Varasimme ratsastuskaverini kanssa jo talvella vaelluksen Viroon Kuusekännuun ja odotettu reissu oli vihdoin käsillä pari viikkoa sitten. Menimme perjantaina laivalla yli ja saavuimme tallille klo11 maissa. Vaatteiden vaihdon jälkeen kukin laittoi oman ratsunsa valmiiksi ja matka alkoi. Minun hevonen oli ruunikko tamma Fiona, joka osoittautui ehkä maailman kilteimmäksi hepaksi :)
Säät suosivat ja saimme nauttia kuivasta ja riittävän viileästä säästä (kuumuus on tuskaista hevosen selässä + houkuttelee paarmat). Yhteensä ratsastimme n. 12h ja pisin pätkä taisi olla 4h pitkä. Yllättävän nopeasti aika vaelluksella meni ja aina tuli yhtä suurena yllätyksenä, että nytkö jo me ollaan perillä!
Nautin vaelluksesta joka ikinen hetki. Metsäteitä, ihanaa mäntymetsää, sammalta, jäkälää, kanervaa...Ja vain hevosen kavioitten kapse polulla. Päästiin revittelemään myös pitkiä laukkapätkiä ja minun hevonen olisi mielellään mennyt kovempaakin (ja ratsastaja myös, heh), mutta ohittelu ei tietenkään ollut sallittua ja piti tyytyä siihen vauhtiin, mitä edellä mentiin. Pisimmillään laukkapätkät olivat yli 5min kestoisia eli ihan kunnon pätkiä päästiin vauhdista nauttimaan.
Kolme päivää menivät todella nopeasti ja kun sunnuntaina saavuimme hevosten laitumelle, sanoin, että höh nytkö tämä jo loppui!! Halasin vielä omaa polleani ja haikein mielin laskin sen laitumelle piehtaroimaan. Tyytyväisen näköisenä Fiona jäi mussuttamaan ruohoa :)
Paikkana Kuusekännua voin lämpimästi suositella. Järjestelyt toimivat todella hyvin, kaikki hevoset olivat turvallisia ja maastot hienoja.
Tässä vähän kuvia. Laatu ei ole kummoinen, koska nämä on räpsitty pokkarilla hevosen selässä keikkuen, mutta onpahan nyt jotain räpsyjä matkan varrelta.
Nautin vaelluksesta joka ikinen hetki. Metsäteitä, ihanaa mäntymetsää, sammalta, jäkälää, kanervaa...Ja vain hevosen kavioitten kapse polulla. Päästiin revittelemään myös pitkiä laukkapätkiä ja minun hevonen olisi mielellään mennyt kovempaakin (ja ratsastaja myös, heh), mutta ohittelu ei tietenkään ollut sallittua ja piti tyytyä siihen vauhtiin, mitä edellä mentiin. Pisimmillään laukkapätkät olivat yli 5min kestoisia eli ihan kunnon pätkiä päästiin vauhdista nauttimaan.
Kolme päivää menivät todella nopeasti ja kun sunnuntaina saavuimme hevosten laitumelle, sanoin, että höh nytkö tämä jo loppui!! Halasin vielä omaa polleani ja haikein mielin laskin sen laitumelle piehtaroimaan. Tyytyväisen näköisenä Fiona jäi mussuttamaan ruohoa :)
Paikkana Kuusekännua voin lämpimästi suositella. Järjestelyt toimivat todella hyvin, kaikki hevoset olivat turvallisia ja maastot hienoja.
Tässä vähän kuvia. Laatu ei ole kummoinen, koska nämä on räpsitty pokkarilla hevosen selässä keikkuen, mutta onpahan nyt jotain räpsyjä matkan varrelta.
 |
| Lähdössä. |
 |
| Piknik-lounas. |
 |
| Suuriherra Delton ja oma ratsuni Fiona. |
 |
| Toinen majapaikka. |
 |
| Valmiina lähtemään viimeiselle pätkälle. |
Tässä vielä video. Kuva heiluu aikalailla. Ei ole helppoa pitää kameraa vakaana hevosen selässä. Loppupätkä on kaverin kuvaamaa laukassa ja se se vasta heiluukin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti