Ensimmäinen kvartaali.

Neljännes vuosi on nyt kulunut tällä mantereella ja ajattelin koota ensimmäisen kvartaalin tunnelmia ja tuntemuksia.

Ensimmäiseen kolmeen kuukauteen on mahtunut kolme työpaikkaa ja kahdet potkut, kaksi osoitetta, turhautumista, koti-ikävää, ärsytystä, puskapaloja, uusia ystäviä, iloa, kauneutta, ihmetystä jne.

Ensimmäinen työpaikka oli laukkatallilla tallityöntekijänä ja se kesti tasan yhden päivän. Toinen työpaikka oli puutarhurina ja se työ oli fyysisesti aivan liian rankkaa ja sitä kesti 2,5 viikkoa. Selkäkipua parantelin viikon...Kolmas työ on laboratoriotyötä eli omaa alaani ja siinä hommassa olen nyt ollut parisen viikkoa. Ihanaa, kun monien kymmenien hakemuksien jälkeen lopulta sain oman alan töitä! Tiukassa se oli, mutta kannatti nähdä kaikki se vaiva. Toisaalta menin aimoharppauksen taaksepäin uraputkellani ja älykkyysosamääräni riittäisi kyllä vaativampaankin hommaan. Muuten ihan jees ja työkaverit on mukavia, mutta erinäisiä työntekijöitten oikeuksia tuossa paikassa poljetaan ihan huolella ja ei noudateta kaikkia lainkirjaimia edes sinne päinkään. Kuulemma aika normaalia varsinkin yksityisellä puolella. Myöskään lähin pomoni ei ole maailman ihanin ihminen ja olen saanut jo aikamoista tylytystä hänen puoleltaan osakseni. Päätin purra hampaat yhteen, hymyillä ja ottaa kaiken paskan vastaan (oman jaksamisen rajoille asti) ja yrittää sinnitellä siihen asti, kunnes saan toisen työpaikan. Päivä päivältä tuolla kuitenkin kertyy työpäivät pysyvää viisumia ajatellen. Ja kunhan ne päivät on kasassa, on palkinto jo mielessä odottamassa :)

Ensimmäiset tunnelmat tänne saapuessa oli, että onpas lämmintä, aurinkoista ja ihanaa! Tulimme keskelle kesää, joka on tässä pikkuhiljaa vaihtunut syksyksi. Seuraavaksi odotamme talvea ja toivomme pärjäävämme sen yli ilman paleltumia ;) Taloissa ei ole eristyksiä, joten sisällä on melkein samat lämpötilat kuin ulkonakin. Kesällä ja talvella...Lämpöpatteri hankintalistalla...

Heti alkuun pääsimme tutustumaan mereen, koska asuimme ensimmäiset kaksi viikkoa meren rannalla shared housessa. Aamukahvia oli varsin mukava hörppiä ulkona ja samalla ihailla meren kimallusta. Samalla tutustuimme uusiin ihmisiin, joten alku kommuunitalossa oli varsin hyvä juttu sen kannalta :) Nykyinen kotimme on 10min kävelymatkan päästä merestä, joten ei kovin kaukana nytkään. Joka päivä rantaan ei tosin tule mentyä vaikka se noin lähellä onkin. Kai se on vähän niin, että kun tietää sen tuossa lähellä olevan, ei sinne tarvitse ihan joka hetki olla menossa. Tosin aina, kun rantaan menemme, joko lenkille, ottamaan aurinkoa ja uimaan tai ihan vaan kävelemään rantaviivaa pitkin, niin joka kerta huokailen onnellisena kuinka ihana meri onkaan ja miten onnekas olenkaan kun saan asua tällaisessa paikassa! (Vieläkään en tosin oikein usko, että oikeasti asun täällä enkä ole vain käymässä!)

Luonto kuittaakin aika monta asiaa täällä. Moni asia on ärsyttänyt ja on käväissyt muutaman kerran mielessä myös ajatus, että "Kyllä Suomessa vaan..." Ei saisi vertailla, tiedän, mutta kun pyykit haisevat ummehtuneelta, ruoka on kallista, pyörätiet on surkeita, vakuutuksiin uppoaa pieni omaisuus ja talot on mitä on, niin kaihoisasti mietiskelen omaa kotimaatani, SIISTIÄ ja modernia kotiamme Espoossa ja sitä, kun kaikki toimi.

Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät kuinka suurella palolla tänne halusin. Laitoimme viisumiin ja muuttoon paljon rahaa ja vihdoin tänne pääsimme. Yllättävää kyllä, se olen meistä ollut minä, jolla on ollut suurempi koti-ikävä. Äkkiä se aika ne muistotkin näyttää kultaavan, kun ajattelen Suomen talvestakin, että eihän se nyt loppujen lopuksi niin paha ole...No on se oikeasti! Kesä on lyhyt ja talvi pitkä ja pimeä. Ja kylmä. Joten ihan vielä sentään en kaipaa takaisin Suomen talveen ;)

Tänne tultaessa tiesin, että alku tulee olemaan hankalaa monestakin syystä. Työnsaanti on ollut vaikeaa ja turhauttavaa, rahaa on mennyt paljon (tosin olemme hankkineet vain tarpeellista), englanniksi on vaikea välillä selittää asiaansa, kun sanavarasto ei vaan riitä, Länsi-Australia on melko hmmm... junttila jne. Eräs täällä monia vuosia asunut suomalainen sanoi minulle, että ensimmäiset 6kk on ne pahimmit ja tunnevuoristorata on ihan normaalia. Myöskin kaksi ensimmäistä vuotta on odotettavissa on-off koti-ikävää. Sen jälkeen helpottaa. En arvannut, että alku olisi näin hankalaa, kuin se on ollut ja että näin suuresti kaipaisin tuttuja ympyröitä Suomessa.

