Meidän mökkerö

Tämänhetkinen asunto ei vieläkään tunnu kodilta. Ollaan tässä nyt asusteltu 1,5kk ja vaikka saatiin mattojakin lattialle ja kaikki tarpeellinen kalustus on olemassa (TV:tä ei ole, mutta saadaan ilmaiseksi kaverilta töllö ensi viikolla), niin silti tuntuu siltä, että ollaan kesämökillä. Siltä tämä vähän näyttääkin. Olen pariin kertaan katsellut vapaita vuokrataloja ja löysin pari aika mukavaa (todella mukavaa!!!) ja kaivoin meidän vuokrasopimuksen esiin ja tarkistin, voiko sen purkaa ennen määräajan päätyttyä. Voi sen, mikäli molemmat osapuolet asiasta on samaa mieltä. Meidänhän pitäisi tässä asua elokuun alkuun asti, mutta millä todennäköisyydellä juuri silloin löytyy joku sopiva talo? Siksipä ajateltiinkin kysyä vuokranantajalta, mitä mieltä hän asiasta olisi, jos katsellaan muuta ja puretaan tämä sopimus ennen määräajan loppumista. Mutta tässä pieniä paloja meidän mökistä.

Päiväunilla :)

Nyt on mattokin lattialla, mutta ei ole uutta kuvaa olkkarista.

Kiinni työelämään

Ehdin jo tuskailla monet kerrat, että näinköhän mitään töitä täältä saan. Hain kymmeniä työpaikkoja ja ahdistuin, kun menoja on koko ajan, muttei tuloja ollenkaan. Sittenpä kävikin niin hyvä flaksi, että ihan sattumalta sain töitä. Juu kyllä, sattuman kauppaa kerrassaan. Kävimme kaksi viikkoa sitten vapaaehtoistoimiston mukana tutustumassa paikkaan, jossa kasvatetaan Länsi-Australian ja erityisesti tämän South Westin alueen kasveja. Paikassa on töissä kolme palkattua ihmistä ja loput ovat vapaaehtoisia. He kasvattavat kasvit siemenistä ja myyvät ne taimina eteenpäin esimerkiksi kaivosyhtiöille. Kaivokset mylläävät ympäristön mullin mallin ja jälkikäteen istuttavat kasvustoa uudelleen, jotta luonto elpyisi taas uudelleen. Näin linnuille ja kenguruille riittää ruokaa alueilla. Hienoa työtä siis tältä kasvipuutarhalta!

Tämän kasvin nimi on kengurunkäpälä. Siltä se kieltämättä vähän näyttääkin.

Kun olimme jo lähdössä pois, kysyi paikan johtaja mitä teemme työksemme. Kerrottiin auliisti ja hän sanoi, että hänen ystävänsä on avaamassa uutta puutarha-aluetta lähelle Bunburya ja etsii työvoimaa. Voisimme hakea sinne töihin hänen kauttaan ja hän välittää CV:n eteenpäin. Tuumasta toimeen siis ja pari päivää myöhemmin sain puhelun Johnilta, tämän uuden alueen perustajalta. Kysyi haluaisinko lähteä katsomaan paikkaa, että mitä mieltä siitä olen. Sovittiin treffit seuraavaksi aamuksi.

Aamulla kahdeksan jälkeen John tuli hakemaan (Annu lähti mukaan myös) ja saimme opastetun kierroksen Johnin farmilla. Siitä tulee olutpuutarha. Rentoutumispaikka, josta saa 500-600 erilaista olutta, hyvää puu-uunissa tehtyä ruokaa ja kahvia. Paikasta tulee hieno ja tykkään, koska siellä käytetään paljon puuta ja nimenomaan kierrätyspuuta. Ruoka tulee olemaan luomua ja lähituotettua. Matkaa meiltä tuonne on 50km.

Seuraavaksi illaksi saimme jo illalliskutsun ja otimme kaverit mukaan ja menimme Johnin luo syömään. Ja seuraavana aamuna sähköpostiin oli tullut työtarjous. Hommani on olla puutarhurina. 

Aloitin työt viime viikolla ja ensimmäiset päivät olivat todella vaikeita. Mietin hiljaa (välillä pälpätin myös ääneen suomeksi), että mitä hiton järkeä on palkata ulkomaalainen, joka ei tiedä tuon taivaallista Australian kasvillisuudesta, jonkunlaista tönkerö englantia puhuva laboratorioanalyytikko puutarhuriksi, jolla on puutarhahommista kokemusta just ja just haravoinnin ja ruohonleikkaamisen verran. Kysynpä vaan, oliko järkeä. No näin nyt sit pääsi käymään, että tällainen ummikko paikkaan palkattiin.

