Jatketaanpas raportointia paleohaasteen ympärillä. Tänään on menossa 15. päivä. Toistaiseksi on sujunut helpommin, kuin mitä tämä Whole30-sivun aikajana pelottelee. Ehkäpä osittain syy on siinä, että ennen tähän haasteeseen lähtemistä syötiin jo melko hyvin ja osittain paleolaisittain, joten muutos ei ole niin radikaali.
Tekstit vapaasit suomennettu täältä http://whole30.com
Days 8-9: For the love of Gosling, my pants are TIGHTER.
Olet selvinnyt krapulasta, et tappanut ketään ja sinusta alkaa tuntua, että hommahan alkaa luistamaan. Sitten puet päällesi housusi. Ihan tavalliset housut, joita pidit kolme päivää sitten. (Olit liian väsynyt pestäksesi ne ja se on ihan ymmärrettävää ja OK.) Kolme päivää sitten ne istuivat päällesi. Mutta tänä aamuna joudut vetämään vatsaa sisään saadaksesi napin kiinni. Mitä ihmettä?!
Sama prosessi, joka jyräsi päällesi kuin rekka muutama päivä sitten, tekee edelleen taikojaan kropassasi. Asiat eivät suinkaan ole menossa huonompaan. Entsyymit, jotka pilkkovat ruokasi sekä miljoonat suolistossasi elävät bakteerit ovat mukautumassa uuteen ruokavalioosi ja vähentyneeseen, helposti pilkottavan sokerin saantiin. Tämä on luonnollista, mutta voi toki olla vähän epämukavaa... Turvotus, ummetus, löysä vatsa tai kaikki nämä kolme voivat esiintyä, kun suolistosi alkaa parantua, tasapainottua ja prosessoida uudenlaista ruokaa tehokkaasti. Hyvä uutinen on, että monet ihmiset ohittavat tämän vaiheen melko nopeasti ja housujen nappi menee taas pian helposti kiinni.
Omat kokemukset: Minun housuni olivat kireimmillään heti kuurin alussa eli toisena ja kolmantena päivänä. Päivät 8 ja 9 sitä vastoin menivät ihan hyvin. Salilla teki mieli hypätä vaa'alle, mutta pidin pääni. Omaa kieltään tosin puhuvat myös treenihousut, joista sai vyötärön narua vetää huomattavasti kireämmälle, ettei pöksyt olisi pudonneet kesken treenin! Tulipas hyvä mieli huomata tämä housujen suureneminen :)
Days 10-11: The Hardest Days.
Fakta: Todennäkösimmät päivät, jolloin lopetat Whole30 -ohjelman, ovat päivät 10 tai 11. Tässä vaiheessa uutuudenviehätys alkaa olla haihtunut. Olet selvinnyt pahimpien fyysisten virstanpylväitten ohi, mutta et ole vielä kokenut sitä "taikaa", joka ohjelma lupailee. Kompastelet edelleen uuden rutiinisi kanssa (lue: olet valmistanut munia kymmenellä eri tavalla viimeisten kymmenen päivän aikana), ja samalla kun olet yrittänyt todella kovasti pitää yllä hyvää asennetta, tänään olet erittäin tietoinen kaikista niistä ruuista, joita olet päättänyt olla syömättä tällä hetkellä. Minne ikinä katsotkin, näet herkkuja, joita "et saa" syödä: sulanut juusto pizzassa, kermainen jäätelö, kylmä olut parhaan ystäväsi jääkaapissa. Piru vie, tämä on vaikeaa! Ja tällä hetkellä pohdiskelet, että meinaako tulokset todellakin olla niin hyviä, kuin mitä kaikki "he" väittävät.
Olet kärttyinen, malttamaton ja mielesi tekee todella paljon syödä sitä typerää juustoa.
Tämä on se hetki, kun alat huomaamaan sen psykologisen otteen, joka ruokatottumuksellasi sinusta on. Olet ponnistellut suuresti päästäksesi siihen pisteeseen jossa nyt ole, mutta odotat edelleen niitä tuloksia, jotka toivot näkeväsi. Aivosi kertovat sinulle, että ansaitset jonkinlaisen palkinnon (etkö ansaitsekin?) ja mehän olemme tottuneet ajattelemaan ruoan palkintona. Juuri nyt himoitset sitä jäätelöä, olutta tai mikä herkku sattuukaan olemaan sinulle se paras palkinto. Mutta sen herkun sijaan heräätkin todellisuuteen, että sinulla on edessäsi vielä 20 päivää elämistä puutoksessa.
