lauantai 28. huhtikuuta 2012

Food Inc.

Pari vuotta sitten eräs Amerikkalainen mies päätti tehdä dokumentin siitä, kuinka ruokamme tuotetaan. Olin jo pitkään halunnut nähdä tämän dokkarin ja nyt viimein vuokrattiin se videovuokraamosta. Olin ajatellut, että filmi olisi karmeampi, mutta se olikin tehty siististi kauheuksilla pröystäilemättä. Siinä vain kerrottiin totuus ja toki näytettiin myös sellaista materiaali, joka herkemmille voi olla ikävää katsottavaa. Mutta toisaalta, jos lautaselleen pystyy mättämään broileria, silloin pitäisi myös pystyä katsomaan, kuinka se ruoka siihen on päätynyt ja mitä se on ennen kaupan hyllylle tulemistaan joutunut kestämään.

Me ryhdyimme A:n kanssa reilu 1,5v sitten kasvissyöjiksi. Ennen tätä päätöstäkään ei punaista lihaa juuri kulutettu, mutta kana kyllä maistui. Jossain vaiheessa vaan tuli totaalinen stoppi. Meidän kiintiö tuli kertakaikkiaan täyteen. Suurin syy kasvissyöjäksi (lakto-ovo-vege) ryhtymiselle on nimenomaan eettiset syyt. En halua olla osa sitä bisnestä, jota tehotuotanto on. Toisekseen liha vain alkoi yksinkertaisesti tökkimään, jopa kuvottamaan. Päätös ja kasvisruokavalioon siirtyminen oli helppoa enkä ole kaivannut lautaselleni lihaa sen jälkeen.

Food Inc. valoittaa mitä tehotuotanto on ja miten eläimiä sekä ihmisiä sen bisneksen ympärillä kohdellaan. Filmi kuvaa USA:n tilannetta, mutta onko tilanne paljoakaan kummoisempi täällä meilläkään? Mm. sika on viisain eläin heti ihmisen, delfiinin ja apinan jälkeen. Silti sitä pidetään likaisissa läteissä liian ahtaissa oloissa vailla virikkeitä. Nämä tuotantoeläimet eivät myöskään koskaan näe päivänvaloa saati pääse kävelemään ruohikolle. 

Suosittelen tämän dokumentin katsomista ihan jokaiselle. Mikäli filmi ei herätä minkäänlaisia tunteita elävän olennon kohtelusta, voi jo luokitella itsensä melko kylmäksi ihmiseksi. Itselläni pariin kertaan teki todella todella pahaa katsoa, kuinka nautoja ja kanoja kohdellaan. Niitä paiskottiin surutta kuin kiviä kuormurin lavalle. Ihan kuin eläimen elämällä ei olisi minkäänlaista arvoa.

Ihminen itsekkäistä syistä ja rahan kiilto silmissä, on valmis tekemään mitä tahansa. Jos haluat vaikuttaa, voit ostaa luomua ja näin edesauttaa luomutuotannon yleistymistä. Filmin lopussa oli lopputekstit, jossa sanottiin: Every bite counts. Jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa.


4 kommenttia:

Sami kirjoitti...

Food Inc on kyllä mielenkiintoinen dokumentti. Sikäli kun teollisesta ruokatuotannosta haluaa vielä tarkemman kuva, suosittelen myös Jonathan Safran Foer:in kirjaa "Eating Animals". 

Itse en ole vegaani vaikka kantaa hyvin ymmärränkin; eläinten syönnin suhteen olen sitä mieltä että se on eettistä mikäli eläimille on annettu parempi elämä ja parempi kuolema kuin mitä niillä luonnonvaraisesti olisi ollut. Tämä tietysti vaatii tuotantolähteiden tuntemista ja tarkkaa valintaa. 

Tulevaisuuttanne ajatellen, tiesittekö muuten että Australiassa on pinta-alalla mitattuna maailman luomutuotannosta peräti 38%? Luomutuotteiden valikoima onkin täällä aivan eri sfäärissä kuin Suomessa.

Virve kirjoitti...

Kiitos Sami kommentistasi ja kirjavinkistä :)

Itsekkyydellä tarkoitin lähinnä tätä tuotantobisnestä, jonka ympärillä kaikki pyörii. Ylipäätänsäkin niin moni asia maailmassa nykyisin pyörii rahan ympärillä, ettei muuta paljon ehditä ajattelemaan.

