Kolea ja pimeä syksy?

Virallisesti syksy alkoi 1.3. eli elämme jo toista syyskuukautta. Vaikea tätä on syksyksi mieltää, kun päivälämpötilat hipovat edelleen kolmeakymmentä ja aurinko senkuin mollottaa. Toki illat ja yöt ovat viileämpiä, mutta viimeiset pari viikkoa olemme nauttineet varsin mukavista keleistä ja öisinkin on kämppä pysynyt lämpimänä. Erästä toista bloggeria matkiakseni: talot ovat täällä kuin telttoja. Lähinnä sateen- ja tuulensuojia. Ja kuinka tämä eristämätön lautahökkyrä muuta voisi ollakaan, kun lattioistakin paistaa päivä läpi...Parempaa asuntoa odotellessa...

Keleistä vielä. Maaliskuun jälkimmäinen puolisko muistutti jo vähän syksyä. Parina päivänä satoi läpi päivän ja alimmillaan yölämpötila oli +6,3C eli melkoisen rapsakka keli. Aamun  +9C toi mieleen Suomen syyskuun aamun auringon hieman lämmittäessä. Klo 10 tosin sai jo työmaalla riisua uloimpia kerroksia pois, kun lämpötila alkoi nousemaan.

Tältä näyttää viikon ennuste tällä hetkellä. Ei tuo vielä kovin syksyiseltä vaikuta, mutta sentään vesisadettakin luvataan. Katsotaan sataako se sitten kuitenkaan. Monesti lupaavat sadetta, mutta eivät sitten kuitenkaan sitä anna.

Säitten armoilla ei enää ole pakko olla jos ei tahdo. Saatiin nimittäin potkut. Pääsiäistä edeltävänä torstaina mainitsin, että selkä on vähän kipeänä ja Annu myös oli sanonut, että voisiko töitä suunnitella siten, ettei joka päivä olisi fyysisesti näin rankka, vaan välissä olisi kevyempää tekemistä. Työtehtävät siis olivat kyseisellä viikolla sementintekoa, tiilen latomista kottareihin ja sieltä pois, hiekan haravointia uudelle nurmokolle alustaksi, hiekan mättämistä kottareihin, rikkaruohojen kitkemistä kumpareesta jne. Kaikki työtehtävät olivat selälle todella rankkoja, vaikka se näin lukien saattaakin tuntua ihan peace of cake. Pääsiäinen meni lähinnä kumarassa kävellessä ja valittaessa. Tiistaina menimme työmaalle ja otin tietoisesti hieman lungimmin, koska ei tehnyt mieli lisää itseään saada jumiin. Molemmilla meillä alkoi vähän käyrä nousta, koska töitä ei organisoitu millään tavalla vaikka olimme sitä pyytäneet vielä tiistai-aamuna uudelleen. Ukot itse kaivoivat kuoppaa pienellä kaivurilla ja mittailivat kuoppien paikkoja mittanauhalla ja meidät laitettiin surutta lapionvarteen. Että ei ihan tasan mennyt...

Keskiviikkoaamuna ajettiin työmaalle 50km ja sinne päästyämme soi Annun puhelin. Pomo soitti Annulle, että meiltä molemmilta loppui työt, koska hommat muuttuisivat vain raskaammiksi. Puutarhurin homma ei yleensä ole noin raskasta siinä vaiheessa, kun se on ylläpitoa, mutta nyt tämä oli uuden tekemistä ja siksi paljon rankempaa. Kuulemma on nyt enemmän miesten hommaa ja pomo oli huolissaan meidän jaksamisesta. Ehkä myöhemmin, kun se on enemmän ylläpitoa, voisi taas olla töitä. Näinköhän...

Niin ja siis miksi pomo soitti Annulle? Oli sanonut, että hänelle on helpompi selittää. Joo no myönnetään, Annulla on parempi englanti kuin mulla, mutta olisi se nyt vähintä mitä voi pyytää, että henkilökohtaisesti ne potkut annettaisiin. Jos ei viitsi naamatusten, niin sitten edes sen verran puhelimessa puhuisi asianomaisenkin kanssa, että kiitos mutta tää oli nyt tässä. Laitoin hetken päästä tekstiviestin, että ymmärrän pointin ja olin itsekin miettinyt, ettei ole järkeä itseään hajoittaa ja tulen mielelläni ajamaan nurtsia yms kevyempää sitten kun sitä hommaa on. Lisäksi kysyin voinko hänet laittaa suosittelijaksi CV:hen. Sain vastauksen: "Yes feel free." Siinä kaikki. Ei pahoitteluja, ei kiitosta tehdystä työstä ei mitään. Hieman jäi paska maku suuhun ja vielä on suurinosa palkastakin saamatta. 

Että näin hyvin on työputki täällä Ausseissa alkanut. Ensin luvataan paikka talleilta ja soitetaan päivää ennen kun pitäisi aloittaa, että no älä vaivaudu tulemaan ja toisesta työpaikasta annetaan potkut välikäden kautta. Sylettää nämä pikkufirmat, jotka pelaavat näköjään ihan omaa peliään.

Parasta entisessä työpaikassani olivat nämä naapuritontin varsat.

Olen hakenut kymmeniä työpaikkoja, joista suurinosa on ollut labrapaikkoja. Mihinkään labraan vaan ei tunnu pääsevän, ellei ole alalta kokemusta Australiassa. No kuinkas sitä kokemusta saan, jos kukaan ei edes anna mahdollisuutta? Kokemusta Suomesta löytyy 9v ja hyvinkin laajakirjoisesti, mutta ei. Kokeilen seuraavaksi taktiikkaa, että pyydän päästä muutamaksi viikoksi palkattomaan harjoitteluun, mikä sinällään tuntuu naurettavalta, koska olen oikeasta hyvä työssäni. Mutta jos se on ainut keino päästä OIKEISIIN töihin, niin sit mennään sitä kautta. Tosin ensimmäinen paikka josta harjoittelupaikkaa kysyin, ei edes vastannut kysymykseeni...

Eloa tässä maassa on nyt kertynyt 2,5kk ja sopeutumista haittaa työnsaanninvaikeus ja kompastelut työnantajien kanssa. En usko, että kunnon sopeutuminen pääsee edes tapahtumaan ennen kuin on työelämässä kiinni. Tässä olisi aikaa vaikka opiskella ja käydä kursseja, mutta koska ei ole palkkatuloja, ei ole varaa kursseihinkaan. Kaikki koulutus täällä maksaa.

Labratöitten lisäksi olen hakenut puutarhurin, siivoojan ja tallityöntekijän paikkoja ja jopa koiranpesijän pestiäkin hain. Tallityöstä soiteltiin viime viikolla ja kuulen varmaankin alkuviikosta lisää. Kuullosti hyvältä, mutta vaatisi muuttoa 80km tästä etelään. Mutta katsotaan. Jos kokopäivätyön saaminen vaatii muuttoa, niin sitten muutetaan. Hieman kun on allekirjoittaneella paineita työnsaannin suhteen. Se on minusta kiinni, jäämmekö tänne pysyvästi vai emme...Vaadittavasti 12kk työskentelystä puuttuu vielä 11,5kk...