Ensimmäinen työtehtäväni oli päästä selville kastelujärjestelmästä. Suomi on siitä puutarhaystävällinen maa, ettei siellä ihan jatkuvasti tarvitse vaivautua kastelemaan nurmikkoa. No täällä pitää. Jos nurtsi jää kastelematta kolmena päivänä, on se jo ihan ruskea. Maa on täällä lännessä hiekkaa, joten maaperästä ei kosteutta irtoa nimeksikään.

No minähän sitten etsin näitä maan alle sujautettuja sprinklereita niska kumarassa NELJÄ päivää. Anteeksi nyt vaan, mutta koordinaatit olisi ehkä kannattanut merkitä karttaan siinä vaiheessa, kun sprinklerit on asennettu...Jos näin olisi toimittu, olisi puutarhurin neljän päivän palkka säästetty ja samalla olisi säästynyt puutarhurin hermotkin... Ei kovinkaan motivoiva alku. Täytyy rehellisesti sanoa, että ei milloinkaan ole ollut yhtä huono motivaatio heti alkuun uudessa työpaikassa kuin tässä. Huippu juttu oli perjantaina se, että kun sanoin löytäneeni kaikki, paria kummallisuutta lukuunottamatta, sanoi pomo, että no maanantaina voit sitten testata että toimiiko ne kaikki kunnolla ja merkata toimimattomat. Ööööö...Siis minähän katsoin ne siinä samalla ja merkkasin jo ne kaksi, jotka eivät toimi. Olinko jotenkin liian tehokas, kun älysin siinä sprinklereitä etsiessäni samalla ne paikantaa? Anyway maanantaina saan uusia työtehtäviä ja eiköhän se motivaatiokin siitä kohene, kun pääsee tekemään jotain järkevää.

Palkka tuossa paikassa ei ole kummoinen ja koska ajokilometrejä tulee päivässä satkun verran, on tuo työ minulle vain väliaikainen, vaikka sopimuksessa lukeekin, että se on vakituinen. En kuitenkaan ajatellut suunnata puutarha-alalle. Muutenkaan en ulkotyötä taida haluta, koska en halua altistua auringolle niin paljon. Näin syksyllä ei ole niin auringon armoilla, mutta talvella taas ollaan sitten vesisateessa. Yksi juttu mikä hommassa ällöttää, on ötökät. Sprinklereitä ohjaillaan sähköisesti ja sähkölaatikot ja isketty maan alle. Kun availin kansia, oli vastassa pieniä skorpioneja, erinäköisiä ja kokoisia hämiksiä, koppakuoriaisia ja ties mitä muuta ällöttävää. Yksi sammakkokin tuli bongattua. En ole ötököitten ystävä todellakaan! Niin ja onhan siellä käärmeitäkin...Onneksi en ole vielä törmännyt.

Olen hakenut oman alan paikkojakin, mutta tällä hetkellä niitä on aika vähän tarjolla. Vaihdan tuosta pois heti, kun jotain parempaa ilmenee tai saan jotain muuta Bunburysta. Ajomatka hieman ahdistaa.

No se tästä. Tulipas vähän valitettua. Hyvähän se on, että töitä lopulta löytyi. Ei vaan ollut kovin motivoiva viikko keksiä pyörää uudelleen. Jospa se tästä paranisi. Paljon tylsempään suuntaan ei ainakaan voi enää työtehtävät mennä!

Täällä muuten työviikko kertyy 38:sta työtunnista ja siihen päälle joka päivälle puolen tunnin ruokis. Työaikani on siis ma-to 7-15.30 ja perjantaisin 7-13.30 tai jos haluan tehdä perjantain ilman ruokista, saan lähteä jo yhdeltä. Todellakin haluan! Pitkiä päiviä siis tulee ajomatkoineen, joten helpolla ei palkka tule.
 

Puutarha.

Täällä vuokralaisen vastuuseen kuuluu huolehtia puutarhasta, nurmikon kastelusta ja leikkauksesta. Meidän nurmikko on sillä tolalla, ettei sitä pahemmin tarvitse nyt leikkailla. Lähinnä hiekkaa ja siellä täällä pari kuivaa tupsua. Ollaan jätetty se odottamaan talven sateita, josko se siitä herää taas henkiin. 

