Singapore 13.-18.3.2015

Täältä Länsi-Australiasta ei moneen paikkaan pääse ns. edullisesti ja vaihtoehtoja on todella rajatusti verrattuna Eurooppaan. Balilla käytiin jo, joten seuraavaksi halvin kohde oli Singapore. Sinne siis. Varasimme loman niin, että meillä jäi 4 kokonaista päivää perillä ja tämä aika osoittautui ihan passeliksi ajaksi tässä kaupungissa.

Tuli kentällä passintarkastuksessa todettua, että kyllä vaan univormulla on tehoa! Passejamme tarkastanut mieshenkilö alkoi tenttaamaan viisumistamme. 

Officer: Milläs viisumilla te oikein olette?
Me: Kolmen vuoden määräaikaisella.
Officer: Ai 457 vai?
Me: Ei kun 475.
Officer: Jaa mikäs ihme viisumi se sellainen oikein on?
Me: Se on osavaltion sponssaama viisumi.
Officer: Häh?
Me: Niin siis WA on sponssannut meidät tänne.
Officer: Mutta ettehän te molemmat sillä samalla viisumilla ole?
Me: Ollaan. Tuo tuossa on mun puoliso.
Officer: Aijaa. Jännä ettei ne salli täällä mennä naimisiin, mutta maahan kyllä päästetään yhdessä.
Me: Niin.
Officer: Australia on kyllä niin jäljessä. Uudessa-Seelannissakin avioliitto jo sallitaan.
Me: Joo näin on ja kohta myös Suomessa.
Officer: No ehkä täälläkin. Sitten joskus 20v päästä. *virnistys* Hyvää matkaa.

Kyllä meinasi jo jännäkakka tulla housuun, kun tyyppi tollai alkoi kuulustelemaan! Viisumia meillä on vielä jäljellä tammikuulle 2016 asti ja vaikka tämän hyvin tiesin, alkoi jo vähän jänskättää, että laskeeko ne meitä enää takaisin maahan ollenkaan! :D

Lento oli aika töyssyinen ja ilmeisesti pohjoisempana WA:ta myllännyt sykloni auheutti omat tärinänsä koneeseen. Siitä ohi nimittäin lenneltiin. Viiden tunnin lento ei enää tunnu yhtään miltään, kun tässä on tottunut jo näitä "vähän" pidempiäkin lentelemään.

Kaksi vähän erilaista kuvaa Singaporesta.

Futuristisia rakennuksia riitti.

Varmaankin se valokuvatuin kohde Singaporessa?

Ensimmäinen reaktio Singaporen lentokentän ovista ulos astuessa oli: ihana kostea ilmasto!! Toinen havainto oli, että paikalliset (varsinkaan vanhempi väestö) eivät osaa kovin kummoisesti englantia. Lisäksi aksentti oli jotenkin hankala ymmärtää ja molemmat välillä oltiin kysymysmerkkeinä. Erilaisiin aksentteihin Ausseissa asuessa on kyllä tottunut, mutta heikäläisten puhe oli jotenkin todella hassua. Kaupunki, tai no tässä tapauksessa samalla myös maa, on varsin perus miljoonakaupunki bisnesihmisineen ja metroineen. Mielenkiintoinen paikka ja varsinkin arkkitehtuuri paikoitellen on kuvauksellinen. Tosin Euroopan kaupunkeja nähneenä ei vedä vertoja niille.

Artscience museon seinämillä keikkui maalareita tai seinänpesijöitä työssään. Ei ihan heikkopäisen hommaa.

DNA-silta.

DNA-silta.

Kolmen tornin talo Marina Bay Sands sisältä. Kyseessä siis hotelli.

