskoulu

2011 keväällä taas innostuin uudelleen hevosen selkään ja kävin ottamassa irtotunteja n. kerran viikossa Leppävaaran ratsastuskoulussa. Kesäksi otin samaiselta tallilta viiden kerran ratsastuskortin sekä Kilon tallilta istuntakurssin ja 70cm estekurssin. Tällä kertaa purema oli sen verran kova, että otin Kilon tallilta vakkaritunnin ja olen nyt käynyt puolisen vuotta kerran viikossa ratsastamassa.

Maneesikauden alettua hepat pöllöilivät oikein urakalla ja melkein joka tunnilla tippui joku - minäkin kerran. Tästä tuli pieni kammo (edellisen olin juuri saanut selätettyä) ja jossain vaiheessa jo mietin, että lopetanko kokonaan, kun alkoi jo hirvittää niin paljon. Joulutauko sai aikaiseksi lisää panikointia, koska heti kun tulee pieni katko ratsastuksessa, alkaa jotenkin jänskättämään. Unohdin hyvin nopeasti moiset harkinnat ja hepatkin tuntuivat vähän rauhoittuneen. Jostain syystä vaan jonkinlainen innostuksen puute vaivasi. 

Rosie - Kilon talli

Pakkasten takia helmikuussa peruin pari tuntia ja tauko teki selvästikin hyvää. Tauon jälkeen olen taas ollut into piukeana joka keskiviikko (tai oikeastaan jo tiistaina) ja innolla odotan viikottaista tuntia. Tänään varasin itselleni taas viiden kerran kortin Leppävaaran tallilta (saa vähän uutta irti kun on uusia heppoja alla ja eri opettaja ja opetustyyli) ja elokuussa lähdemme ratsastuskaverini kanssa Kuusekännyyn Viroon kolmen päivän vaellukselle. Lisäksi suunnittelimme A:n kanssa kesälomalla menevämme hänen kotiinsa maalle ja kävisimme siellä ratsastamassa viiden kerran tehotreenin. A ei ole montaa kertaa ollut hevosen selässä ja olen yrittänyt innostaa, jotta pääsisimme joskus yhdessä vaelluksille jonnekin upeisiin maisemiin. Tuolla maalla A saisi varmasti yksilöllistä opetusta todella paljon edullisemmin, kuin täällä pk-seudulla. Ja minä ehkä saisin hypätä ja ajattelinpa kysäistä, saisinko mennä myös ilman satulaa ;) 

Eli siis varsin mukava heppakesä tiedossa :) Omat viikkotuntini Kilossa jatkuvat toukokuun loppuun ja harkitsen loppukevääksi ottavani toisenkin tunnin eri opettajalle. Saas nähdä :) Kallis harrastushan tämä on, mutta olen selkeästi jaksanut talven paljon paremmin, kuin pari edeltäjäänsä ja olen melko varma, että tämä harrastus on siihen syynä. Kaikki murheet, kiireet ja väsymys haihtuvat samantien, kun astuu talliin. Terapeuttista :) Ja onpa siinä kunto ja habakin kasvanut! Tässä lajissa on hienoa se, että koskaan ei ole ns. valmis vaan aina voi kehittyä lisää. Vuoden aikana olen huomannut kehittyväni huimasti ja pieniä ja suuriakin ahaa-elämyksiä on hevosen selässä tullut koettua. Todella palkitsevaa!

Tänä viikonloppuna on heppailua tiedossa ensin Sotahevonen -leffan merkeissä ja sitten Horse Fair-messuilla.