Puutahran istutuksia rapsittiin ja siistittiin oikein isän kädellä. Oli tainnut edelliseltä vuokralaiselta tämä homma hupsista vaan, unohtua. Harmi, ettei tullut otettua ennen-kuvaa. Mutta tältä se nyt tällä hetkellä näyttää. Keväällä ehkä taas kukkiikin, mutta asutaanko me vielä silloin tässä, who knows.

Tee-se-itse-pöytä. "Pöytälevy" löytyi autotallista ja se heitettiin pukkijalkojen päälle, jonka Annu löysy garage salesta eli autotallikirppikseltä, joita ihmiset täällä pitää päästäkseen tavaroistaan eroon.

Coral olisi halunnut osallistua.

Meidän oma limepuu <3

Viinirypäleet, jotka on meillä papukaijen ruokana ilmeisestikin. Alempana kuvassa vihreä herkkusuu.

Australian ringneck parrot.

 

Multicultural night under the stars!

Toissa viikonloppuna Bunburyssa oli tapahtumia ympäri kaupunkia. Osallistuttiin niistä yhteen, jossa oli monikulttuurista musiikkia ja ruokaa tarjolla. Oli mukava istuskella viltin päällä ja nauttia lämpimästä illasta, hyvästä seurasta, Maijun loihtimasta kakusta ja musiikista. Taivas on täällä jopa kaupunkialueella musta ja täynnä kirkkaita tähtiä. Toki taivas on kaupungin ulkopuolella mustaakin mustempi, mutta yllättävän musta se on kaupungissakin. Mietiskelin mistä tämä johtuu, koska pääkaupunkiseudulla Suomessa on aina valosaastetta ja taivas ei ole ikinä kunnolla musta. Päättelin, että täällä mustuus johtuu siitä, ettei täällä ole montaakaan korkeaa rakennusta, joista valo loistaisi ylemmäksi, vaan talot ovat matalia. Lisäksi katuvalot ovat surkeita ja niitä on harvassa.

Tuo ilta olikin varmaan viimeisimpiä lämpimiä iltoja, syksy on alkanut tänne koittaa ja kurkku karahti heti kipeäksi. Trallalaa. Aamuisin täytyy vetäistä pitkähihainen niskaan ja villasukat jalkaan. Mielenkiintoinen talvi tulossa... Mitenhän taretaan...

Indian night!

Maiju kutsui viime viikolla kaverit kylään ja meidän avustuksella loihti ihania intialaisia herkkuja. Mässytimme suussasulavaa ruokaa leffan äärellä. Leffa oli Slummien miljonääri (Slumdog millionaire). Raaka mutta hyvä leffa, suosittelen.

Maiju, Travis, Matt, Damien, minä, Katelyn.

Andrew.

Black Swan

Katsottiin tuossa pari iltaa sitten kyseinen leffa ja hyvähän se oli, mutta en siitä kuitenkaan ajatellut kertoa vaan ihan ihka oikeista mustista joutsenista. En nyt muista kirjoitinko jo, että melkein meidän kotiportilta lähtee mukava lenkkireitti "rämeikön" ympäri. Rämeikkö ei ole ihan kuvaava sana, koska siellä on todella kaunista ja lintuja on joka lähtöön, että lenkkeilystä ei meinaa tulla mitään, kun pitää niitä pää kenossa tsiikailla :) Bird swamp on sen oikea nimi ja se on linnuille ja kilpikonnille (ja ilmeisesti käärmeille myös, koska niistä varoitellaan) pyhitetty paikka. Lammen, pusikkojen ja metsikön väliin on rakenneltu puisia kävelysiltoja ja kävelyreittejä, jos ei pelkästään halua ympyrää heittää. Ollaan kävelty polut ristiin rastiin ja käytiin muutama päivä sitten kameran kanssa lintuja bongailemassa.

Tässä vähän kuvia paikasta. Aivan ihana paikka ja niin rauhallista ja kaunista!! Ja tuoksuukin niin hyvältä! Kyllä tuolla mielellään lenkkeilee :)

Joku harvinainen hyyppä.

Outouksia.