Luin etukäteen Singaporesta tällaista: Asukasluku on 5.3 miljoonaa ja Singapore on siis kaupunkivaltio ja sen pinta-ala on 750 km2. Singaporessa monet meille itsestäänselvyydet on lailla kiellettyjä. Mm. laitonta on jättää wc-pönttö huuhtelematta, halailla julkisesti, tuoda purukumia maahan tai juoda vettä metrossa. Purkan tuomisesta maahan voi rapsahtaa noin 5000 euron rapsut ja vuoden linnakeikka!! (A heitti mun Suomipurkat Perthin lentokentän roskikseen. Nyyh.) Tosin enpä tiedä miten tarkasti näitä lakeja noudatetaan. Näin ainakin muutaman rikollisen halailemassa ja pari konnaa joi vettäkin metrossa!!

Me saavuimme maahan keskiyöllä ja yölämpötila huiteli +24 kieppeillä ja kosteusprosentti oli ties mitä. Päivälämpötilat olivat +30-35 paikkeilla ja itse rakastuin trooppiseen ilmastoon ihan täysin! Se tuntuu niin erilaiselta tähän WA:n kuivaan ja polttavaan ilmaan verrattuna. 

Marina Bay Sands. Tuonne ylös olisi päässyt, jos olisi muutaman kympin maksanut, mutta jätettiin väliin. Hotellivieraille siellä on mm. uima-allas palmujen alla.

Ensimmäisenä päivänä metroliput hommattuamme löysimme itsemme Gardens By The Bay puutarhasta. Tämä olikin yksi hienoimmista paikoista missä kävimme ja Marina Bay Sands hotelli on ehkäpä hienoin ja omituisin rakennus jonka olen nähnyt. Aivan kuin kolmen tolpan päälle olisi nakattu laiva! Ylätasanteelle olisi päässyt (kerros 57) maksua vastaan, mutta emme sitten kuitenkaan menneet. Tyydyimme ihastelemaan arkkitehtuurista taidonnäytettä maasta käsin. Vierailimme myös viereissä ostoskeskuksessa, jossa on venetsialaistyyppinen kanava veneineen ja luistinratakin viittojen perusteella sieltä pitäisi löytyä. Liikkeitä löytyi Guccista Pradaan ja niitä tyydyttiin katselemaan vain ulkoa päin ;) Kauppakeskuksen sisällä Annua hirvitti kamalan korkealle vievät liukuportaat ja korkeanpaikan kammoisena piteli rystyset valkoisina kaiteesta kiinni, kun minä päivittelin toisella laidalla että no jopas ollaan korkealla! 

Viimeisenä iltana kävimme vielä ihmettelemässä samoja komeuksia by night ja satuttiinkin puutarhaan parahiksi musiikki-valoshowta ihastelemaan. Se olikin näkemisen arvoinen :)

Gardens By the Bay puutarhaa.

Siitäpä sitten vain suunnittelemaan vastaavaa omaan puutarhaan.

Gardens By The Bay.  Tykkäsin, kun tämä puutarha oli niin erilainen kuin mikään muu näkemäni. Kasvusto myös oli monipuolista ja hyvin hoidettua. Erikoisen ääniset linnut säestivät taustalla.

Marina Bay Sands ja DNA-silta yövalaistuksessa. Lumpeenkukka on Artscience Museo.

Marina Bay Sands puutarhan puolelta.

Gardens By The Bay valoshow.

Singaporesta löytyy paikka nimeltä Little India ja jo etukäteen tiesimme, että siitä paikasta tulisimme tykkäämään. Melko lähellä metroasemaa on kasvisravintola nimeltään Komala Villages ja sinne kun eksyimme kerran, niin siitähän sitten muodostuikin kantapaikka samantien! Enpäs muista syöneeni yhtä hyvää intialaista ruokaa missään! Erityisesti Kofta Curry vei kielen mennessään! Ravintolan työntekijöitä vähän jo nauratti kun neljännen kerran tultiin illallistamaan ;) Tämän paikan erikoisuus taitaa olla menu. Osaa ruokia saa vain klo 2pm asti, toisia saa vasta kahden jälkeen, klo kuuden jälkeen on tarjolla tiettyjä ruokia ja osaa ruoista ei saa sunnuntaisin eikä juhlapyhinä! Vähän meinasi naurattaa :)

Meidän kantaravintola.

