Kohti Ocean Drivea!

Viimeisenä päivänä Perhissä eli sunnuntaina oli tarkoitus tavata Maiju. Hänet olimme löytäneet facebookista ja hän asuu Bunburyssa eli meillä on suomalainen tuttu heti alkuun täällä :) Maiju hommasi meille ensimmäisen asunnonkin! Odottelimme Maijua taas siinä samaisessa puistosta, jossa edellisenä päivänäkin istuskelimme ja kävimme vähän kävelemässä joenrantaa pitkin.

Kun Maiju saapui, menimme salaattilounaalle food courtiin (siellä on monta erilaista ns. pikaruokapaikkaa, josta voi ostaa haluamansa annoksen ja sitten kokoontua kavereitten kanssa syömään). Me valitsemme maittavat salaatit. Kummasti täällä ei keskellä päivää juuri lämmintä ruokaa tee mieli, eikä varsinkaan mitään raskasta.

Syötyämme lähdimme kaupan kautta kohti Bunburya. Ajomatkaa on 2h ja maisema oli suht tylsää pusikkoa ja hiekkaa. Tosin meille, jotka vielä tunnemme itsemme ihan turisteiksi, kaikki maisemat ovat kiinnostavia uutuuksia. Pikkuhiljaa puut alkoivat suurentua ja maisema rehevöityä. Mitä etelämmäksi mennään, sen enemmän kasvillisuutta.

Loppumatkasta kiepaistiin maisemareitille ja siellähän niitä heppoja sitten olikin ainakin 200 kappaletta!! Sellaisia täysiverityyppisiä ruippanoita suurinosa :) Paljon lehmillä, lampailla ja hevosilla on täällä laiduntilaa, mutta se mikä ihmetyttää, oli varjojen puute. Joihinkin aitauksiin oli rakennettu katos tai oli vähän puustoa reunuksilla, mutta joissain ei ollut mitään. Suomen eläinsuojelulaki vaatii nykyisin tarhoihin varjon, mutta mites täällä? Luulisi täällä ennen kaikkea olevat tärkeää eläimille suoda varjopaikka. Tosin niissä laitumilla, joissa varjo oli, ei kukaan niissä varjoissa hengaillut. Ehkä nämä ovat niin tottuneita kuumuuteen, tiedä häntä.

Saavuimme uuteen väliaikaiseen kotiimme ja meitä olivat vastassa uusi-seelantilainen (kiwi, kuten täällä kuuluu sanoa) Andrew (meidän vuokraisäntä) ja aussi Matt. Kolmas kämppis on britti Fergus, mutta saapuessamme hän ei ollut kotona. En ensin saanut mitään tolkkua poikien puheesta, mutta nyt olen alkanut jo Andrewtä ymmärtää. Mattin ja Fergusin puhe on vielä aika haasteellista kuultavaa, mutta ehkäpä se siitä pikkuhiljaa. Nämä puhuvat jotenkin leveästi ja pehmeästi mumisten ja venyttävät sanoja ja vieläpä puhuvat nopeasti sekä lyhentelevät sanoja, joten suomityttö on välillä hieman huuli pyöreänä. Muutamaan kertaan onkin ollut vähän kiusallisia tilanteita, kun en vaan tajua :D No eiköhän se siitä suttaannu, kun aikansa tuota mongerrusta kuuntelee. Kohta varmaan itsekin mongerran samalla tavalla.

Kämppikset ovat todella mukavia ja rentoja tyyppejä, joten tässä rantatalossa on ihan mukava oleilla. Olohuoneessa on koko seinän mitalta ikkunaa ja maisemana on turkoosi meri. Ensimmäisenä iltana kävimmekin tietenkin heti rannalla. Muut pulahtivat uimaan, mutta minä kastelin vain jalat. En nimittäin omista mitään uimapuvun tyyppistä vielä. Täytynee hankkia ensitilassa.

Maanantaina Maiju pyöräytti meitä kaupungilla näyttämässä paikkoja ja vaikka oli public holiday, oli moni kauppa yllätykseksi auki. Kävimme siis taas ruokaostoksilla. Löysimme jo Perhissä Coles-kauppaketjusta hyllyn, joka oli täynnä kasvissyöjän herkkuja. Sieltä löytyi tofua, soijagrillimakkaroita, linssipihvejä (ihan mielettömän hyviä!) ja taivaallisen hyvää fetajuustoa. Soijarouhetta täältä ei ilmeisesti saa (täytyy vielä kierrellä erikoisliikkeitä, josko löytyisi), mutta linssejä ja papuja on moneen lähtöön.

Kävimme myös Farmer’s Marketissa, jossa meinasimme tulla hulluiksi! Hyllyt notkuivat tuoreista hedelmistä, vihanneksista, salaateista ja yrteistä. Löysimme myös vaikka minkä värisiä linssejä ja erilaisia pähkinöitä. Tästä marketista saa myös muutaman kilometrin päässä leivottua ruisleipää!! Ja kaikenlisäksi se on hiivatonta. Limppu maksaa 7$ eli on aika arvokas, mutta Maijun mukaan täysin hintansa arvoinen. Eli mikäs hätä tässä sitten :)

Ruoka on täällä lännessä melko kallista ja esimerkiksi maitolitrasta saa maksaa muutaman sentin enemmän kuin Suomessa. Kahvin hinta on ihan överi, mutta löysimme Colesista pienen paketin, jonka kilohinta ei ole paljoakaan enempää, kuin Presidentin. Ostimme sitä ja totesimme maun olevan ihan hyvä, eli kahvista ei onneksi hinnan takia tarvitse luopua. Kahvinkeittimiä täällä ei ole kellään, vaan kahvit tehdään joko mutteripannulla tai suodatinsysteemillä, johon pistetään purut pohjalle, kiehuvaa vettä päälle, odotellaan ja työnnetään suodatin alas pohjaan, jolloin purut jää pohjalle. Ihan kelpo sumpit tuolla menetelmällä saa ja ainakin paremmat kuin pikakahvista, jota täällä harrastetaan.

 

Tällä hetkellä on mangokausi viimeisimmillään ja ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuinka hyviä ne ovat! Niitä täytyykin nyt vedellä, kun kohta niitä ei enää saa. Sitten tulee jotain muuta kausituotetta tilalle, kuten uusia perunoita ja tuoretta maissia (ne ovat kuin karkkia, mehukkaita ja makeita!).

Ruokatarvikkeista on hyvä aina stekata rasvapitoisuus. Täällä monet ruuat ovat huomattavasti rasvaisempia, kuin kotomaassa ja lisäkiloja tässä ei enää todellakaan kaivata vaan päinvastoin. Ensimmäistäkään jäätelöä ei vielä olla syöty, mutta TimTameja oli ihan pakko jo ostaa pari pakettia ;) Mutta tuskinpa niitäkään jatkuvasti tulee himoittua. Hedelmät ja kasvikset ovat täällä niin makeita, että niillä tappaa jo makeanhimon mennen tullen.

Toisena iltana meidän taloon tuli muutama kaveri illalla ja vietimme grilli-iltaa. Soijanakit osoittautuivat erittäin kelpoisiksi ja ovat parempia kuin Suomesta saatavat.

Ainiin! Kerran Andrew huuteli, että girls come here! Dolphins! Ja me tytöt säntäsimme terassille tätä ihmettelemään. Siellä ne vilahtelivat kaukana, mutta eipä paljaalla silmällä paljon nähnyt. Kiikarit otettiin käteen vähän liian myöhään. Mutta ehkäpä niitä näkee vielä uudelleen, uskoisin.

Kuvat ovat Andrewn talosta.