Nyt onneksi olen saanut töitä ja pääsen kiinni yhteiskuntaan enkä tunne oloani enää niin turistiksi, hankin rahaa ja voin alkaa tehdä normaaleja asioita, kuten aloittaa taas käymään ratsastustunneilla, liittyä kuntosalille ja joka pennosta ei aina tarvitse laskea tuskanhiki otsalla.

Rakastan tätä luontoa ja ilmastoa. En malta olla ihailematta ympärillämme asuvia papukaijoja ja joka kerta kun näemme villidelfiinejä rannalla, hypin tasajalkaa ja hihkun riemusta kuin pieni lapsi. On ihanaa lähteä ovesta ulos vain sujauttamalla kengät jalkoihin. On ihanaa, kun täällä ei tarvitse suunnitella kahta viikkoa etukäteen, koska voisi kokoontua ystäväporukalla yhteen grillailemaan ja tsillailemaan. Elämä on mutkattomampaa ja sosiaalisempaa. Aurinko on paistanut lähes jokaisena päivänä. Tähän mennessä täällä olomme aikana on ollut kolme sadepäivää, jolloin on satanut koko päivän ja ollut harmaata. Lisäksi mukaan mahtuu muutama pilvinen päivä ilman sadetta, mutta muut päivät ovatkin olleet joko enemmän tai vähemmän aurinkoisia.

Mainitsin, että Länsi-Australia on junttila. Täällä kuulemma ollaan n. 10v jäljessä itärannikkoa ja sen kyllä huomaan. Esimerkiksi meille on tuottanut vaikeuksia kotimme sisustaminen meidän makuumme. Täkäläiset pitävät kamalista muhkeista vihreistä, sinisistä yms sohvaryhmistä, tummista puuhuonekaluista, joista on modernisuus kaukana. Kokolattiamatto on edelleen hitti sekä kotona, että kuntosalilla (en vaan tajua...). Onneksi Perthissä on IKEA!!! Niin tylsää kuin se onkin sisustaa koti Ikealla, niin näistä vaihtoehdoista se on ehdottomasti paras ja halvin ratkaisu. 

Hedelmissä ei ole kovin paljon variaatiota, koska tänne toiselle puolelle maata (vähän kuin Espanjasta Suomeen) on kallista kuljetella eksoottisempia hedelmiä. Niitä saa Queenslandista niin montaa sorttia, etten osaa edes arvata! Tänne ei ole vielä rantautuneet luomutuotteet yhtä suuressa määrin kuin itään ja kaikinpuolin kaikki on kalliimpaa - talot, ruoka, sähkö (tasan yksi sähköyhtiö, joten kilpailua ei ole) yms. Tosin on ne palkatkin täällä paremmat, kun vaan pääsisi sellaisiin hommiin, joista maksetaan sitä Länsi-Australialaista palkkaa. Eli toisinsanoen se on ne kaivokset...

Emme ole jäämässä länteen. Tulimme tänne viisumin pakottamien ehtojen takia ja olemme koko ajan olleet sitä mieltä, että haluamme Brisbaneen tai jonnekin lähettyville. Rakastamme Queenslandin vehreää luontoa ja muutenkin itärannikko tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia harrastuksien ja töitten suhteen. Pystymmekö sopeutua Australiaan niin kauan, kun asumme täällä lännessä, jonne olemme tietoisesti tulleet vain käymään? Jaa-a. Toivotaan.

Täällä asuessa nautin meren läheisyydestä. Näin lähellä rantaa emme Brisbanen alueella pysty asumaan. Otamme myös kaikki irti näistä maisemista ja pyrimme tutkimaan ympäristöämme rahkeiden mukaan, nyt kun täällä olemme. Länsi-Australia on vaan niin perkuleen iso pläntti, ettei sen tutkimiseen taida edes ne kaksi vuotta riittää, mitä näillä nurkilla on asuttava. Mutta ainakin jotain :)

Eräs hyvä ja rakas ystäväni Suomesta diagnosoi minulle kulttuurishokin, kun kerroin näistä tuntemuksista. Niinpä joo. Eipä tullut edes mieleen. Hänen mukaansa yleensä ensin tulee kuherruskuukausi ja sen jälkeen ärsyttää kaikki vessanpöntönnappia myöten ja on kova koti-ikävä. Tästä toipuminen, ei vessanpöntönnapista, vaan kulttuurishokista toipumiseen menee kuukausia, mutta sen jälkeen asiat tasoittuvat ja elämä alkaa rullaamaan normaalisti. Sitten kun olen selvinnyt shokista, niin kokisin saman kulttuurishokin palatessani Suomeen. Ja kulttuurishokki tulee ihan kaikille uuteen maahan muuttaville. Eli näin. Nyt vain sitten toipumisiin. Siihen auttaa ohi lentävät papukaijat, kadulla moikkailevat hyväntuuliset ihmiset ja alpakat työmatkan varrella :)