Natural horsemaship

Olin viikko sitten viikonloppuna yhden päivän kurssilla Siuntiossa Apple Tree Ranchella. Kahvikupposen ja pullan äärellä kävimme ensin teoriaa hevosen laumakäyttäymisestä ja hevosen oppimisesta. Aihe kuullosti mielenkiintoiselta ja omistaja/kurssinpitäjä Kati tiesi mistä puhui ja korvat tötteröillä kuuntelimme hänen kertomuksiaan.

Tilalla asustelee viisi appaloosa hevosta, joista yksi on 5kk ikäinen varsa ja vanhin rouva on 26-vuotias. Lisäksi tilalle on vähän vahingossa tulleet myös suomenhevonen sekä poni. Hevoset asustelevat pihatossa, eli niillä on vapaa pääsy sisälle ja ulos ja aina heinää tarjolla. Hevosten kanssa sulassa sovussa elelee myös neljä lammasta, joista yksi oli nimeltään Marilyn :) Tilalla on myös kanoja. Toiset olivat ihan tavallisia kanoja, joita olemme eniten tottuneet näkemään ja toiset olivat ruskeansävyisiä ja niillä oli höyhenet kintuissakin. Jöötä piti komea kukko. Myös pari koiraa viiletti jaloissa ja teoriatunnilla seuranamme oli maailman hellyydenkipein kissa.

Teorian jälkeen siirryimme ulos. Kipusimme kentän laidalle katsomoon, joka oli vähän ratsastuskenttää korkeammalla. Kati avasi pihattotarhan veräjän ja ensin paikalle saapui mustanruunikko johtajatamma ja pian perästä tulivat poni sekä voikko tamma (voikko on väri, sellainen vaaleankeltainen). Ensin hepat vähän nuuskuttelivat ja piehtaroivat ja sitten alkoi ralli. Porukka pisti menemään sata lasissa ja hyppivät välillä takajaloilleen ja välillä vetivät pukkilaukkaa. Tamma ja varsa liittyivät myös seuraan, mutta vanhus ja suokki pysyttelivät tarhassa. Ei nyt tänään hotsittanut :)

Pikkuhiljaa heposet rauhoittuivat ja alkoivat katselemaan meitä. Poni ja varsa tulivat lähelle, mutta muut pysyttelivät kauempana. Tarkoitus oli antaa hevosten valita itselleen pari. Voikko, eli se vaalea tamma, Jody nimeltään on vähän ujompi porukassa. Se katseli meitä jonkin aikaa muutaman metrin päästä ja sen jälkeen lähti tulemaan katsomoa kohti. Se tuli suoraan minun luokseni, nuuhkaisi ja lähti pois. Se selvästikin valitsi minut :)

Naruriimu. Kuva Google.

Aloittelimme parivalinnan niin, että yksi kerrassaan meni lauman sekaan Kati mukanaan ja jos joku heppa tuli luo ja kosketti, sai sitä rapsutella takaisin. Itse en päässyt lauman sekaan, koska Jody päätti, että nyt voitaisiin jo ryhtyä hommiin. Se otti katsomosta nipun naruriimuja (tuolla tilalla ei käytetä normaaliriimuja) ja pudotti ne maahan. Vähän aikaa Jody mutusteli riimuja ja sen jälkeen nosti pari takaisin ylös korokkeelle. Se alkoi leikkimään vihreän riimun kanssa ja Kati tuli paikalle ja sanoi, että Jody haluaakin näköjään jo töihin ja valitsipa se juuri sen oman riimunsa vieläpä. Riimu laitettiin hevoselle päähän ja naru jatkoksi. Kati kysyi, haluisinko minä tulla Jodyn luo. No eipä tarvinnut kahta kertaa pyytää :) Ensin seisoskelin hevosen vierellä ja annoin sen vaan tutustua itseeni. Se haisteli minua kasvoista ja sen jälkeen halasi. Joo kyllä, sitä se tuntui tekevän :D Päällään siis likisti minua. Kati pyysi minua lähteä kävelemään Jodyn kanssa. Lähdin, mutta hevonenpa ei seurannutkaan. Rapsuttelin sitä ja kokeilin uudelleen. Ei vieläkään. Taas rapsuttelua ja lisää tutustumista, mutta ei Jody vieläkään halunnut kävellä minun kanssa. Seuraavaksi maiskautin. Ei liikettä. Kolmas kohta oli, että kiristin narua ja vain odotin. Odotin... Hetken päästä hevonen alkoi kallistumaan jo eteenpäin ja sieltä se lähti viimein tulemaan ja löysäsin narun heti palkkioksi.