Little Indiassa tuoksuu Intialle. Vaikka en Intiassa (vielä) olekaan käynyt, toivat tuoksut mieleen oikean Intian. Intia tuoksuu mausteille ja suitsukkeille. Kun iltaisin suuntasimme metrolla kohti kantapaikkaamme, metrosta vyöryi ulos kymmeniä intialaisia miehiä - ja me. Naisia ei juuri näkynyt eikä kovin montaa turistiakaan. Sunnuntaina paikka oli tupaten täynnä intialaisia ukkeleita hengailemassa ja nimenomaan sinä päivänä pääsi parhaiten intialaiseen tunnelmaan. Tämä kaupunginosa on kuin ihan eri maata koko muun Singaporen rinnalla! Ihania värikkäitä taloja ja pilvenpiirtäjät vain siinsivät jossain kauempana muistuttamassa olemassaolostaan.

Little Indian syrjäisempiä kujia.

Seuraavana päivänä vierailimme Botanic Gardenissa ja olihan se hieno, mutta ei kuitenkaan niin hieno, kuin Gardens By The Bay. Puistoilun jälkeen löysimme itsemme Orchard Roadilta, joka on Singaporen shoppailukatu. Ostoskeskuksia on vierivieressä. Kas kummaa löysimme yllättäin itsemme H&M:ltä ;) Australiassa asuvat tietävät, ettei täältä kovin helpolla löydä laadukkaita ja samalla edullisia vaatteita. Keinokuitupaskaa, joka yhden käytön jälkeen on jo nyppyinen lumppu. Toki merkkivaatteita saa, mutta nehän sitten myös maksaa.

Minä bongaan joka reissulla kissoja :)

Botanic Garden.

Botanic Garden.

Botanic Garden.

Kolmannen päivän aamuna suuntasimme kulkumme Jurong Bird Parkiin. Se oli jonkunmoisen matkan päässä, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen! Lintupuisto on lajissaan Aasian suurin. Siellä on lintuja ympäri maailman. Yhteensä lajeja on noin 400 ja kaikkiaan lajeja yli 5000!! En tiedä kuinka kauan puistossa aikaa vietimme, mutta kauan me siellä vaelleltiin. Parhaimmistoa olivat isot häkit, joihin pääsi sisälle. Ei niitä oikein häkeiksi mieltänyt, vaan pieniksi sademetsiksi täynnä erilaisia lintuja vipeltämässä sekä maata pitkin, että lennellen ympäriinsä. Linnut näissä häkeissä tuskin edes tajuavat olevansa häkissä. Sen verran suuresta tilasta oli kyse. Parhaimmassa ja suurimmassa häkissä oli myös mm. vesiputous! 

Orkideat toivottivat tervetulleiksi lintupuistoon.

Pingu.

Ihanat flamingot!

Nämä hassunokkaiset linnut asuivat isossa sademetsähäkissä.

Näitä metallinhohtoisia lintuja vilisteli jaloissa koko ajan kun kiertelimme isoa häkkiä :)

Lintuhäkin vesiputous.

Kyllä se oli iso!

Sen verran paljon tuli käveltyä lintupuistossa, että jalat alkoivat huutaa jo tuskasta. Ylipäätään aina kaupunkilomalla mun jalat pettää ensimmäisenä. En tiedä missä ihmeen lenkkareissa sitä ensi kerralla lähtisi, jotta kestäisi enemmän kilometrejä. Me kun ruukataan kävellä ihan järjetön määrä tällaisilla lomilla.

Arabia kaupunginosa.

