Loma meni mukavasti vaan ollessa ilman sen suurempaa. Oli mukava olla kotona ja viettää aikaa perheen kanssa. Tänään aamulla oli hyvästien vuoro. Ei ollut helppoa sanoa hei hei äidille ja isälle ja kodille. Koneeseen kävellessäni vedin pakkasilmaa keuhkoihin ja koneessa istuin silmät punaisina jättäen hyvästejä.
Olin aavistellut jo etukäteen, että vaikeinta muutossa on jättää perhe tänne ja ne tärkeät, rakkaat paikat. Tänään on ollut jopa mielessä, että onko tässä sittenkään mitään järkeä. Mutta hyvästit ja ikävä kuuluvat osana tähän prosessiin ja ne tunteet vaan on käytävä läpi.
 |
| Monen vuoden tauon jälkeen näin kotipihallamme tällaisen. Kuva Googlesta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti