Ausseissa reissatessa huomasin vertailevani kotimaatani ja Australiaa keskenään tietyissä asioissa. Prosessihan menee kutakuinkin niin, että ensin kaikki on VAU ja sen jälkeen tulee, että "miten tääkin voi olla näin ja kyllä meillä Suomessa vaan paremmin". Sitä seuraa tasainen hyväksyntä ja tottuminen, ja kuulemma kun pidempään uudessa maassa asustaa, tulee vuoroon, että "miten Suomessa voidaankin tehdä/ajatella/olla näin, kyllä Ausseissa vaan paremmin".
Itse en siis vielä päässyt tuohon viimeisimpään vaiheeseen, mutta huomasin eräänä päivänä tällä viikolla ajattelevani juurikin noin. Lueskelin erästä blogia, jossa suomalainen nainen lähti vuodeksi Australiaan. Hän kertoi pyöräilymatkastaan ja siitä, kuinka häneltä kyseltiin matkan varrella "are you OK?" jos vähän oli hidastanut tai pysähtynyt mietiskelemään. Eräs mies taas oli auliisti opastanut hankalan liittymän läpi ilman, että nainen edes pyysi apua. Tämä oli mielessäni kulkiessani kauppakeskuksessa, junassa, bussissa ja kaduilla tällä viikolla. Lähes joka kerta, kun lähden liikenteeseen, joku tönii, tuuppii, kävelee päin, etuilee, tunkee niskaan kiinni bussijonossa jne. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!
Suomalaiset ovat mukavaa kansaa, kun heihin tutustuu, mutta tuntemattomille olemme todella töykeitä ja välinpitämättömiä. Kun on itse nähnyt maailmaa ja tutustunut mm. katukäyttäytymiseen Hong Kongissa, jossa populaa on pienellä pläntillä enemmän kuin koko Suomen maassa, niin ei vaan jaksa käsittää tätä tuuppimis-kulttuuria. Mikä siinä on, ettei voi olla ystävällinen ja kohtelias vieraallekin ihmiselle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti