Kallis, kalliimpi, kallein

Toisilta nimiltään Mocca, Mango ja Coral. Ei ole helppoa eikä varsinkaan halpaa viedä kolmea kissaa toiselle puolelle maapalloa. Homma vaatii paperisotaa, sumplimista ja paksua kukkaroa. Tietenkin joku kysyisi, että onko järkeä. Eikö olisi helpompi antaa kissat uusiin koteihin ja hommata Australiasta uudet lemmikit? No tämähän ei ole käynyt edes mielessä. Nämä kolme marakattia ovat meille äärettömän rakkaita ja en voisi kuvitellakaan, että niistä luopuisin. Kyllähän se rahallisesti kirpaisee, mutta tuskin vuoden päästä - tai sitten kun visalasku on maksettu - enää asiaa mietin ja päätäni sillä vaivaan.

Yritin ensin löytää rahtifirmaa (Australiaan eläimet menevät aina rahtina), joka toimittaisi kissat täältä sinne. Finnair kuskaa vain omiin kohteisiinsa ja kaikki muutkin rahtifirmat joilta kysyin (ja kysyin monelta), eivät tee yhteistyötä toistensa kanssa. Jotenkin homman pystyy itsekin sumplimaan, mutta aikani kun olin vähiä hiuksiani repinyt, päädyttiin siihen, että maksetaan hiukan (paljon) ektraa ja otetaan asiaan vihkiytynyt firma hoitamaan kissat perille. Ainakin saamme nukkua yömme kunnolla ja voimme luottaa siihen, että ammattilaiset osaavat setviä kaikki paperit kuntoon, ratkaista matkalla tulevat mahdolliset ongelmat (esim. myöhästyminen jatkolennolta) jne. 

Nyt on siis firma valittu, lentoboksit tutkittu ja päädytty Clipper 3 malliin (yksi on jo ostettu, vielä pitäisi kaksi jostain löytää) ja pari viikkoa sitten haimme lupaa viedä kissat Australian maankamaralle. Tämäkään ei ollut ihan läpihuutojuttu. Kissoille annettiin kesäkuun puolessa välissä rabies-rokotteet ja pari kuukautta myöhemmin niistä otettiin verikokeet, joista tutkittiin onko veressä riittävästi rabies vasta-aineita. Tulosta odottelimme Eviralta kolmisen viikkoa ja jokaisella vasta-aineet olivat riittävällä tasolla. Seuraava vaihe olikin sitten tuo vientilupa. Siihen skannasin kissojen passit, rekisterikirjat, rokotekortit, nämä Eviran lappuset ja vieläpä piti olla jokaisesta kissasta paperi, jossa on australialainen puh.num. ja osoite. Tämä sitä varten, että on joku johon ottaa yhteyttä, mikäli katti kaipaa eläinlääkärin apua karanteeniaikana. Noh koska meillä ei ole ylläolevia tietoja, pyysimme saada raapustaa papereihin erään Aussi-ystävämme yhteystiedot. Nämä kaikki lippuset latasimme nettihakemukseen ja pistimme matkaan muutaman sadan dollarin saattelemana.

Eilen aamulla sähköpostissani oli lopulta AQIS:lta viesti ja sitä avatessa toki oletin, että homma oli paketissa. Mitä vielä. Eviran lappu + passissa oleva eläinlääkärin merkintä vasta-aineista ei vielä riittänytkään. Lisäksi eläinlääkärin pitää vielä kirjoittaa jokaisesta kissasta todistus, johon löytyikin valmis lomake AQIS:n sivuilta. Soitto eläinlääkärille siis ja lomake menemään sähköpostilla. Toinen juttu mikä oli vialla, oli Eviran lappu. Siitä kun puuttui allekirjoitukset. Ihmettelinkin tätä silloin, kun kirje tuli Eviralta, mutta ajattelin, että kyllähän ne siellä tietävät mitä tekevät. Vaan eipä sitten ollutkaan niin. Soitto myös Eviraan ja uudet allekirjoitetut vasta-ainetulokset ovat matkalla meille.

Kunhan nyt saataisiin tämä lupa, voitaisiin seuraavaksi keskittyä karanteenipaikkojen varaamiseen. Siinäkin on omat kiemuransa. Esimerkiksi tarvitsisi ilmoittaa lennonnumero, mutta lentoa taasen ei voi varata kuin kolme viikkoa ennen lähtöä. Karanteeniasema on niin buukattu, että majoitus kissoille olisi syytä tehdä hyvissä aijoin eikä vasta silloin kolme viikkoa ennen lähtöä. Varsin monimutkaista tämäkin. No täytynee perehtyä asiaan vähän paremmin ja katsoa miten asian saisi ratkaistua. Omatkin lennot olisi ihan kiva kohta ostaa (ettei hinta nouse pilviin), mutta ei oikein voida sitä tehdä ennen kuin tiedetään, koska me nuo kattimukset saadaan matkaan.

Mocca