Muuttamisesta.

Täällä Australiassa on hieman erilaiset systeemit vuokra-asunnon hakemisen ja sopimusten kanssa. Prosessi voi olla melko tuskaisakin, mutta meillä kävi tällä kertaa varsin helposti saada kämppä Brisbanesta. Meidän kaveri Tuomas kävi muutamassa näytössä, mutta tätä kyseistä asuntoa hän ei päässyt katsomaan. Näyttö oli kyllä sovittu, mutta jonkinlainen informaatiokatkos oli vuokravälitysfirman kanssa ja Tuomas sekä agentti odottelivat toisiansa eri paikoissa. Kyseinen talo on maksimissaan 2 vuotta vanha ja kuvat olivat asunnosta selkeät ja pohjapiirrustuskin ilmoituksesta löytyi, joten uskallettiin hakea asuntoa näkemättä. Tätä en suosittele vanhemmille kohteille tässä maassa, koska kuvat voivat puhua aivan eri kieltä, kuin mitä todellisuus on. Melko kamalia asuntoja tuli Bunburyssa nähtyä, kun nykyistä kämppää etsimme.

Hommahan menee lyhytkäisyydessään niin, että soitetaan agentille ja kysytään milloin asunnossa olisi näyttö. Mennään näyttöön ja joko saadaan agentilta hakulomake käteen, se lähetään sähköpostitse tai kaivetaan vuokravälitysfirman nettisivuilta. Läpyskän täyttää kukin vuokralainen eli me molemmat täytimme omat noin 5-7 sivuiset hakemukset ja täytimme mm. kohdan, jossa kysellään suosittelijoita. Juu kyllä vain. Täällä vuokra-asuntoa hakiessa suosittelijat ovat elintärkeitä ja meidän tapauksessa suosittelijoita olivat esimerkiksi nykyisen asunnon agentti, kollega ja ystävä. Tässä kyseisessä tapauksessa kaksi kolmesta suosittelijasta täytyi olla Australian kansalainen.

Lisäksi hakemuksen liitteeksi vaaditaan sadan pisteen verran henkilöllisyystodistuksia. Tästä pistebingosta olen aikaisemminkin täällä blogissa kirjoitellut ja kyse on siis siitä, että erilaisilla dokumenteilla todistat olevasi sinä. Esimerkiksi passista saa tietyn määrän pojoja ja Australialaisesta ajokortista taas toisen määrän pisteitä. Me liitimme hakemukseen passin, ajokortin ja medicare-kortin eli paikallisen Kela-kortin. Näistä kertyi 100 pistettä. Lisäksi liitimme hakemukseen säästötilimme tiliotteen, josta käy ilmi paljonko dollareita kummallakin meistä on kasassa osoittaaksemme maksukykymme, sillä töitähän meillä Brisbanessa ei vielä ole.

Lisäksi kirjoitimme agentille ja omistajalle kirjeen, jossa kehuimme olevamme hyviä vuokralaisia, maksavamme vuokran aina ajoissa ja vakuutimme, että pidämme hyvää huolta asunnosta. Kehuimme myös kissojamme ja olimme erikseen pyytäneet nykyiseltä agentilta kissoillekin suositukset, josta käy ilmi, etteivät ne ole mitään vahinkoa asunnolle aiheuttaneet. Lisäksi liitimme kirjeeseen vielä kuvia asunnostamme ja kissojen naamavärkit, jolla haimme söpöyspisteitä tottakai.

Skannasimme kaiken tämän ja lähetimme agentille. Agentti luki hakemuksemme läpi ja välitti sen omistajalle. Koska olimme kirjoittaneet hakemukseemme, että olemme valmiit maksamaan 3-6kk vuokran etukäteen (lupasimme tämän siksi, ettei meitä hylätä työttömyyden takia) ja tästä johtuen seuraavana päivänä tulikin soitto, että omistaja on hyväksynyt hakemuksemme ja vuokrasopimus tulee perästä!

Olipas helpotus! Kovin montaa asuntoa ei nimittäin ole vapaana, joka kattimuksetkin majoittaisi.

Saimme sopimuksen tänään sähköpostilla ja se vasta onkin kevyttä iltalukemista! Liitteenä oli 11-sivuinen taloyhtiön säännösläpyskä, jonka lukeminen näin yövuorossa oli vähän tuskaisaa... Siitä läpyskästä löytyy mm. kohta, jossa sanotaan, ettei parvekkeelta saa laittaa roikkumaan mitään niin, että se näkyy parvekkeen kaiteen ulkopuolelle. Esimerkiksi petivaatteet tai käsipyyhe! Jos jotain parvekkeelta haluaa roikottaa, on siitä pyydettävä kirjallinen lupa. Ikkunoihin ei myöskään saa liimailla mainoksia ja eläimille täytyy olla lupa asua talossa ja niistä kuulemma pitäisi taloyhtiölle kuvakin toimittaa! Niin ja roskata ei saa. Sekin mainitaan erikseen.

Myös itse sopimus on 11 sivua pitkä ja täynnä pientä tekstiä. Vuokrasopimukset täällä tehdään määräaikaisiksi ja valittavana on joko 6kk tai 12kk pitkä sopimus. Meidän tapauksessa vuokra maksetaan viikottain (Bunburyn kämpässä maksamme kahden viikon välein). Kun asuntoon muutamme, on meidän täytettävä vikalappunen/asunnon kunnon tarkastuslappunen ja palautettava se agentille kolmen päivän sisällä. Heillä sentään on kaksi viikkoa aikaa palauttaa kopio siitä meille. Sopimuksessa on pitkä lista asioista, mitä asunnossa ei saa tehdä. Mm. nauloja ja ruuveja täällä ei seiniin nakkailla ilman kirjallista pyyntöä ja pyynnön hyväksyntää. Täällä käytetäänkin paljon tarrakiinnitystä tauluissa ja peileissä, joista ei jää jälkiä seinään kun ne poistetaan. Ihan järkevää mielestäni.

Poismuuttaessa asunto on tietenkin siivottava ja mahdollinen puutarha nypittävä kuntoon. Kokolattiamatot täytyy pesettää firmalla ja osoittaa siitä kuitti agentille. Ja jos asunnossa on pidetty lemmikkejä, on paikalle tilattava tuholaistorjuja, joka myrkyttää asunnon. Tästäkin on todisteeksi esitettävä kuitti.

Meidän uusi koti on jonkinsortin luksustaloyhtiö. Naapurissa on luksushotelli ja meidän vuokraan kuuluu sali, uima-allas, spa-alue ja sauna. Asuntomme on ylimmässä kerroksessa ja meillä on kaksi parveketta, pyykinkuivaaja ja astianpesukone, jota onkin kaipailtu ;)

Tässä pieni sneak peek tulevasta asuinympäristöstä.