Täällä asuessa vastaan tulee jatkuvasti outouksia, jotka ovat eritavalla kuin kotomaassa. Kirjoitin eritavalla, koska en halua käyttää sanaa huonommin (vaikka ne huonommin olisivatkin). Uusi maa, uudet kujeet, uudet tavat jne. Jos tänne haluaa sopeutua kunnolla, on turha ajatella asioista, että onpa tämäkin nyt p***eestä ja kyllä Suomessa vaan... Siksi yritänkin ottaa ärsytyksen aiheet kulttuurieroina ja yleensä aikansa kun ärsyttää, alkaa asiaan tottumaan ja ärsytys lievenee.

Ihan hirveän pitkää listaa en vielä ole saanut ärsytyksiä aikaiseksi, mutta pari asiaa on vähän kismittänyt. 

Sähköpostit. Olen hakenut vaikka kuinka ja montaa työpaikkaa ja kysellyt peräänkin, mutta en ole saanut vastauksia. Parista paikasta on laitettu viesti, että et nyt valitettavasti tällä kertaa valikoitunut, mutta esimerkiksi yhdestä labrapaikasta kyselin sähköpostitse perään, että no onkos mitään uutta rintamalla. Hiljaisuus. Ei siis kertakaikkiaan mitään vastakaikua. Suomessahan me osataan tämän sähköinen kommunikointi erittäin hyvin ja yleensä ihmisiltä saa vastauksen ja vieläpä suhteellisen nopeasti. Nämä täällä taitavat olla puhelinkansaa ja päätinkin nyt aloittaa soittelemaan hakemiini paikkoihin perään viestittelyn sijasta. 

Puhelinrakkaudesta kertoo sekin, että esimerkiksi osoitteenmuutosta ei moneenkaan paikkaan voi tehdä sähköisesti vaan soittamalla. Juurikin soittelin (jonotin ensin 20min) immigrationille päivittääkseni osoitetietomme. Täällä työntekijöillä on oltava verotusnumero (tax file number) ja osoitteen voi sinne muuttaa vain soittamalla (jonotusajaksi ilmoitetiin puoli tuntia, en jonottanut), käymällä paikalla (lähin toimisto Perthissä) tai postittamalla kaavake, jonka saa tulostettu heidän sivuiltaan. No ehkäpä tässä tapauksessa kusti saa polkea, mikäli jonotusaika on seuraavalla yrittämälläkin yhtä pitkä.

Laskujen maksu. Me Suomessa olemme tottuneet saamaan laskun mukana tilinumeron mihin lasku maksetaan omasta verkkopankista. Kätevää ja helppoa. Meille putkahti tällä viikolla ensimmäinen sähkölasku (joka oli yllättävän iso!!) ja ihmettelimme mihin tämä oikein maksetaan. Vaihtoehtoja oli monta. Pystyi maksaa postissa, soittamalla ja kertomalla pankkikortin numeron, sähkölaitoksen sivujen kautta (vaatii rekisteröinnin) ja mitähän muita vaihtoehtoja siinä olikaan. Päätimme rekisteröityä sivuille, joka ei käynytkään niin helposti. Rekisteröityminen sinänsä oli ihan helppo nakki, mutta emme päässeet kirjautumaan sivuille vaikka kuinka yritimme. Uutta salasanaa ei saanut tilattua ja sivuilla sanottiin, että jos on ongelmia, niin soita. Kas kummaa, taas saisi soittaa. No ei soitettu vaan jumpattiin uudelleen kirjautumisen kanssa toisena päivänä ja jotenkin ihmeen kaupalla päästiin lopulta sisälle. Päästiin maksamaan lasku, joka siis veloitetaan kortilta suoraan ja mikä tässä oli närästyksenaiheena, oli ylimääräinen maksu kortin käytöstä. Joo-o. Laskujen maksu maksaa!! Tässä tapauksessa 0,53% laskun summasta, joka lisätään seuraavaan laskuun. Siis ihan älytöntä! Mihin saa valittaa?? Kuluttaja-asiamies??!! Sinnekin varmaan pitäisi soittaa ja jonottaa puoli päivää.