Avain tähän on muistuttaa itseäsi ohjelman hyödyistä. Ajattele niitä ruokia, joita nyt himoitset, ja kysy itseltäsi mitä tarpeita oletat niiden täyttävän. Tunnetko olosi ahdistuneeksi ja haet tyynnyttelyä? Oletko surullinen ja haet jotain, joka piristäisi? Oletko huolestunut ettet saa ohjelmaa päätökseen menestyksekkäästi ja on helpompi sabotoida se itse, kuin epäonnistua? Muistuta itseäsi, että ruoka ei voi täyttää tyhjiötäsi - se ei ole asia, joka voisi tehdä olosi täysin mukavaksi, rauhalliseksi, onnelliseksi, kauniiksi. Sen jälkeen etsi ruuan tilalle toinen tapa, millä täyttää nämä tarpeet. Valmista itsesi näitä päiviä varten ja muista, että sinun täytyy vain odottaa ja kahlata näitten vaikeitten päivien läpi. Kohta asiat muuttuvat paljon, paljon helpommiksi.
Omat kokemukset: Yhdeksäntenä päivänä olisin halunnut vain syödä, syödä ja syödä. Mielellään jotain hyvää. Tein pari päivää aikaisemmin minttusuklaata ja siitä tuli ihan järjettömän hyvää! Mutta sitten koitti päivä numero 11... No nyt ne mieliteot sitten iskivät! Teki mieli namuja, suklaata, jääkahvia (jota en edes käytä), OIKEAA kahvia oikeasta kahvilasta... Ja ne housut... Joo no nyt ne sitten kiristää. Tosin syynä voivat olla raaka tomaatti ja raaka porkkana... Viattoman kuuloiset kaverit, mutta eivät vissiin kovin hyviä ystäviä oman vatsani kanssa.
Days 12-15: Boundless energy!
Jippii! Housusi mahtuvat taas päällesi! Energiatasosi ovat korkeammat kuin normaalisti - olet kuin Nalle Puhin Tikru pomppimassa ympäriinsä. Mutta jotain outoa on tapahtumassa. Näet unia. Et hulluja painajaisia etkä outoja surrealistisia unia. Näet uskomattoman todellisia unia - donitseista. Tai Snickersistä. Tai suklaamunista. Ja tunnet siitä syyllisyyttä. Välillä unissasi häpeämättömästi syöt kielletyn herkun. Mutta sitten tunne alkaa seurata sinua myös valveilla ollessasi. Yhtäkkiä huomaat himoitsevasi ruokia, joista et edes pidä. Työkavereittesi päät muuttuvat isoiksi Oreo-kekseiksi, joita tuijotat epäuskoisena. Oikeesti, olet melkein puolessa välissä ja nyt tämä!?
Joillekin tämä vaihe iskee kuin metrinen halko. Tässä kohtaa haastetta mielemme yrittää ajaa meitä takaisin mukavuusalueelle. Ruokatottumuksemme ovat juurtuneet meihin syvästi ja vahvasti ohjanneet meitä läpi elämämme ja näitten rutiinien rikkominen on iso juttu.
Omat kokemukset: A näki unta suklaasta neljännen päivän jälkeen. Oli salaa syönyt "vahingossa" melkein koko rasian tyhjäksi. Samana yönä minä näin unta jostain vehnäleivästä. Päivänä numero 12 olisi tehnyt mieli pölliä asiakkaan karkkipussi. Kauppakeskuksessa en meinannut saada silmiäni irti pullakojusta. Huomasin myös etsiväni omasta jääkaapista "jotain hyvää", kunnes tajusin ettei sieltä sellaista löydy. Höh. Kyllä näköjään näillä paikkeilla iskee tämä henkisen kantin koettelemus. Ja koska olo on ollut taas kuin raskaana olevalla naisella, kävi jopa mielessä hanskojen heittämien tiskiin. Niin missä ne luvatut tulokset oikein ovat?? No mut sisulla mennään. Kohta ilmeisesti pitäisi alkaa helpottamaan. Tuosta energian lisääntymisestä en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata. En mitään ihmeellistä eroa ole huomannut. Omat energiatasoni nousivat silloin, kun kana löysi takaisin lautaselleni 4.5 vuoden kasvissyöjänä olon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti