Kaikuu.

Pikkuhiljaa kun tavarat ympäriltä häviävät, huomasin eräänä päivänä, että täällähän kaikuu. Kodissamme siis. Siitä tuli sellainen fiilis, että niin sanotusti lopun alku on käsillä ja oikeasti tässä ollaan jo kaivelemassa lähtökuoppia. Keittiöntuolienkin tilalle piti kantaa ulkotuolit pöydän äärelle, jotta on jotain mihin istahtaa.

Eilen illalla iski tajuntaan myös se, että jouluna menen viimeistä kertaa kotiin ennen muuttoa. Täytyy tunnustaa, että hieman kouraisi ja tuli sellainen fiilis, että eipä ehkä sittenkään ajan tartteisi niin kovaa juosta (monesti tässä syksyn aikana kun olen ajatellut, että tulisi jo se lähtöpäivä).

Jouluna vietän kotona aikaa reilut kaksi viikkoa ja koitan olla miettimättä jäähyväisiä etukäteen. Monet maastamuuttajat ovat sanoneet, että jatkuvaan ikävään on syytä varautua. Hyvä tietää etukäteen vaikkakaan etukäteen asiaa on ihan turha mietiskellä ja murehtia. Katsotaan sitä ikävä-asiaa sitten kun on ajankohtaista.

Töissä olen katsellut kauhuissani minulle annettuja pikku projekteja ja kalenteria. Ehdinköhän hoitaa kaikki minulle uskotut tehtävät ennen lähtöä? Täytynee laittaa vähän asioihin liikettä, jotta voin hyvällä mielin päättää työrupeamani tuossa valtion punatiilisessä rakennuksessa. 

Mahdollisesti päätän samalla myös urani tällä alalla. Ranteeni ilmoittaa heti, jos teen jotain väärää ja mahdollista on, että Australiassa odottaa myös koulunpenkki jonain päivänä. Ensin vain pitäisi päättää mitä haluan tehdä isona :)

Ainiin! Ähkypotilas eli Nette-heppa voi hyvin :) On vielä sairaslomalla, mutta takaisin kotitallissa ja pian varmaan taas töissä. Hienoa! :)

Nette (Finette) - Kilon.kuvat.fi