Vapaaehtoilemassa

Olin miettinyt jo pitkään, että päivieni täytteeksi voisin käydä kysäisemässä, olisiko aivan naapurissamme sijaitsevassa Bunburyn Wildlife Parkissa (villieläinpuisto, jossa vain paikallisia eläimiä) vapaaehtoistyötä tarjolla. Tiesin jo ennestään, että sinne on mahdollista päästä ja hyvin pitkälti koko puisto toimiikin vapaaehtoisten voimin. Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi sinne soittaa ja kävin täyttämässä hakemuskaavakkeen. Ajattelin joutuvani jonotuslistalle, mutta pääsinkin haastatteluun ja heti seuraavana päivänä itse asiaan!



Ilmoittauduin töihin kaksi kertaa viikossa joka torstai ja perjantai. Työ alkaa klo 9 ja kestää vähintään neljä tuntia kerrallaan. Asumme siis puiston vieressä ja minulta kestää hitaasti lampsien mennä paikalle noin viisi minuuttia. Kirjaudun sisään ja suuntaan kulkuni kirkuvien papukaijojen ohitse toimistolle. Vapaaehtoiset huolehtivat eläinten ruokkimisesta kaksi kertaa päivässä, vesikuppien putsauksesta ja vedenvaihdosta ja eläinten asuintilojen siivoamisesta. Kaikenlaista muutakin hommaa voi ilmetä, kuten viime perjantaina levitimme puuhaketta sisääntulon lähettyville.

Näille tarjoillaan hiiriä kädestä.

 Aamun kierroksella jaetaan linnuille jyvät ja nisäkkäille pelletit, putsataan vesikupit, vaihdetaan vedet, siivotaan sotkut ja letkutellaan kulkuväyliä puhtaaksi. Ruokintakierroksen jälkeen täytetään jyväastiat kottikärryyn varmiiksi seuraavaa päivää varten, pestään eläinten lautaset ja  valmistellaan hedelmät ja lihat seuraavaa ruokintakierrosta varten. Lounaan jälkeen lähdetään uudelle rundille ja tällä kierroksella siis jaetaan hedelmät, vihannekset ja lihat. Pöllöille ja muille petolinnuille tarjoillaan mm. hiirenpoikasia ja tipuja. Itsekin olin pöllöjä syötellyt roikottaen hiirtä hännästä. Ei ehkä ihan se suosikkitehtäväni ;) 

Orpo kenguruvauva.

Pariskunta. Vihreä on uros.

Scooter söpöliini.

Työnkuvaan kuuluu myös papukaijojen kanssa seurustelua ja opossumin silittelyä :) Oma suosikkini on opossumi nimeltä Scooter, jota saa rapsutella ja silitellä. Valloittava otus! Lisäksi puistosta löytyy vombatti, joka toisinaan saattaa olla vähän pahalla tuulella, emuja, papukaijoja joka lähtöön, erilaisia pöllöjä, kookaburra, seepralintuja, ankkoja, mustia joutsenia, riikinkukkoja, jotain pieniä pomppivia eläimiä, joitten nimeä en tiedä, kenguruita ja vallabeja. Toimistossa on myös vauvakäärme ja tätä pythonin sukuun kuuluvaa käärmettä pidin itsekin kädessä. Jos käärmeestä voi sanoa, että se on suloinen, niin tämä kyllä on! Puiston asukkaisiin kuuluu myös muutama lisko, mutta ne ovat tällä hetkellä kirjastossa näytilla ja karussa puistossa suoritettavien remonttien takia. Pääsin myös yhtä liskoa pitämään kädessä viime viikolla, kun satuimme kirjastoon oikeaan aikaan. 

Vauvapython.

Australiassa harrastetaan hyvin paljon vapaaehtoistyötä ja suurinosa väestöstä sitä tekee jossain vaiheessa elämäänsä. Itse annan mielelläni aikaani eläinten hyväksi, kun sitä nyt tällä hetkellä on reilumman puoleisesti. Samalla saan itse paljon, opin uutta eläimistä, saan eläinterapiaa ja pääkoppakin voi paremmin, kun on jonkinlainen rutiini viikossa. Ja tuollaistahan en voisi Suomessa tehdä missään, joten jälleen kerran pääsen tekemään jotain, mitä vain Australiassa voi tehdä :) 

Hyppivä otus, jonka nimeä on tiedä.