Toki lihansyönti sinänsä voidaan jo lukea itsekkääksi teoksi, koska ihminenhän ei tarvitse eläinproteiinia. Ja mikäli ei eläinten hyvinvointi kiinnosta, niin ainakin olisi hyvä kunkin miettiä asiaa ympäristönäkövinkkelistä. Karjataloushan on yksi pahimmista (vai pahin?) ilmastonlämpenemistä edistävä bisnes.

Valitettavasti monille tuotantoeläimille ei tarjota kovin hyvää elämää ja kuollessaankin joutuvat kokemaan teurasautossa ja teurastamolla kauhunhetkiä vaikka lopetus tehdäänkin (onneksi) nopeasti.

Food Inc. dokkarissa näytettiin karjanpitäjä, jonka possut ja naudat tepastelivat onnellisen näköisinä pitkässä ruohikossa ja minkäänlaista häiriökäyttäytymistä ei ollut havaittavissa. Paremmalla omalla tunnolla minä sellaisen eläimen lihaa söisin ja mieluummin tuollaisesta paikasta ruokani ostaisinkin (jos siis söisin lihaa).

Olenkin kuullut huhuja, että Ausseissa luomutuotanto on ihan eri sfääreissä. Varsin mieluinen asia meille :) Vähän huolestuttaa kuinka hyvin sieltä löytää tofua, soijarouhetta + muita soijatuotteita. Linssejä ja papuja varmastikin on saatavilla ihan hyvin? Olen myös kuullut, että sieltä löytää hyvää kasvisruokaa myös ravintoloista, eli kaikki eivät liene ole kala- tai pihvirafloja ;)

Ainiin, viisumia varten meidän piti lukea "Life in Australia" -booklet. Nauratti kohta, jossa mainittiin, että on ihan perfectly ok olla kasvissyöjä ;D

Sami kirjoitti...

"Erikoistuotteiden" tarjonta vaihtelee suuresti riippuen siitä missä päin asuu; luonnollisesti suurissa kaupungeissa on tarjolla parempi valikoima kaikkea kuin pikkupaikoissa. Tofua on kyllä helposti saatavilla, samoin papuja ja linssejä. Soijarouhetta en ole itse koskaan etsinytkään, mutta uskoisin sitä kyllä löytyvän.

On totta että lihaa syödään jo ilmastonkin kannalta aivan liikaa, mutta koen silti että on olemassa joku kaikille hyväksyttävä välimuoto lihan ahmimisen ja totaalikieltäytymisen välillä. Eräs mielenkiintoinen katsontakanta lihansyöntiin on että eläimet muuttavat ihmisille syömäkelvottoman ravinnon syötäväksi kelpaavan muotoon - esim täällä karjaa kasvatetaan usein marginaalisella maalla jossa oleva ruoho ei ihmisravinnoksi kelpaa, eikä maassa muukaan kasvaisi; karjan kasvatuksella ravinto saadaan siis muutettua ihmisille kelpaavan muotoon.

Ja kyllä, eläinten kohtelu teollisessa tuotannossa on jotain karmaisevaa. Olenkin sitä mieltä että jokaisen pitäisi tuntea syömänsä ruoan lähteet, oli sitten kyseessä kasvikset tai eläimet.

Virve kirjoitti...

Juuri noin. Joku joskus esitti myös sellaisenkin argumentin, että jos maailman jokainen ihminen ryhtyisi vegaaniksi, ei maapallolla riittäisi pinta-ala soijan kasvattamiseen. Ojasta allikkoon.

Tehotuotettu liha voitaisi lopettaa kokonaan ja vain luomu sallia. Ja mielestäni voitaisiin palata siihen entisaikaiseen tapaan, että liharuoka on vähän kuin pyhäruoka. Suomessakin se on itseisarvo, ihan sama mihin tilaisuuteen osallistuu. Ei tarvitse lopettaa kokonaan, kunhan vähän mietittäisiin mistä liha tulee ja kuinka paljon sitä kulutetaan.

Lainasin muuten sen kirjan, jota suosittelit. Olen ensimmäisten 60 sivun aikana jo monesti joutunut laskemaan kirjan alas pöyristyksissäni! Mielenkiinnolla jatkan lukemista.