Talot. Meillä kävi eilen handyman eli yleismieskorjaaja, joka laitteli repsottavia paikkoja kuntoon, joista oltiin listattu vuokranantajalle. Meillä oli ulko-oven alla parin sentin rako, josta mukavasti (?) puhaltaa tuuli sisään. Ei se näin kesällä mitään, mutta talvi arveluttaa ja eipä ole kovin energiatehokastakaan. Handyman laittoi oveen uuden listan ja silti sinne jäi vielä pieni rako. Mainitsin tästä ja ukkeli sanoi, että joo näissä vanhoissa taloissa on kaikki vähän vinossa ja tuo on paras mitä hän pystyi nyt tekemään. Että sillälailla. Vastasin miehelle, että jospa mulla olisi joskus uusi koti. Sitä odotellessa.

Meillä on tässä 6kk vuokrasopimus josta siis jälkellä vielä 5kk. Olen mielenkiinnosta selaillut vuokrataloja ja löysin aivan ihanan ja rempatun talon, joka oli lähempänä keskustaa ja merta ja vieläpä halvempi!! Miten voi olla? No välillä näitä tupsahtaa eteen. Vielä ei tietenkään mitään voida hakea, mutta katsellahan aina saa valmiiksi. Joskus parin kolmen kuukauden päästä voidaan oikeasti vähän alkaa kartoittamaan markkinoita ja miettiä vaihtoa, mikäli sopiva tulee eteen. Hyvähän tämäkin on, mutta ehkä voisi olla paremmassakin kunnossa. Eli jos löytyy parempikuntoinen suht samanhintainen ja hyvältä paikalta, niin vaihdetaan. Mutta siihen asti elellään tässä meidän mökkerössä. Saatiin vihdoin vähän mattoja lattioille ja tämä alkaa tuntua jo enemmän kodilta, joten eiköhän tässäkin viihdytä vallan hyvin :) Laittelen kuvia sitten myöhemmin, kunhan niitä ensin otetaan. Työhuone/vierashuone on vielä ihan tyhjä ja muutenkin on pientä askartelua ennen kuin viitsin kuvailla.

Näitten ärsytysten vastapainoksi voisin vielä loppukevennykseksi kertoa eilisestä. Olimme nähneet kauppojen seinillä mainoksia vammais-/terapiaratsastuskeskuksesta, joka etsii vapaaehtoistyöntekijöitä. Eilen aamulla oli infopäivä tallilla ja saimme Maijulta kyydin. Meille esiteltiin paikkaa, näytettiin demoratsastusta, esiteltiin hevosia ja kerrottiin tehtävistä. Ilmottauduimme mukaan ja aloitamme siellä ensi viikolla :) Ilmoitin itseni heppahenkilöksi ja Annu taas pääsee touhuamaan lasten ja nuorten kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Molemmille jotakin siis. Vaikutti todella mukavalta paikalta ja varmasti siitä saa itselleen paljon.

Kun puhuimme managerille, että meillä ei ole kyytiä, mutta haluttaisiin tulla tänne hommiin, hän esitteli meidän jengille ja johan löytyi kimppakyyti yhdelle päivälle :) Näin ne hommat järjestyy kun avaa suunsa eikä tarvitse jäädä kotiin nyhjäämään siksi, ettei ole kulkupeliä. Kerrottakoon vielä, että tallin ympäristössä asustelee kymmeniä kenguruita!! Että sellainen boonus vielä ;) Mukava päästä tekemään jotain ja saahan siitä mukavan merkinnän CV:een sekä mahdollisesti suosittelijoita. Hyvällä tuurilla saattaa ehkä joskus päästä itsekin hevosen selkään. Sehän sopisi mulle!

 

Road trip Albaniaan ja Tanskaan.

Ajoreitti.

Eli Albanyyn ja Denmarkkiin. 13.2. lähdettiin kahden yön retkelle etelään ja pääkohteena olivat Albanyn rannikkomaisemat ja Denmarkin jättipuut. Ajelimme keskiviikkona suorilta Albanyyn ja pidimme välissä vain lounastauon. Reitti kulki Collien kautta alas Albanyyn ja Collien kohdalla haistoimme savua. Myöhemmin uutisista selvisi, että alueella oli bushfirejä. Perjantainen paluureittimmekin muuttui, koska aikaisemmin suunnitellulla reitillä oli paloja, joten käänsimme kurssia turvallisille teille.

Ruben.

Albanyssa yövyimme mökkerökylässä, jossa siis meillä oli oma pieni mökki. Se tuli kolmeen pekkaan halvemmaksi, kuin hostellihuone. Meitä vastassa olivat kaksi alpakkaa - Diego ja Simba. Respassa tiskin alla kujerteli joku ja selvisi, että siellä oli vihreä papukaija Ruben :) Kuulimme, että alpakoita saa ruokkia pelleteillä, jos tahtoo. No mehän tahdottiin! Mutta se vähän myöhemmin, koska ensin piti lähteä ruokaostoksille.