Viimeisenä päivänä päätettiin ottaa vähän rennommin ja istuskeltiin enemmän vain katselemassa Singaporen elämää. Vierailimme myös China Townissa, joka ei säväyttänyt mitenkään ihmeellisemmin. Ajelimme metrolla myös Arabia kaupunginosaan, jossa oli ihana värikäs ja tunnelmallinen katu pienine kojuineen. Sieltä löytyi itselle ja Maijulle tuliaisiksi söpöt kissasukat :) Kun tällä kadulla tunnelmoimme, iski päälle sadekuuri. Joka päivälle se ukkosta ja sadetta lupaili, mutta vain tämän kerran vettä saatiin niskaan. Ja sitäkin vain vajaan tunnin ajan. Tropiikissa kun ollaan, niin voi olettaa vettäkin välillä tulevan. Pahin sadekausi oli jo kuitenkin ohi ja pääasiassa nautimme aurinkoisesta säästä. Sateen jälkeen ilman kosteusprosentti oli varmasti sata!! Ihanaa! Jälkeenpäin kun kerroin näille Länsi-Ausseille, että rakastuin kosteaan trooppiseen ilmaan, he katsoivat mua pitkään kuin vähä-älyistä. Oikeestiko? Hullu! Monet täällä mm. haukkuvat Queenslandin ilmastoa, kun siellä on niin kosteaa, että hulluksi tulee. No Singaporen kokemus vain vahvisti omaa haluanu muuttaa juurikin sinne hullulaan nauttimaan kosteudesta. Onhan se toki eri asia asua kosteassa ilmastossa, kuin käydä siellä lomalla. Mutta itse ainakin tykkäsin Singaporen ilmastosta enemmän, kuin tästä meidän kesän kuumuudesta, joka oikeasti polttaa ja aurinko kaivertaa ihoon reikiä. Maalis-huhtikuu on taas täällä Bunburyssa ihanaa aikaa, kun yöt ei vielä ole niin kylmiä, että tupaan paleltuisi, mutta ulkona on mukava lämmin ilma ja UV:kaan ei enää huoleta yhtä paljon kuin kesällä (kesällä 13, tällä hetkellä maksimi 7).

No meni vähän nyt aiheen vierestä.

Kerrankin meillä ei paluulento ollut kukonlaulun aikaan. Menimme hyvissä ajoin kentälle, koska myös siellä on paljon katseltavaa, mm. perhospuutarha. Ikävä kyllä, meitä ei laskettu porteista sisälle, kuin vasta kolmisen tuntia ennen koneen lähtöä. No jäi siinä silti sopivasti aikaa käydä syömässä yms. Singaporen kenttä on valtava, ja kallis. Esimerkiksi tiikeribalsamit kentällä tuplasti kalliimpia, kuin kaupungissa. Singaporen kentällä turvatarkastus tehdään vasta koneeseen astuttaessa. Eli sitä ei suoriteta normaaliin tapaan ennen kauppa-alueita. Passi ja lentolippu kyllä tsekattiin, mutta siinäpä se. Heitimme vedet viemäriin, menimme turvatarkastuksesta läpi, täytimme vesipullot uudelleen odotusaulassa ja jäimme odottamaan. Jonkun ajan päästä tuli kuulutus, että meidän täytyy vaihtaa porttia. Joku ihmeen sekoilu koneitten kanssa ja meidän portilla tönötti väärä lentsikka. No eikun koko sakki ulos ja liukuhihnoja pitkin oikealle portille kilometrin mittaisen jonon jatkoksi. Heitimme vedet taas viemäristä, menimme turvatarkastuksen läpi, täytimme vesipullon jälleen kerran odotusaulassa ja istuimme odottamaan. Oli muuten paikalla vähän äkäistä porukkaa :D Tästä johtuen koneen lähtö viivästyi noin tunnilla. Ei siinä muuten mitään, mutta meillä oli vielä viiden tunnin lennon jälkeen edessä kahden tunnin ajomatka. 

Singaporen kentän perhospuutarhasta.

Kotiin kuitenkin päästiin, "pienien" mutkien jälkeen. Perthin lentokentällä on menossa isot tietyöt ja jostain ihmeen syystä onnistuttiin eksymään pahemman kerran... Ajettiin pari kertaa aivan totaalisen harhaan ja pyörittiin Perthin keskustan pilvenpiirtäjien kupeessa jokunen tovi, ennen kuin saimme nokan kohti etelää. Vähän alkoi jo jossain vaiheessa naurattamaan. 

Singaporen kentän perhospuutarhasta.