Tutustumisen jälkeen oli lounastauko tilan omassa kahvilassa, vanhassa isossa navetassa vajaan kilometrin päässä. Meitä odotti takkatuli, kuuma tomaattikeitto, kahvit ja kakut. Lounaalla kävimme läpi, onko kaikilla nyt selvillä minkä hepan kanssa tekee töitä.

Tallustelimme takaisin tilalle ja aloittelimme hevosten kanssa tekemisen ja pari kolme kerrallaan oli yhtä aikaa kentällä. Siellä oli tolppia, puomeja yms maassa, joissa sai pujotella jos tahtoi. Pakko ei ollut tehdä mitään, jos siltä tuntui. Minä keskityin Jodyn kanssa ympyrällä olemiseen. Eli seisoin hevosen vatsan kohdalla varpaat siihen päin. Näytin kädellä liikkeen suunnan. Jos mitään ei tapahtunut maiskautus ja jos ei vieläkään mitään, niin sitten narun toiselle päällä heilautetaan peppua kohti. Ja hevonen kävelee minun ympärillä. Kun astuu hevosen etujalkojan kohdalla, hevonen pysähtyy. Kun ottaa pari askelta taaksepäin, tulee hevonen luo. Tätä olisi mahdollista tehdä ravissa ja laukassakin, mutta tällä kertaa menimme ihan vain käyntiä.

Lopuksi olin rauhallisessa nurkassa Jodyn kanssa tekemässä noita ympyröitä. Sitten hevonen vain pysähtyi ja jäin odottamaan. Herken aikaa se mietiskeli ja tuli sen jälkeen suoraan luokseni, nuuhki kasvoja ja minä rapsutin sitä leuasta. Jodyn alahuuli alkoi lerppumaan ja silmät alkoivat lupsahdella. Sillä selvästikin oli hyvä olla kanssani. Luulen, että se olisi saattanut vaikka nukahtaa, jos aikaa olisi ollut enemmän. Tämä hetki oli mielestäni paras. Tuntui siltä, ettei ollut mitään muuta kuin minä ja hevonen.

Lopuksi vielä menimme sisälle (jossa oli hellyydenkipeä kissa jo odottamassa) ja purimme päivää yhdessä. Kati antoi jokaiselle palautetta. Minulle hän sanoi, että minulla oli hirveän hyvä yhteys hevoseen. Jody kuulemma oli koko ajan täysin kontaktissa kanssa ja tarkkaili minua. Vaikka se välillä katsoi mitä katsomossa tapahtuu, se oli silti hyvin kiinnostunut minusta. Minä taas olin kuulemma läsnä erittäin hyvin (siltä se tuntuikin, koska unohdin ihan kaiken muun ja ympärillä olevan) ja käsittelin hevosta pehmeästi ja kauniisti.

Päivä oli kerrassaan ihana ja antoi todella paljon. Ihanan rauhallista ja päämäärätöntä tekemistä. Ratsastustunneilla tehdään koko ajan ja opettaja vaatii ja suoritetaan yms, niin tämä oli totaalinen vastakohta sille. Sai vain olla hevosen kanssa ja tutustua siihen maastakäsin. Opin natural horsemanshipistä ja hevosen kielestä, sekä opin myös itsestäni jotain :)

Päivästä innostuneina varasimme joulukuulle ratsastustunnin. Tämä ei ole mikään perinteinen tunti, vaan hevosella ei ole satulaa, eikä suitsia. Sillä on päässä naruriimi ja riimusta käsiin tulee köysi. Jos tuolla kävisi enemmän ratsastelemassa, niin seuraava vaihe olisi, että riimu otetaan pois ja hevosen kaulalla on naru jolla ohjataan. Kun se sujuu, voidaan laittaa satula ja suitset, jos tahtoo. Harva kuulemma tahtoo, ehkä yhtään ihmettele! Kati voisi kuulemma erään hevosensa kanssa mennä Elielin aukiolle pelkän tuollaisen kaulassa olevan narun kanssa ja hevosella ei olisi mitään hätää. Siinäpä vähän mietittävää :)

Tässä video, jossa nainen hyppää ilman satulaa pelkkä naru hevosen kaulassa. Ja tuo hevonen on muuten sellainen voikko väriltään :)

Laitan tähän vielä videon Aussi cowboysta Clinton Andersonista ja hänen hevosestaan Mindystä. Siinä on todella kaunista hevosen kanssa työskentelyä. Video on aika pitkä mutta suosittelen katsomaan ainakin 4min kohtaan :) Harmi, että tuo ukkeli on tainnut lähteä Australiasta rapakon taakse :) Olisin muuten hakenut hänelle töihin :D