Mustia papukaijoja.

Ostoksien jälkeen suuntasimme katselemaan paikallisia maisemia ja komeita olivatkin! Turkoosi meri ja meren pyöristämiä kallioita. Olisin voinut katsella ja kuunnella tyrskyjen pauhua vaikka loppupäivän. Näimme myös ison lauman mustia papukaijoja!! Ne pöllähtivät lentoon aivan meidän vierestä ja hihkuttiin onnesta! Huonosti niistä ehti kuvia ottaa mutta, jonkunlainen todiste näistä sentään jäi.

Jouduimme myös kerran kurvaamaan tienvarteen, koska ilta-auringossa pellolla ruokaili kenguruita! Pari olemme nähteet jo aikaisemminkin, mutta nämä olivat nyt paras bongaus tällä erää. Minua nauratti eräs liikennemerkki, missä varoituskyltissä keltaisella pohjalla taapertaa ankka pesueiniin. Ja eipä se turha merkki ollutkaan! Annoimme nimittäin tällaiselle kulkueelle tietä :) Harmi, ettei siitä tapahtumasta ehtinyt kuvaa nappaamaan.

Kengurut iltapalalla.

Kuvissa kaunis Albanyn rannikko.

Illalla vielä ajoimme katsomaan auringonlaskua windfarmille. Aika vaikuttava paikka!

Diego.

Aamulla menimme ensimmäisenä ruokkimaan Diegoa ja Simbaa. Kun ne tajusivat, että meillä on ruokaa, tulivat kaverukset laukkaamalla meidän luokse. Ai että nauratti ;D Simba oli vähän ujompi, mutta Diego pussaili ja antoi rapsutella (mikäli oli samaanaikaan ruokaa tarjolla). Todella valloittavia otuksia ja saimme hyvät naurut näitten kanssa :) 

Seuraavana päivänä lähdimme Denmarkkiin Valley of Giant -nimiseen paikkaan. Siellä kasvaa isoja Karripuita. Ne ovat eukalyptuspuita, jotka voivat kasvaa 90m korkeiksi ja ympärysmittaa niillä voi olla muistaakseni 27m. Denmarkin puut ovat 400 vuotta vanhoja ja eivät ihan suurimmasta päästä. Tree top walk eli kävelysilta puitten latvuksissa oli n. 45m korkeudella maanpinnasta. Ihan riittävän korkealla siis :) Kulkusilta huojui ja notkui ja ritilikön väleistä näki maahan. Heikompaa hirvitti, mutta minusta tämä oli vain hauskaa :) Kaiken kruunasi huumaava eukalyptuksen tuoksu!

Tree top walk.

Tree top walkin jälkeen kävelimme vielä puitten seassa polulla ja osaan puista oli muodostunut koloja ja onkaloita, joihin mahtui sisälle. Nämäkin puut olivat joutuneet tulipalojen kohteeksi, mutta olivat silti elossa. Upeita puita ja kun perjantaina ajoimme kotiinpäin näitten alueitten halki, oli ajomatka kaunis ja kuin sadusta.

Kyllä oli hyvää! Tässä annoksessa ei ole mitään eläinperäistä.

Perjantaina kotimatkalla poikkesimme Busseltonin lähellä olevaan pieneen kylään nimeltä Dunsborough. Siellä on ihana vegaaninen kahvila/ravintola Samudra, joka siis oli kohteemme. Tilasimme kaikki eri annokset ja olipa muuten hyvää! Dunsborough on meiltä vain n. 70km päässä eli sinne voisi lähteä ihan vaan päiväretkelle joku päivä. Meiltä jäi myös näkemättä Busseltonin pitka laituri, joka on eteläisen pallonpuoliskon pisin. Tämä jouduttiin skippaamaan, koska oli kiire lähteä hakemaan kissoja.

Samudran baaritiski.

Löhöpaikka.

Vessatauko pidettiin tämän puun luona. Ylös olisi päässyt kiipeämään - ei turvaverkkoja. Ei menty... Korkeutta oli 45m. Eräässä toisessa paikassa pääsisi samanlaiseen puuhun kiipeämään 70 m asti...