Fly in - Fly out

Olen viimeiset kahdeksan päivää paiskinut töitä oikein olan takaa. Pari viikkoa sitten minulle soitettiin torstaina, että haluaisinko tehdä yhden viikon lomatuurauskeikan kaivoksille labraan. No totta hitossa!! Olin vähän äimänä, että mistä nämä ihmiset olivat saaneet tietoni, mutta myöhemmin selvisi, että labraesimieheni on erään edellisessä työpaikassani tapaamani naisen veli! Eli hieman suhteilla sain tämän keikan, mutta näin nämä kaivoshommat yleensä taitavat mennäkin. 

Kyseessä on siis FIFO työ eli Fly in - Fly out. Näissä hommissa on erilaisia rostereita. Voi olla esimerkiksi neljä viikkoa kaivoksella, yksi viikko kotona vapaata, kaksi viikkoa töissä - yksi vapaalla. Minun rosteri oli 8 päivää töissä ja 6 vapaalla eli paras mahdollinen rosteri, mitä löytyy. Homma toimii niin, että yritys lennättää porukan keskelle korpea (tässä tapauksessa aavikkoa) ja perillä odottaa parakkimajoitus, valmis ruoka, kyyditykset työmaalle ja 12h työvuorot. Töitä tehdään kuudesta kuuteen ja palkka on hyvä. Esimerkiksi oma palkkani on melkein sama, kuin mitä tienasin kuukaudessa Suomessa!! Ja se siis rapsahti tilille kahdeksan päivän uurastuksesta. Toki päivät ovat pitkiä, työ raskasta (ei kaikki tehtävät onneksi kuitenkaan) ja joutuu olemaan poissa kotoa.

Niin eli tosiaan minulle soitettiin torstaina, perjantaina oli lääkärintarkastus huumetesteineen (jännä juttu, läpi meni) ja tiistaina sain lentotiedot ja työsopimuksen. Kyseessä on casual sopimus työnvälitysfirman kautta eli ei pysyvä työsuhde. Keskiviikko aamuna lähdettiin Annun ja Maijun kanssa Perthiin kukonlaulun aikaan. Kentällä piti olla viimeistään klo 6.30 ja meiltä sinne ajaa pari tuntia. Eli aikaisin lähdettiin. Jännitti niin maan pirusti!!!

Lento oli vähän myöhässä, mutta lopulta pääsin/jouduin hyppäämään ropelikoneen kyytiin ja ehdin jo siinä tavata tulevan labraesimiehenikin. Rennolta tyypiltä vaikutti, hyvä. Lento kesti tunnin ja kun laskeutuminen lähestyi, ajattelin, että mihin ihmeen metsätielle me laskeudutaan!! Puitten välissä näkyi vain punainen kiitotie joka osoittautui soratieksi. No hyvin se meni ja perillä odotti kyyti majoituspaikkaan. Sain huoneen ja kävin hakemassa ruokalasta lounaan mukaan työmaalle ja sitten kyyti labraan.

Eräänä iltana kiivettiin torniin katselemaan maisemia ja me oltiin Sandyn kanssa kuin mitkäkin turistit räpsimässä kuvia :)

Itse kaivokset olivat 50km päässä ja niitä en päässyt näkemään ollenkaan (ruopivat nikkeliä tunnelista), mutta labra sijaitsi rikastamon vieressä, jossa kivimurka käsitellään. Näytteet labraan tulee suoraan kaivokselta, rekoista jotka kuljettavat tavaraa eteenpäin ja rikastamolta.

Kaivoksen labra ei ole mikään uutuuttaan kiiltävä perinteinen labra, vaan työ on melkoisen pölyistä ja labrakin oli siis mustan pölyn kuorruttama parakkirakennukseen kyhätty työtila.

Ensimmäinen päivä meni vähän ihmetellessä, mutta heti minut pistettiin hommiin ja pääsin murskaamaan kiveä, pulveroimaan murkattua kiveä, punnitsemaan pulveroitua näytettä ja tekemään näytteenkäsittelyt analyysejä varten. Helpolta vaikutti ja sitä se olikin. Jo toisena päivänä seilasin labrassa kuin vanha tekijä vaikka toki olin vähän pihalla mitä millekin näytteelle pitäisi tehdä :)

Pomo ja toinen työkaveri olivat mukavia ja varsinkin pomoni jutuille sai välillä nauraa kippurassa. Hassu tyyppi ja erittäin rento pomo. Ei tuosta paljon voisi erimies paremmaksi muuttua.

Viimeisenä aamuna räpsin kuvia hienosta auringonnoususta. Kello oli jotain 6.30.

Vaikka päivät olivat 12h pitkiä, ei ne tuntuneet niin pitkiltä. Pidimme ainakin neljä kahvituntia ja ruokiksen ja toisinaan ei ollut muuta tekemistä, kuin katsella pomon kanssa netistä myytäviä asuntoja ja kuunnella musiikkia. Varsin iisiä siis. Pahin homma oli pulverointi ja se alkoikin neljäntenä päivänä käymään ranteen päälle ja toiseksi viimeisenä päivänä jouduin pulveroimaan 38 näytettä ja aikaa tuohon hommaan vierähti 2h. Silloin ei enää oikein jaksanut hymyilyttää...Muuten hommat sujuivat hyvin ja aika kului yllättävän nopeasti.

Keskiviikkona olikin aika lähteä kotiinpäin. Teimme töitä puoli kolmeen asti ja sitten kämpille valmistautumaan lähtöön. Iltapäivä oli yhtä odottelua ja olin niin jäässä, etten ole palellut niin paljon kuin viimeksi Suomessa talvella miinus 10 asteen pakkasessa!! Juu kyllä vain, Australiassakin on kylmä talvella. Esimerkiksi tuolla kaivoksilla oli viime talvena yölämpötila laskenut -7C:seen!! Että repikääs siitä. Onneksi sain lainaan toppatakin, muuten olisin palellut koko viikon.

Meidät kuskattiin lentokentälle odottelemaan kyytiä ja tulihan se vihdoin ja lopulta päästiin lämpimään koneeseen. Minä istuin pipo päässä :D 

Paluukyyti kotiin.

Laskeutuminen Perthiin oli todella kaunis. Aurinko laski, kuunsirppi kellotti taivaalla ja kaupungin valot loistivat.

Sain kokea jotain todella Australialaista. Tätä FIFO hommaa täällä WA:ssa on paljon ja koko länsi tuntuu pyörivän kaivosbisneksen ympärillä. Kaivoksille on todella vaikea päästä ja olen onnekas, että sain tämän mahdollisuuden. Ehkä uusi mahdollisuus koittaa vielä joku päivä ja tuonne kyseiselle kaivokselle olen tervetullut tekemään lomatuurauksia jatkossakin. Ja kuulemma jos joku lähtee, niin siellä olisi mulle pysyvä työpaikka tarjolla. Taisin tehdä ihan hyvän vaikutuksen siis :) Ihan hirveän pitkää uraa kaivoksilla tosin en aio tehdä, mikäli sinne edes pääsen. Ranne tuskin kestäisi ja en tiedä kauan pääkään kestäisi reissaamista. Mutta kai sitä voisi esimerkiksi vuoden tehdä. Hyvin siinä ainakin tienaa :)